Miltä tuntuu olla onnellinen? Olen parikymppinen nainen, ja painin erilaisten mielenterveysongelmien kanssa. Niiden kanssa joutunu taisteleen koko elämän, ihan lapsuudesta asti. Löytyy niin vakavaa masennusta, paniikkihäiriötä, ahdistushäiriötä, pakkooirehäiriötä, psykoosia kuin kaksisuuntaistamielialahäiriötä. Ennen ajattelin, että olen yksi muiden joukossa, ihan normaali, perus onnellinen ihminen. Jossain vaiheessa hälytyskelloni alkoivat soida ja muutama vuosi siinä meni että apua uskalsin hakea. Ja sitä apua onkin saatu, niin lääkkeillä, terapialla kuin sairaalahoidollakin, mutta kun tuntuu ettei mikään auta. En tiedä edes miltä tuntuu olla normaali, ajatella normaalisti, olla aidosti iloinen ja onnellinen. Herätä iloisena ja olla onnellinen siitä aamusta johon heräät. En tiedä mitä tavoittelen, kun en tiedä miltä onnellisuus tuntuu. Tunnit vaihtuu päiviksi, päivät viikoiksi ja viikot kuukausiksi, ja mä vain kuljen ajan mukana. Mä vaan oon, mä hengitän ja elän vaikkei tunnu siltä. Mä katson, kuuntelen ja kosketan vaikkei tunnu miltään. Mä en oo luovuttaja tyyppiä, vaikka joka päivä luovuttaminen käy mielessä. Mä oon voittaja, oon ansainnu joskus olla onnellinen, elää täysillä ja olla iloinen aidosti. Mutta milloin? Miten voin 20 vuoden sumussa elämisen jälkeen saavuttaa tämän kaiken? Onko täällä kohtalotovereita jakaan vinkkejä ja apujaan, sillä niitä todella kaivattais! Hassuintahan tässä kaiken fyysisen ja henkisen kokemani jälkeen on se, että kukaan ei uskoisi päällepäin tätä tekstiä minun kirjoittamakseni. Ei edes oma äitini, ystäväni tai veljeni.
Miltä tuntuu olla onnellinen?
17
1820
Vastaukset
- kyllä se vastaan tul
Elä, mutta älä työksensi metsästä sitä onnea ja onnen tunetta, silloin se varmasti hyppysistäsi katoaa. Ota hetki ja päiväsi rennosta. Anna uusien tuulien ja asioiden tulla eteesi ja tavallaan unohda se itsesi kaivelu ja odoutus. Sitten jonain hetkenä ja päivänä vain huomaan, tämähän on ihan kivaa ja on ihan mukava elää.
- pisteet.00
Onpa huonosti opeteltu rooli, takaisin kouluun vaan.
- .-.-.-.-.-.-.
Syö lääkkeesi, ehkä tuo psykoosi helpottuisi
- pisteet.00
.-.-.-.-.-.-. kirjoitti:
Syö lääkkeesi, ehkä tuo psykoosi helpottuisi
Nousiko verenpaineesi??
Sain taas pisteet kotiin..
- saman kokenut
Jatka lääkkeitä ja terapiaa. Jonain päivänä huomaat, että jotain puuttuu (paha olo, ahdistus), ja tunnet, että elämä on oikeasti aika mukavaa. Miljardit ihmiset heräävät haluten olla olemassa, vaikka heillä olisi mitä vaikeuksia, ja jonain päivänä sinäkin olet yksi heistä.
Siinä voi kestää vuosia, mutta sinä aikana jatka lääkitystä ja terapiaa. Tee tasan niin kuin itse haluat, mieti miten hoivaisit toista ihmistä, joka olisi sinun tilanteessasi. Ja vaikka se tuntuisi kuinka turhalta, jatka lääkitystä! Kerro lääkärille, jos lääkkeen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. Jatka terapiaa, vaikka se tuntuisi kuinka turhalta!! Asuinkuntani cityssä asui näkijä. Hän on jo edesmennyt. Kirjoitin hänelle. Kerroin, ettei minulla mene hyvin; näetkö missä vika, miksi elämä ei tunnu hyvältä.
Näkijä sai yhteyden henkiseen olentooni. "Näen sinut tiheän sumun keskellä, olet eksyksissä...sinun pitäisi etsi keinoja suunnistaa sieltä sumusta ulos, hän kirjoitti.
http://www.antropos.fi/?p=takoja&k=arkisto&s=read&artikkeli_id=112
.
Hain kirjastosta näkijän, Tapio Kaitaharjun kirjoittaman kirjan. Pyysin häneltä apua.
Tuohon aikaan minulla ei vielä ollut tietokonetta.
Yksi tiedonsiru sieltä toinen täältä. Jatkoin etsimistä. Halusin tietää kuka olen, missä olen. Ei niinkään simppeli projekti.
Kun on aika hajalla, melko pihalla, meditaatioharjoitukset aluksi turhaannuttavia. Huomasin kuitenkin, että ajoittain vaikeasti havaittavaa polkua voi seurata.- Ehkä.tajusit
Juuri tuohon suuntaan se menee. Se on vaan monelle vaikea juttu, kun pitää tietää mitä hakee ja mistä suunnasta. Pitää olla tavoite.
Moni vaan etsii sen helpomman tien eli valittaa ja hakee sossusta rahaa.
- Safiina
Kiitti vastauksista! Ja Fabber sinulle, tarkoitin lähinnä sitä että kuvittelin nuorempana sekä lapsuudessa, että elämän kuuluikin olla tälläistä. Että elämä on taistelua päivästä toiseen (niinkuin se oikeastaan onkin), että pakkooireet ja ajatukset jotka hallitsevat elämääni ovat normaaleja. En kertonut ongelmistani läheisilleni, enkä jakanut fiiliksiäni kenenkään kanssa, joten enhän voinut ymmärtää että kaikki ei ole ok. Sitä haluaa uskotella itselleen kaikenlaista, ja etenkin minä itsepäisenä ihmisenä selviytyä kaikesta yksin. En halua olla heikko tai toisten taakkana, mutta oli helpotus ja hyvä myöntää että omat siivet ei nyt kanna. Tajusin ettei olekaan heikkoutta myöntää tarvitsevansa apua, vaan nimenomaan rohkeutta ja tahdonvoimaa selvitä tästä kaikesta. On mullakin omat haaveet ja unelmat joita haluan saavuttaa, nyt ei vaan kykene siihen täysillä. Joka päivä kuitenkin niitä kohti, pala kerrallaan. Pahoittelut jos yön pimeinä tunteina kirjoitin sekavasti viestini! :-)
- ja eteenpäin
Jokaisella on niitä laaksokausia ja yhdessä sitä sitten mennään. Ydellä on toinen vahvuus, toisella toinen ja kolmannella taas omansa. ja niin on myös niiden heikkojen juttujen kanssa.
Hienoa että olet oivaltanut asioita. Elämä on myös sinua varten. - 16+3
Minulla olisi parempi kysymys; Mistä tietää että on onnellinen?
- Safiina
Luulen että se tuntuu siltä, kun heräät aamulla virkeänä uuteen päivään. Vaikket edes virkeänä, niin mielessä ajatus siitä, mitä tuleva päivä tuo tullessaan. Sitä että aamun ensimmäinen kahvi tekee iloiseksi, sädekaihtimien alta pilkistävät auringon säteet saavat hymyn huulille. Siitä kun vapaapäivät tekevät hyvää ja ihmisten seura saa sinut tuntemaan että sinusta välitetään. Kai se on sitä että olet iloinen pienistä asioista, kiinnität huomiota enemmän niihin hyviin ja positiivisiin asioihin ja jätät negatiiviset omaan arvoonsa. Se on kai myös sitä, että päivät rullaa eteenpäin omalla painollaan ja jaksat tehdä arkipäiväisiä asioita - päivästä toiseen. Sitä että tämän lisäksi löydät itseäsi kiinnostavan harrastuksen sekä mielenkiinnon kohteita ja hyviä ihmissuhteita. Eli kaikenkaikkiaan yksinkertaisesti juuri sitä, että olet iloinen pienistä asioista, ja kaikki positiivinen menee negatiivisten ajatusten edelle. Toki kaikilla on huonoja hetkiä, mutta näin niinkuin yleisesti.
Pystyn samaistumaan moneltakin osin sinun kirjotuksiin Safiina eli et ainakaan ole yksin näiden asioiden kanssa. Tekstisi laittoi kyllä miettimään omaa elämääni moneltakin osin kun tekstisi voisi olla minun kirjottamaa. Haluaisitko Safiina vaihtaa ajatuksia esim meilin kautta? Jos haluat niin laita mulle viestiä:
[email protected]- Ahdistunut mies
Sen kun tietäis miltä tuntuu olla onnellinen. Ei siitä ole paljon tietoakaan kun on kärsinyt kohta jo 10 vuotta lähes jatkuvasta masennuksesta ja muista psyykkisistä ongelmista. Vaikea sitä on uskoa että enää koskaan saisin kokeakkaan miltä tuntuu olla onnellinen ja että vielä tulis sellainen päivä ettei heti herätessään ajattele itsemurhaa.
- onnetollinen
Se ei oikeastaan tunnu juuri miltään...
Siis ahdistuneena ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan.. .se on siis sitä, että ei mikään ahdista, mistään ei ole paniikki, ja pystyy hymyillä ihan hölmöllekin asialle.
Onnellisuus on kai tavallaan, mikä se on, englaniksi sana bliss - olla autuaan tietämätön, siis että unohtaa kaiken turhan ja nauttii hetkestä.
Ehkä suurin onnellisuuden hetki on ihmisellä, joka on kokenut epäonnea. Myös todella "onnellisen" elämän elänyt voi kokea tyhjyyttä, kun ei osaa verrata sitä mihinkään.
esim. mä olen onnellinen kun lapsi aamulla katsoo iloisesti ja täynnä pyyteetöntä rakkautta, koska siinä hetkessä ei tapahdu muuta... tunnin päästä muistan taas, miten kaikki on vaikeaa ja miten ahdistaa voinko taata kaiken mitä multa odotetaan... olen onneton, mutta sitten yritän muistaa mikä on oikeesti tärkeää.- Enjoying Life
Minusta onnellisuus taas tuntuu ja paljon tuntuukin!. Se tuntuu siltä että kadulla kävellessä hymyä ei voi peittää, tekee mieli hypähdellä ja tanssahdella, ehkä vähän laulaa, katsella ihmisten vilinää, taivasta ja rakennuksia kuin ei olisi niitä ennen nähnyt, sisällä kupliva onnellisuus tuntuu hyviltä kuplilta jotka pulputtaa ja pääsee nauruna ulos välillä. Silloin elää tässä ja nyt - tulevaisuutta tai menneisyyttä ei ole.
- pohdittavaa
Tiedä sitten, mitä tämäkään kuuluu mihinkään.
Hakukoneella Youtube, Hector - Kuinka Voit Väittää . - Sinä vai maailma?
Safiina. Ongelma on se, että maailma opettaa ja pakottaa meidät yhteen suuntaan, mutta oikeasti tahtoisimme toiseen suuntaan, ja siitä syntyvä ristiriita ja hämmennys repii meitä sisäisesti. Jos taivumme maailman oppeihin, pääsemme tuskasta, mutta toisaalta elämästä tulee tyhjä ja tarkoitukseton, eli toisin sanoen onnellisuuden saavuttaminen edellyttää oman aidon tahdon selkeyttämistä. Hanki Alkuajatus-niminen kirja, se auttaa selvittämään ristiriidan eli ratkaisemaan tämän ongelman. Kokeile, ja suosittele myös muille mikäli koet saavasi siitä apua. Tsemppiä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 24210676
- 1276873
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h486584- 945494
Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa324780- 404074
- 613414
Minne sä aina välillä joudut
Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta253358On niin vaikea olla lähelläsi
En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na283315Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue263083