Tänään.......

Olen tunneihminen ja käyttäydyn, miten tunteet milloinkin ohjaavat: lähestyn, etäännyn, pelkään, ilahdun, petyn, suren, ihailen... En pysty aina toimimaan järjellisesti ja tiedän heijastavani tunteeni silmilläni. En pelaa vaan elän hetkessä.

Toisinaan olen iloinen hänet nähdessäni ja haen läheisyyttä - kunnes sitten taas muistan kaikki hänen ilkeytensä, pienimmätkin minuun kohdistuvat mutta etenkin suurimman, mitä ei ollut juuri minuun suunnattu. Silloin minua v*tuttaa niin paljon, etten voi edes katsoa häntä. Ottaa niin paljon päästä, että siirrän hänet ajatuksissani avaruuteen ja olen, kuin häntä ei näkökentässäni olisikaan. En saata kohdata sitä pahuutta, jota sillä hetkellä ajattelen hänen edustavan.

tiedä miksi. Mä en nyt vaan pysty parempaan, en jaksa, en halua, en usko

Jonain päivänä mä olen taas täynnä elämää, niin kuin ennen

mutta nyt mun on levättävä piilossa muiden katseilta

tuossa mitä listasit.
Tarkennappa kuitenkin minkä luulet olevan se minun tärkein ominaisuus tuosta listastasi.

Kuin japanilainen runo.

"Ei, kyllähän minä tiedän,
miksi."

Tämä on pahin puutteesi: Luulet tietäväsi,
muttet tiedä luulevasi.

Olen rakastunut sinuun nykyisin hesalainen,
mutten aio tehdä mitään sopimatonta.
Se, sopimattoman tekeminen, ei olisi kaunista
toisin kuin sinä. (Sinä olet kaunis - ulkoisesti.)

Mahdatko käyttää kehyksettömiä silmälaseja
ajaessasi. Olitko se mies, joka tuli vainajien muistopäivänä Malmin hautausmaan edustalla - autolla vastaan. Mekin olimme autossa.