Tervehdys! Olisi mukavaa jos joku kokemusta omaava valoittaisi hiukan että minkälaista se opiskelu siellä lääkiksessä todellisuudessa on?
Ehtiikö "opiskelun ulkopuolista elämää" viettämään miten? Pystyykö yhtään opiskelemaan ns. omaan tahtiin?
Kilpaurheilu opiskelu lääketieteellisessä = mahdoton yhtälö?
Niin, ja onko puhdas "matemaattinen opiskelu" (fysiikka, kemia) kuinka suuressa roolissa, varsinaista -laskemista- miten paljon?
Paljon kysymyksiä päässä tällä hetkellä.. Kovin olisin kiitollinen jos joku edes joihinkin noista edellä mainituista voisi vastata niin pääsisi ehkä hiukan eteenpäin tulevaisuuden suunnittelussa :)
Ehtiikö "opiskelun ulkopuolista elämää" viettämään miten? Pystyykö yhtään opiskelemaan ns. omaan tahtiin?
Kilpaurheilu opiskelu lääketieteellisessä = mahdoton yhtälö?
Niin, ja onko puhdas "matemaattinen opiskelu" (fysiikka, kemia) kuinka suuressa roolissa, varsinaista -laskemista- miten paljon?
Paljon kysymyksiä päässä tällä hetkellä.. Kovin olisin kiitollinen jos joku edes joihinkin noista edellä mainituista voisi vastata niin pääsisi ehkä hiukan eteenpäin tulevaisuuden suunnittelussa :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
meneppä katsomaan sellaista blogia kuin medisiinarin päiväkirja.. siellä nyt tokaa vuotta opiskeleve valottaa opiskelua lääkiksessa
Minuakin kiinnostaa,enkä tuota tiedä mistä siis tuon medisiinarin päiväkirjaa voi lukea..?Blogi? Kiitos jos jaksat valaista tällaista tietokoneneroa..
http://medisiinari.blogspot.com/
Näihin joutuu säännöllisesti vastailemaan, joten heitetään taas vakio:
1) Lääkiksessä opiskelu on hyvin koulumaista ja ohjattua. Ensimmäisestä syksystä alkaen käteesi lätkäistään lukujärjestys, ja sitä sitten noudatat mukisematta. Systeemi on sama läpi koko lääkiksen, aineet vain vaihtuvat.
2) Opiskelumuodot riippuvat vähän opintojen vaiheessa. Kaksi ensimmäistä vuotta muodostavat ns. prekliinisen vaiheen, jonka aikana opiskellaan kaikki klinikalle vaadittavat perusasiat, kuten anatomiat, fysiologiat, biokemiat, solubilsat, molekyylibilsat, farmakologiat, patologiat yms. Tällöin opiskelu on aika pitkälti perinteistä luento-opetusta, johon kylläkin sisältyy huomattava määrä harjoitustöitä, joissa useimmiten on myös läsnäolopakko, jota myös valvotaan. Ilman suoritettuja harkkoja klinikalle ei ole asiaa.
Klinikalle siirryttäessä luentoja alkaa rytmittää klinikkaopetus, johon sisältyy kaikenlaista enemmän tai vähemmän kiinnostavaa, mm. opetuskiertoja, potilasluentoja, seminaareja, osastotyöskentelyä, TK-harjoittelua ym. ym. Tätä sitten jatkuu loppuun asti, kun oppiaine oppiaineelta käydään koko lääketieteen kirjo läpi. Laajimmat kurssit ovat perinteisesti olleet kirurgia ja sisätaudit, siihen päälle sitten vielä muut spesialiteetit. Varsinaisen klinikkaopetuksen lisäksi muuta harjoittelua, eli manuja ja päivystysharjoittelua on suoritettava parikymmentä noppaa.
3) Opiskelun ulkopuolista elämää ehtii varsin hyvin viettämään. Omaan tahtiin opiskelu onnistuu sitten kyllä huonommin, koska opiskelu on kurssimuotoista ja hyvin tiivistä. Hommat odotetaan hoidettavan ajallaan, ja lääkiksessä on todella mahdollista "jäädä luokalle" eli tipahtaa kurssilta, jos ei saa sumplittua kurssejaan kuntoon, mokomat kun ovat yleensä aika tiukkaan suoritusjärjestykseensä sidottuja. "Omaan tahtiin" opiskelevalle tarjotaan helposti "kiitoksia haista vittu tule ensi vuonna uudestaan"-vaihtoehtoa.
4) Puhdas matemaattinen opiskelu ei ole missään keskeisessä roolissa lääketiedettä opiskellessa, vaikka toki sitäkin joutuu välillä nysväämään. Ei pidä antaa pääsykokeiden kauhukuvien säikyttää. Varsinaisella opiskelulla on kuitenkin hyvin vähän tekemistä pääsykokeiden kanssa. Enemmänkin vaaditaan järjestelmällisyyttä ja hyviä istumalihaksia, koska luettavaa on aika paljon, ja koulussa pitäisi jaksaa olla joka päivä, koska vapaapäivät ovat pikemminkin säännön vahvistavia poikkeuksia kuin päinvastoin.
Toivottavasti valaisi. Kannattaa katsella myös vanhoja kommentteja. Ainakin allekirjoittanut ja nimim. Heppu ovat yrittäneet kertoa kokemuksiaan. Itse olen jo valmistunut, mutta eipä se lääkis loppupeleissä oikeastaan miksikään muutu, vaikka opintouudistuksia nyt välillä nysvätäänkin.