Tuntuu, etten tunne itseäni enää ollenkaan. Olen muuttunut niin paljon tässä suunnilleen puolen vuoden aikana. Musta on tullut ihan älyttömän syrjäänvetäytynyt ja hiljainen. En oo kyllä ennenkään ollut mikään hirvee höpisijä, mutta oon kuitenkin ollut porukassa mukana ja nauranut muiden jutuille. Nyt muut ihmiset ei kiinnosta enää yhtään ja välillä tuntuu että voisin jopa tappaa joitakin. Kuitenkin olen tosi riippuvainen ihmisten mielipiteistä ja pelkään mitä muut musta aattelee. Tuntuu että koulussakin kaikki vaan nauraa mulle tai katsoo säälivästi. Luulen, että mua pidetään tyhmänä tai vammaisena tai aspergerinä tai muuten vaan poikkeavana. Vihaan itseäni tosi paljon ja sen takia olenkin viillellyt. Itsemurha-ajatukset pyörii päässä ihan päivittäin.
Monta kertaa on tuntunut että saan jonkun paniikkikohtauksen, mutta ei se oo koskaan kunnolla kuitenkaan tullut päälle. En jaksa/uskalla käydä enää missään koska pelkään jos tulee joku tuttu vastaan. Päiväni koostuvat siis vain koulusta ja netistä. En uskalla kysyä ketään kaveria minnekään kun pelkään torjuntaa niin paljon.
Monta kertaa on tuntunut että saan jonkun paniikkikohtauksen, mutta ei se oo koskaan kunnolla kuitenkaan tullut päälle. En jaksa/uskalla käydä enää missään koska pelkään jos tulee joku tuttu vastaan. Päiväni koostuvat siis vain koulusta ja netistä. En uskalla kysyä ketään kaveria minnekään kun pelkään torjuntaa niin paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tunteen tavallan haluun olla ihmisten kanssa mutta nykyään kaikki on niin kaksnaamaisii et puhuu kivoi sulle ja paskaa muille musta. Muaki masentaa ja tuntuu et ei oo ketää ja viiltelen enkä tee muuta ku dataan ja mietin itsemurhaa
terkkarille tai lääkärille puhumaan näistä ajatuksista, he arvioivat ja antavat lähetteitä eteenäin.
Mitä ikinä teetkin suosittelen, että pysyt irti kaikista huumeista mitä psykiatrit rupee tyrkyttämään. Muutoin meillä on taas yksi nuori lisää toimintakyvyttömänä ja itsetuhoisena ennen pitkään. Elämän ei tarvitse olla niin. Hakeudu yksityiselle tai kolmannelle sektorille keskustelemaan, setvimään ja ratkaisemaan asiat. Älä osta lääketeollisuuden ja psykiatrian huuhaata aivosairaudesta ja kemikaalien epäbalanssista.
Musta taas tuntuu, että lääkkeet olis ainoo asia mikä auttais tähän... Tosin ois kiva tietää, että onko mulla ees mitään masennusta vai kuvittelenko vaan ja oon vaan tyhmä ja laiska. Miten mä ees hakeudun "hoitoon"? Meen vaan terkkarille? Miten sinne mennään, ku en oo koskaan käyny siellä muuten kuin normitarkastuksessa? Mitä sanon? En uskalla... En ees tiiä, koska on seuraava terveystarkastus.
Ei kannata uskoa noiden lääkevastasten juttuja. Masennuslääkkeet on pelastanut monen ihmisen hengen.
Juuri niin ja rahaa tulee kun on noita pillerin syöjiä.
Muista sinäkin syödä pillerisi.
Oon kuullut, että masentuneet voi esittää iloista ja vaikuttaa ihan normaalilta. Mä en vaan jotenkin pysty olemaan iloinen. Istun vaan aina naama peruslukemilla. Ei ole voimia alkaa esittään mitään. Ehkä sekin kertoo vaan laiskuudesta ja itsekkyydestä...