eivät todellakaan tartu.itse kun sairastuin syöpään huomasin kuinka jotkut "ystävät"kaikkosivat.uskon että he pelkäsivät syövän tarttuvan.eihän kyseessä ole tarttuva infektio tms.KAIKILLE TEILLE JOTKA PELKÄÄTTE/USKOTTE SYÖVÄN TARTTUVAN kerron vaan,ei se tartu.
syövät
diagnoosi 2010
12202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tartu, ei. Uskon, etteivät nuo kaikonneet ystävät tartuntaa pelänneet, vaan monelle käy niin, etteivät tiedä miten reagoisivat syöpään sairastuneeseen. Pelkäävät sanoillaan satuttavansa ja ajautuvat sitten siitä syystä pois läheisyydestä.
Toki on niitäkin, jotka eivät oikeita ystäviä sitten olleetkaan ja tällaisissa tilanteissa oikea ystävyys punnitaan. Oikeat ystävät lopulta jäävät/palaavat tukemaan.
Meitä on niin moneksi. Itse sairastuessani taisi käydä niin, että itse karkotin ystävät luotani. Syöpään sairastuminen oli minulle niin kova paikka, että halusin itsekseni sen käydä läpi. En olisi kyennyt vastaanottamaan mitään tukea, niin hämmennyksissäni olin ja liian paljon avoimia kysymyksiä. Piti ensin saada rauhoituttua ja oma elämä jotenkin hallintaan, ennen kuin kykenin tapaamaan ystäviäni. Ja ne "muka"-ystävät kyllä jäivät sitten matkan varrelle.
Käytännön pitkän ajan koe menoillaan syövät tarttuvuudesta. Toimin diagnosoimattoman rintasyöpäpotilaan omaishoitajana. Syöpäpatti havaittiin vajaa viisi vuotta sitten, eikä menty näyttämään sitä millekään terveydenhoitoviranomaiselle. Syöpäkasvain kasvoi ja levisi pikkuhiljaa ja reilu vuosi sitten alkoi tunkemaan ihosta läpi. Siinä vaiheessa alkoivat verenvuodot. Kasvaimen pinta rikkoutuu helposti, jopa aivan itsestään.
Kasvaimen päälle laitetaan vaan puuvillariepu, johon tihkuva veri ja märkä imeytyy ja rievut pestään päivittäin uusintakäyttöön. Minä hoidan riepujen vaihdon ja pesun ja käsittelen niitä ilman suojakäsineitä ja joudun tekemisiin päivittäin syöpäeritteiden kanssa ja monesti omien käsien iho on rikki.
Sen näkee sitten ehkä kymmenen vuoden kuluessa, onko tullut tartuntaa.
Tutut ja vieraat on pidetty enimmäkseen oven ulkopuolella viimeisen vuoden ajan, etteivät he tuo mukanaan ulkomaailman pöpöjä, mitkä voisivat tarttua syöpäkasvaimen käytännössä isoon avohaavaan.
Voitko kertoa miksi ette menneet hoitoon? Hirveän tuskallista täytyy sairastuneelle olla, kun kasvain jo ihosta tulee läpi. Ettekö tosiaan ole harkinneet muuta hoitoa, kuin rätit haavojen päällä?
Hoitoonmenemättömyyssyyt ovat varsin moninaiset. Kirjoittelen niitä pikkuhiljaa vähittäin, sikäli kun aikaa sattuu jäämään. Minulla on tämä hoivavastuualue aika laajan monipuolinen ja aikaavievä tämän tapauksen lisäksi.
Ei kasvaimen kansa eläminen kovin tuskallista ole ainakaan tässä tapauksessa. Kasvain on enimmäkseen tunnoton ja kivuton. Alkuvuosina oli ajoittain pieniä nipistelytuntemuksia siinä kohtaa, missä kasvain valtaa tervettä kudosta. Nipistelyt ovat muuttuneet pistäviksi kivuntuntemuksiksi viimeisinä vuosina, mutta eivät ne ole jatkuvia, vaan enimmäkseen lyhytaikaisia, eikä edes jokapäiväisiä.
Toinen kiputuntemus on on samanlainen pistävä pienialainen kipu täysin kypsyneessä kasvaimen ehkä sentin tai vajaan kokoisessa osassa, jossa käynnistyy solujen itsetuho ja kasvainpompula rikkoutuu ja tyhjenee ja paikalle jää kuoppa.
Elämä kasvaimen kanssa on vakiintunut omiin uomiinsa, eikä se paljoa häiritse nykymuotoista elämää. Elämänrajoitukset tulivat vähän kerrassaan vuosien aikana.
(mikäli olet lukenut ketjun loppupuolen "hattutempun" linkin jatkokertomuksia tai "luontodokumentin eläintarhaa2, olet jo aika perehtynyt tilanteeseen)
Hoitoonmenemättömyyden eräänä syynä on koko elämänmittainen negatiivinen kokemus kaikesta terveydenhuollosta lapsuudesta ja kouluterveydenhuollosta alkaen. Vain pelotteluja, vääriä diagnooseja, vääriä lääkkeitä ja erityisesti kokemus, ettei kuunnella, eikä varsinkaan ymmärretä. Ja ymmärtämättömyyteen liittyvä kokemus hoitohenkilökunnan tyhmyydestä ja tietämättömyydestä, jopa omasta erityisalastaankin.
Tyhmyyskokemuksen taustalla voi tietenkin olla myös potilaan oma Mensa-tasoinen älykkyys ja matemaattisen tarkka kielenhallinta.
Onhan sitten vielä sairaaloissa vääriin hoitoihin tai hoitovirheisiin kuolleiden sukulaisten sankka lauma muistuttamassa siitä, että sairaalaan ei kannata missään tapauksessa joutua, jos aikoo pysyä hengissä.
Tuo kaikki on yksilökokemusta, jollakin toisella voi olla positiivisempi kokemus saamastaan terveydenhoidosta. Tutkimus ja tilastot osoittavat kyllä samaan suuntaan, että suoranaiset hoitovirheet ja hoidon lieveilmiöt ovat kolmanneksi suurin kuolinsyy länsimaissa.
Toisena syynä hoitoonmenemättömyyteen ovat henkilön viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kokemat ihmeelliset parantumiset. Olen niistä joistakin kirjoittanut pidemmästi tuolla toisessa ketjussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8860556#comment-42661842
Siellä mainittuun luetteloon on vielä joitakin lisäyksiä, esimerkiksi sairauksien etenemisten pysähtymisiä tai niistä parantumisia:
-fibromyalgia parani
-synnynnäinen sydämen vajaatoiminta parani
-sydämen rytmihäiriöalttius katosi
-joitakin muitakin sisäelinvikoja korjaantui
-nivelreuman etenemisen pysähtyi
-silmänpohjan verkkokalvon irtauma kiinnittyi takaisin
-korkea verenpaine aleni
Tämän kasvaimen kanssa tulee usein tilanteita, miltei päivittäin, jotka ainakin oman ymmärrykseni ja tulkintani mukaan vaikuttavat selviltä rukousvastauksilta:
-etäpesäkkeiltä vaikuttavien juttujen poistumisia
-kasvaimen joidenkin leviämissuuntien pysähtymisiä
-kipujen häviämisiä ajoittain
-herään (minut herätetään) usein öisin rukoilemaan ennen verenvuodon puhkeamista, niin että olen valmiina auttamaan tyrehdyttämisessä.
Jumala voisi parantaa koko möykyn vaikka hetkessä, mutta Hän käyttää tilannetta rukouskoulutuksena.
Tätä tilannetta ennen oli rukouskoulutuksena vuosien ajan toisen henkilön tapauksessa mielenterveysongelmat (ja henkivaltojen hyökkäykset) itsemurhayrityksineen.
(kirjoitin niistäkin jossakin pidemmästi)
SalaOmaisHoitaja.veditkö hatusta koko jutun?JOS TUOP ON TOTTA NIIN SUOSITTELEN N.S.HOITAJAA KÄYMÄÄN ITSE JOLLAKIN KALLON KUTISTAJALLA.HUOMAATKO,ETTÄ LOUKKAAT MEITÄ OIKEASTI SAIRASTUNEITA,JOS LEIKIT NÄIN VAKAVALLA ASIALLA.
Stetsonin täydeltä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/207744#comment-65139983
Olohuoneessa Hellsteniä mukaillen. Jokaisella on jossakin määrin oma hippo ojassa omalla tavallaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11979571#comment-66251052
Kuvion entistä kummallisemmaksi tekevät nämä kuviot:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11286986#comment-60503541
En ole huomannut mitään vastaavaa! Syöpäni tultua dagnostisoiduksi maitsin siitä tuttavilleni sopivissa yhteyksissä.
En dramatisoinut.
Leikkausten aiheuttamat muutokset harrastuksessani ja aikatauluissa johtivat tiedusteluihin joihin vastasin rehellisesti, liioittelematta tai vähättelemättä.
Nyt tämä viimeinen, kolmas leikkaus oli ylivoimaisesti harmittomin.
Tehtiin 3-viikkoa sitten ja olen viime päivät hakenut tuntumaa kuntoiluun.
Salitutut pyrkivät hieman varoittelemaan koska heidän muistissaan ovat 3:n vuoden takaiset, todella vaikeat kuukaudet.
Ympäristö on suhtautunut täysin luontevasti!