Olen juuri kokenut eron ja poikaystäväni teki sen päätöksen ettei meillä voi olla onnellista tulevaisuutta. Olen jo yli parikymppinen ja rakastuin ja seurustelin ensimmäistä kertaa vasta nyt kunnolla. Suhteemme kesti vuoden. Rakastan ex poikaystävääni yhä. Hän on todella ihana ihminen, mutta me olemme kyllä aika erilaisia ja pidämme erilaisita ajanviettotavoista jne. Olisin itse ollut valmis vielä tekemään töitä suhteen eteen. Pelkään etten pääse yli tästä ihmisestä. Että seuraavissa suhteissa vertaan kaikkia aina häneen. Kertokaa kokemuksia. Pääseekö tästä yli siten, että vaikka kauniita muistoja mieleen palaisikin ne eivät häiritse tulevaa pysyvää parisuhdetta ja voin jopa löytää jonkun jota rakastan enemmän??? Minulla on tämä ilmoitus toisellakin palstalla, mutta kaikki vastaukset ovat sellaisia ettei siitä pääse yli...
Onko näin? Joudunko tyytymään kakkoskumppaniin ja haikailen ikuisesti menneitä? Eikö kellään ole käynyt niin, että ensirakkauden jälkeen joku muukin olisi vienyt jalat totaalisesti alta???
Onko näin? Joudunko tyytymään kakkoskumppaniin ja haikailen ikuisesti menneitä? Eikö kellään ole käynyt niin, että ensirakkauden jälkeen joku muukin olisi vienyt jalat totaalisesti alta???
Vastaukset 8
Vanhimmat
...on aina ensirakkaus ja se vienee suurimmalta osalta jalat alta, mutta kun annat ajan kulua ja katselet maailmaa niin muistot jäävät vain muistoiksi.Eikä kauniissa muistoissa entisistä parisuhteista ole mitään vikaa, kunhan et ala vertailemaan suhteita keskenään. Jokainen suhdehan on omanlaisensa kuten jokainen ihminenkin.
"Kakkoskumppanista" sen verran, että ennen kaikkea sinun tulee olla itsellesi rehellinen. Jos ensirakkautesi oli mielestäsi ainoa mies tässä maailmassa jota voit rakastaa ja jonka kanssa olla onnellinen niin sitten vain alat vanhaksipiiaksi. ;) Ei yksikään suhde toimi jos toinen on vain jonkinlainen korvike. Siinä ei ole kukaan onnellinen.
Itse olen rakastunut elämässäni kaksi kertaa -kolmas on tulollaan... ;) Mutta eivät nuo rakkaudet olleet vertailtavissa toisiinsa. Molempia miehiä rakastin niin kuin en ketään muuta koskaan, mutta niinhän sen on oltava. Jos rakastat yksilöä rakkaus on aina erilainen kuin edellinen. Rakkaus on aina yksilö.;)
Anna itsellesi aikaa ja joku päivä huomaat että maailmassa on muutakin kuin hän. :)
Kyllä ensi rakkauden menetyksestä selviää. Rakkautta maailmassa riittää ja ihania ihmisiä tulee vastaan. Ensi rakkaus on tietysti tärkeä ja jos on ollut hyvä tyyppi, ei varmasti helposti unohdu, mutta tarvitseeko sitten edes unohtua? Voihan sitä olla kiitollinen, että sai oppia rakastamaan juuri sen ihmisen kanssa.
Itse olen rakastanut 4 miestä elämäni aikana. Ensi rakkauttani en unohda, eikä hän minua. Olen antanut itselleni luvan rakastaa häntä lopun ikääni, ja varmasti niin teenkin. Me emme vain elä yhdessä. Yritin hänet unohtaa 10 vuoden ajan, mutta ei onnistunut. Nyt en edes yritä unohtaa. Olemme kavereita ja kumpikin tietää, että aina on maailmassa joku ihminen joka rakastaa. Emme ole mitenkään riippuvaisia, vaan vapaita.
Tämän ensi rakkauteni jälkeen olen rakastanut 2 miestä eri tavalla. Toisen kanssa yritin elää yhdessä, mutta ei toiminut ja tunteet ovat aika kuolleet tänä päivänä. Toisen kanssa aika näytti, että me emme olisi voineet elää yhdessä. Nyt olen tavannut miehen, jonka viereen haluaisin jäädä. Suurin rakkauteni tähän saakka.
Maailmassa siis riittää rakkautta, ei se yhteen mieheen lopu. Itsesi sisällähän se rakkaus on. TÄytyy vaan aina toivoa, että kun itse rakastuu, saa vastakaikua toiselta. Siitähän se sitten lähtee.
Yli pääsee, mutta minulla siihen meni 10vuotta ;)
Varmaan kiinni ihmisestä. Suhteen alkamisesta on 8 vuotta, loppumisesta 7.
Monta suhdetta sen jälkeen olen nähnyt. Kerran rakastanutkin(ja tämä jatkuu edelleen).
Kuitenkin tuolla henkilöllä on ikuisesti kunniapaikka mun mielessä. Hän ei ole täydellinen nainen, monesti ärsyttävä, mutta silti niin rakastettava. Nykyään ollaan kavereita, hyvissä väleissä. välillä vihattiin, sitten rakastettiin, vihattiin jne, mutta aika korjaa haavat ja nykyään rakastan tuota naista mutta lähinnä kuin veli siskoa. Toivon että hänellä menee hyvin ja autan jos voin. Kuitenkaan mitään seksuaalista siinä ei ole.
Pidä ne muistot ja tunteet, aika muuttaa ne oikeanlaiseksi. Elämässä on vielä hirvee määrä paskaa edessä sullakin, joten jokainen hyvä muisto auttaa kestämään paremmin.
Kyllä, se tapahtui kansakoulun 4:llä luokalla.
Ja toinen poika oli letissä kiinni ja kiusasi.
Yritin paeta tunnilla hiissaamalla pulpettia eteenpäin pois pojan ulottuvilta. Niinhän siinä sitten kävi, että minä onneton sain torut opettajalta. : )
Kyllä kaikki rakkaudet ovat yhtä ainutlaatuisia.
Kaikissa asioissa ensimmäinen kerta on ensimmäinen, jolloin se jää mieleen syvemmin.
Kyllä ihminen voi rakastaa useampaa ihmistä elämänsä aikana.
Kyllä se tuska helpottaa. Mutta pidä huoli, ettet menetä jotain uutta ja hienoa sen tähden, että luulet olevasi menneessä kiinni. Sure aikasi, mutta pyri sen jälkeen tietoisesti pitämään eksä historiankirjojen kansien sisäpuolella. Ei pääse sitten sieltä kummittelemaan silloin kun tapaat sellaisen kanssa, joka sinulle on oikeasti oikea.
siitä ei tarvitsekaan aivan yli päästä tai unohtaa, joskus sitä ensimmäistä tosirakkautta ja sitä tunnetta on mukava muistella. :) toisinaan kyllä on kyllä tullut toivottua ettei olisi ikinä rakastunut kehenkään.
Kyllä siitä yli pääsee ajan kanssa. Tai ainakin minä pääsin.
Seurustelin kolme vuotta erään tyypinkanssa ja todellakin rakastin häntä ylikaiken. Sitten tuli ero ja helvetin paha olo. Tuntui, että kaikki kaatuu niskaan, enkä ikinä voi kokea samanlaista rakkautta. Vertasin kaikkia muita miehiä entiseeni ja huomasin, että kenestäkään ei ole mihinkään.. Kunnes yhtenä "hämyisenä paari-iltana" tutustuin nykyiseen poikaystävääni. Ja olen onnellisempi kuin koskaan.