Pienet kynttilät valona yössä.
Kaksi tuttua, tuntematonta, kiinni toisissaan.
Lattialla peiton alla, tähtiä ihollaan.
Pehmeät huulet, silkin pehmeä kosketus.
Kylmä tuuli puhaltaa ranskalaiselta parvekkeelta.
Sinussa on valo, sinussa on lämpö.
Ilman sinua on kylmä.
Pääskyset lentävät etelään,
ensilumi on satanut maahan.
Haluan kotiin.
Kaksi tuttua, tuntematonta, kiinni toisissaan.
Lattialla peiton alla, tähtiä ihollaan.
Pehmeät huulet, silkin pehmeä kosketus.
Kylmä tuuli puhaltaa ranskalaiselta parvekkeelta.
Sinussa on valo, sinussa on lämpö.
Ilman sinua on kylmä.
Pääskyset lentävät etelään,
ensilumi on satanut maahan.
Haluan kotiin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kaunis runo :)
Ja ensimmäiseni.
tämä ei ole runopalsta, eikä runosi käsittele ikävää. Haluat vain huomiota, jota et saisi runopalstalla muiden tuotosten keskellä, siksi olet tuonut ne tänne.
No, kirjoitin tuon tunnisteellisen purkaukseni tänne, jos hän tänne eksyisi, ei voisi olla tunnistamatta. Ikävääni purin, kirjoittamalla.
Kyllä täällä muutkin runoja rustaa kuin ton kirjottanut. Esimerkiks mä. Ihmiset iät ajat kaipuitansa on runoiksi purkaneet. Sopii palstalle eri hyvin, meessä muualle mussuttaan, jeh?
Onko sun pakko tunkea tuota ala-arvoista tekstiä tänne.
Jos et ymmärrä jonkun viestin pointtia, niin jätä kommentoimatta.
Siitä unesta koitui seurauksia todellisuuteen. Vaikeita aikoja. Nyt odotan vedenpaisumusta. Nooattomassa arkissa. Tulevaisuus pelottaa. Koska tälle kaikelle löytyy selitys, kaikellehan on suurempi merkitys... Jos lankeaa, lähtee mopo liian helposti lapasesta, eikä mulla ole edes lapasia. Mulla on vain pipo, ja pääkin silti jäässä.
Seurata huuliasi, kun puhut
Ihmetellen, miksi olet siinä etkä kiinni minussa.
Katsoa silmiäsi, kun koet
Miettien, mitä kaikkea niillä näetkään.
Kulkea vierelläsi, edes hetken
Nähden kaiken kauneuden sinussa.
Kaunista.
Kun rakastat
on aina kevät
Tiedät ettet kompastu
Tiedät että
käsi on kiinni
sinussa
Rakastat
Satakieli laulaa
Jalanjäljet hiekassa, käsi enkelin kädessä. Siltä minusta tuntuu, kun olen yksin, en koskaan ole yksinäinen.
En ole runoja kirjoitellut, joten nyt oli kai tarpeeksi syytä... Öitä!
Kilometrit välillämme eivät merkitse mitään, muurit ovat jo sortuneet. Olemme olleet lähellä, kielletyllä alueella. Salassa muiden katseilta, painauduimme toisiimme. Kunnes huomasin etten enää välittänyt katseista. Halusin olla sinulle ihminen, lihaa ja verta. Rehellinen ja alaston, paljastaen kaiken, jotta sinä näkisit kuka minä olen. Minä näin sinun kuoresi läpi, sinä olet hyvä. Sinulla on sydän, se on puhdas, vaikka kätesi ovat likaiset.
Tunteet
ei mittaa etäisyyttä
ne tietävät
-tuntevat-
olen kotona
ja siellä on hyvä olla
ja muut saavat
-pitkännenän-
ja me nauramme
viisaita ihmisiä
Sä oot kirjoittanut kerran runon jonka luulin olevan minulle.
Tuo ei sitten ole minä. Olen kirjoittanut tänne tasan yhden runon.
Sinun runosi tuolla ylempänä on kaunis :)
Miten osuikin silmiin tämä kaunis tarina, siinä oli jotain tuttua.
Oliko?
Katse tyhjää tuijottaa, sydän levoton ei rauhaa saa. Se tahtoo vain rakastaa, siihen lupaa ei ole kuitenkaan. Sanat kaikuu tyhjyyttään, syksy sydäntä jäädyttää. Siivet repaleiset eivät kanna, ei elämä enää armoa anna. On aika ikävän, aika katseen jäätävän.