Kävin sairaalassa ja istuessani käytävällä toisella penkillä oleva nainen alkoi yhtäkkiä itkeä. Olisin halunnut mennä vähän jutustelemaan, niin että siitä olisi jäänyt hänelle hyvä mieli ja olisi helpottanut oloa. Samalla myös itselle tärkeä ja kiva saada kontaktia ihmisten kanssa eri tilanteissa. Olisin tehnyt sen, jos osaisin ylipäätään keskustella normaalisti.
Ei tullut mieleen millä lauseella aloittaa fiksusti tuossa tilanteessa, ja etenkin keskustelun lopettamiset on itselle aina vaikeita..tuntuu että ajan yleensä itseni melko epäkohteliaasti keskustelusta ulos, kun en osaa niistä ulos muutenkaan.
Sitten nuo tilanteet, joissa olisi halunnut puhua, jää mieleen pyörimään ja harmittamaan. Uskallusta olisi, jos tietäisi että keskustelu onnistuisi, kuten kellä tahansa yleensä, eikä se olisi sellaista väkinäistä takeltelua, töksäytyksiä ja hiljaisia hetkiä.
Ei tullut mieleen millä lauseella aloittaa fiksusti tuossa tilanteessa, ja etenkin keskustelun lopettamiset on itselle aina vaikeita..tuntuu että ajan yleensä itseni melko epäkohteliaasti keskustelusta ulos, kun en osaa niistä ulos muutenkaan.
Sitten nuo tilanteet, joissa olisi halunnut puhua, jää mieleen pyörimään ja harmittamaan. Uskallusta olisi, jos tietäisi että keskustelu onnistuisi, kuten kellä tahansa yleensä, eikä se olisi sellaista väkinäistä takeltelua, töksäytyksiä ja hiljaisia hetkiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rohkeutta tuossa tarvitaan. Pitäisi esittää asia hyvin kohteliaasti ja sillä tavalla, että pystyt itse tarvittaessa helposti lähtemään tilanteesta pois, jos sinun seuraasi ei halutakkaan.
Tuossa tilanteessa olisit voinut esim. kysyä, että "saako istua viereen" tai että "onko tapahtunut jotakin ikävää?". Jos vastauksena on että "Mitäs se sulle kuuluu?" jne. niin siitä kannattaisi heti ymmärtää, ettei seurasi ole mitenkään haluttua, joten samantien kävelisit pois tilanteesta. Toisenlaisessa tilanteessa alkaisit sitten puhumaan ja kyselemään yleisistä asioista tai sanoisit että mitä itsekin teit sairaalassa jne.
Ei ole mitenkään helppoa tuollainen, jos ei ole tottunut juttelemaan ihmisille. Sitä helpommaksi se käy mitä enemmän on kokemusta.
Itse itkin sairaalan pihalla.Sain tietää että siskoni saattaa kuolla juuri silloin.Olin kyykyssä maassa itkemässä kun tuntematon nainen auttoi ylös ja halasi pitkään sanomatta sanaakaan.Katsoi viellä silmiin, ennekuin käveli pois. Itse olen halannut vanhaa miestä joka itki sairaalan pihalla ja autoin taksiin.Aina ei tarvita sanoja.