Olisinpa vielä lapsi

Kohta tulee 19 vuotta täyteen, ja minusta tuntuu aina vain enemmän siltä, että elämäni on jo ohi. Tulevaisuuden suhteen ei ole minkäänlaisia suunnitelmia tai odotuksia, eikä minua edes kamalasti kiinnosta ns. aikuisten jutut, kuten joku seurustelu. Ja sitten kun on vielä sattunut syntymään näin poikkeavaksi, ei voi sanoa fiilisten olevan järin hyvät.

Miten elämästä tulikin näin tylsää? Kaipaan niin paljon lapsuuttani, että järki meinaa mennä. Ja pahintahan tässä kaikessa lienee se, että kaikista vähiten haluan kuolla. Haluaisin elää, mutta miksi hitossa se on tehty niin vaikeaksi? Lisäksi pelkään kuollessani menettäväni kaikki korvaamattomat muistot ajalta, jolloin olin vielä onnellinen.

Jooh, tällainen sekava avautuminen teki mieli rustata yön ratoksi. Kiitos ja anteeksi.
5221
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Olet aloittaja onnekas kahdella tavalla: sinulla oli onnellinen lapsuus ja olet vielä nuori nytkin.

Olin itse niin pelokas lapsena, että vain harvoin saatoin kokea itseni onnelliseksi. Minulle aikuistuminen ja itsenäistyminen olivat helpotus. Muuttaessani ensimmäiseen omaan asuntooni lupasin itselleni, etten ikinä tee mitään, mitä en tahdo. Melko hyvin olenkin pitänyt lupaukseni. Olen itseäni kohtaan joustava ja armollinen.

Rakastan vanhempiani ja sisaruksiani, joiden kanssa elin elämäni alkupuolen, vaikken ollutkaan onnellinen lapsi.

Lapsuuteeni mahtuu kyllä onnellisiakin hetkiä. Useimmat niistä sijoittuvat kesälomalle tai jouluun, aikoihin, jolloin ei tarvinnut käydä koulua. Vihasin koulua.

Äänestä

Itse täytin viime kuussa 18 vuotta ja on tää nyt minusta ihan kivaa olla "aikuinen." Saa kaljaa ja tupakkaa kaupasta ja vanhemmat ei voi puuttua tekemisiini.

Äänestä

Usko ja Jeesus Kristus on vastaus aloittajalle. www.muutokseen.fi/stoorit

Äänestä

......

Äänestä

......

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


niin tyhjä olo kirjoitti:

Kohta tulee 19 vuotta täyteen, ja minusta tuntuu aina vain enemmän siltä, että elämäni on jo ohi. Tulevaisuuden suhteen ei ole minkäänlaisia suunnitelmia tai odotuksia, eikä minua edes kamalasti kiinnosta ns. aikuisten jutut, kuten joku seurustelu. Ja sitten kun on vielä sattunut syntymään näin poikkeavaksi, ei voi sanoa fiilisten olevan järin hyvät.

Miten elämästä tulikin näin tylsää? Kaipaan niin paljon lapsuuttani, että järki meinaa mennä. Ja pahintahan tässä kaikessa lienee se, että kaikista vähiten haluan kuolla. Haluaisin elää, mutta miksi hitossa se on tehty niin vaikeaksi? Lisäksi pelkään kuollessani menettäväni kaikki korvaamattomat muistot ajalta, jolloin olin vielä onnellinen.

Jooh, tällainen sekava avautuminen teki mieli rustata yön ratoksi. Kiitos ja anteeksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu