Onko täällä ketään joka voisi kertoa mulle että masennus oikeasti paranee joskus? Tuntuu että loppua ei näy. Mulle hoetaan koko ajan tämän kohta paranevan, mutta ei siltä tunnu. Nelisen vuotta sitten olin ennen tätä viimeksi vaikeasti masentunut, eikä tässä välissäkään helppoa ollut. Kaiken kaikkiaan mulla on ollut seitsemän eri diagnoosia, ei kaikki tietenkään samaan aikaan. Tällä hetkellä kolme. Nyt olen ollut noin vuoden masentunut. Nyt enää ''vain'' keskivaikeasti masentunut, aikaisemmin vaikeasti. Tuntuu että olen ihan täysin epäkelpo tähän elämään. Olen 20 vuotias tyttö ja ihan kamalan yksinäinen, uudessa kaupungissa. Entiset ystävät ei pidä yhteyttä. Siitäkin tulee mieleen että oon ihan täysin paska, kun ei niitä kiinnosta enää. Lapsuus ei ollut mikään helppo, ei teini-ikä, eikä nyt nuorena aikuisenakaan tunnu helpottavan, kun saanu kaikenlaisia vastoinkäymisiä kokea. Lisäksi entinen päihdeongelma kummittelee. Kummittelulla tarkotan sitä, etten koe vieläkään olevani kovin vahvoilla, ettenkö heikolla hetkellä psyykkeen tarpeeksi paskaksi mennessä tarttuisi vanhoihin keinoihin. Tai yksinäisyyden takia pelottaa että kohta taas juon joka päivä. Vaikea kai tästä masennuksesta on parantua kun edes perusasiat ei ole kunnossa. Sosiaalisena ihmisenä kärsin tästä todella paljon. Helpottaisi jos edes joku ystävä olisi masennuksessa tukena ja olisi siinä, niinkuin ystävät on.
Masennus ei lopu
Depressed
61257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Masennuksesta kuntoudutaan, jokainen omaan tahtiinsa. Itselläni jo alkaa helpottamaan viiden vuoden potemisen jälkeen.
Sanoon joka päivä: "keho, paranna itsesi - rakastan itseäni ehdottomasti, hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja annan itselleni anteeksi. "
Ehkäpä siitä on ollut apua kohdallani.
Oletko käyttänyt tai käytätkö jotain psykoaktiivisia aineita, kuten "masennnus-" tai "psykoosilääkkeitä?"
Psykoaktiivisia aineita olen käyttänyt laidasta laitaan, lääkärin määräämiä laillisia lääkkeitä sekä laittomia päihteitä.
Tällä hetkellä pysyttellen lääkärin määräämissä. Tosin psykoosilääkkeen lopetin lääkärille kertomatta (en ole psykoosissa) kolmen kuukauden käytön jälkeen, koska se teki ajatustoiminnasta sumuisen ja ei ainakaan yhtään edesauttanut sängystä pääsemistä. Myös levottamat jalat ja liuta muita sivuoireita kyllästytti. Lääkäriltä pyysin kyllä ensin lopettamista, mutta hän oli kovin sitä mieltä ettei saisi lopettaa.
Mutta jos väität näiden aiheuttaneen masennukseni, niin tiedoksesi: Olin lapsena n. 10-vuotiaasta masentunut ja silloin ei mitään lääkettä ollut, paitsi 14-vuotiaana sain lääkettä ensimmäisen kerran. Niihin aikoihin rupesin käyttämään päihteitä masennuksen takia ja lääkäri päihteistä "huolestuen" katsoi ettei masennukseni parane ilman lääkkeitä. N. 16-17-vuotiaana koin itseni ihan ok vointiseksi jo.
Auttoivatko ne päihteet sit? Ja jos joku auttoi, niin mikä?
Eivät auttaneet. Tai kannabiksella sain unilääkekierteen poikki, ja nyt tarvitsen enää silloin tällöin melatoniinia. Ja tietyt psykedeelit ovat saaneet minut heräämään tähän maailmaan eri tavalla ja antaneet kyllä ajoittaisia pilkahduksia. Aikaisemmin olin typerä ja ennakkoluuloinen ihmisiä ja kaikkea kohtaan. Materialisti. Ymmärrän nykyään mm. tietoisen läsnäolon vaikutuksen mieleen. Ennen luulin lääkkeiden olevan ainoa asia mikä auttaa. Ja psykedeelit saivatkin minut lopettamaan päihteiden käytön, vaikka ne edelleen kummittelee ajoittain mielessä.
Ja siis en todellakaan puhu minkään päihteiden puolesta, kerroin vain mitä hyvää jotkut on saanut aikaiseksi. Enkä halua niitä enää käyttää.
Mutta masentunuthan tässä edelleen ollaan... Psyk.polillakin saan ajan vain kerran tai kaksi kuussa niin aika pahalta tuntuu. Ja ei työntekijän kanssa kemiat oikein natsaa, tuntuu että hän ei koskaan tajua mitä kerron. Ei ota yksinäisyyttänikään tosissaan ja jos itken hän luulee sen johtuvan hänestä. Jos vaikka terapian sais.. Mutta jos kela hylkää niin siihenkään ei mahollisuuksia :/
Älä laita itsellesi mitään tavoitetta ja aikamäärää parantumisen suhteen. Se tuo vain lisää stressiä ja epätoivoa ja masentaa. Elettävänä on nyt tämä hetki ja päivä. Alkoholi ei teitenkään ole lääke ongelmaasi. Kun sitten fiilis alkaa helpottaa, keksi jotain ajankulua ja tekemistä. Jospa löytyisi harrastus, jossa tavata ihmisiä.
Kyllä masennuksesta voi parantua.