kalleimmat viinit

Mikäs on maailman kalleimpana pidetty valko- ja punaviini?
433674
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 43

Vanhimmat

Château Petrus (Pomerol, Bordeaux) ja Domaine de la Romanée Conti (Burgundi) liikuskelevat kai jossain 1.500 dollarin tietämissä per puikko. Riippuu vuosikerrastakin.

Tokihan yksittäisiä pulloja on huutokaupoissa myyty paljon kalliimmallakin. Esimerkiksi Malcolm Forbes -niminen kaveri päätti joskus 1980-luvulla luopua 155.000 dollarista yhden viinipullon hyväksi; pullo oli mukamas peräisin USA:n presidentin Thomas Jeffersonin kellarista ja vuodelta 1787. Ostos pantiin sitten näytille jonkinmoiseen kirkkaasti valaistuun vitriiniin. Korkki kuivui ja falskasi, viini pilaantui eikä siitä ollut iloa kenenkään kurkulle.

Äänestä
  • Ei ne Petrukset ja Romaneet ihan mahdottomissa hinnoissa liiku. Halvin Petrus (1983, top shoulder) belgibroukkerillani 320 EUR. Toki 1961, 1975 ja 1990 ja nuoremmat maksavat enemmän.
    Systembolagetissa (Regeringsgatanilla) on kiva valikoima nuoria (2001) Romanee Conteja (La Tache, Romanee-Conti jne) jotain 2200-2900 kruunua/plo.
    Mutta jos jonkun viinin haluaa niin ainahan se maksaa.

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    Ei ne Petrukset ja Romaneet ihan mahdottomissa hinnoissa liiku. Halvin Petrus (1983, top shoulder) belgibroukkerillani 320 EUR. Toki 1961, 1975 ja 1990 ja nuoremmat maksavat enemmän.
    Systembolagetissa (Regeringsgatanilla) on kiva valikoima nuoria (2001) Romanee Conteja (La Tache, Romanee-Conti jne) jotain 2200-2900 kruunua/plo.
    Mutta jos jonkun viinin haluaa niin ainahan se maksaa.

    Voisihan sitä tietenkin harjoittaa lähdekritiikkiäkin. Tuommoisista 1.500 taalan pulloista olin lukevinani nettiosoitteessa http://www.askmen.com/toys/top_10/52_top_10_list.html

    Punaviinien ”Kymmenen kärjessä” -lista oli tuon lähteen mukaan seuraavanlainen:

    Dom. Romanée Conti 1997 – $1,540
    Petrus, Pomerol 1998 – $1,459
    Château Le Pin, Pomerol 1999 – $908
    Château Latour, Pauillac 1990 – $774
    Château Valandraud, Saint-Emilion 1995 – $668
    Château La Mondotte, Saint-Emilion – $608
    Château Mouton Rothschild, Pauillac 1986 – $592
    Château Haut Brion, Pessac-Léognan 1982 – $528
    Château Margaux 1995 – $402
    Château Lafite Rothschild, Pauillac 1996 – $287

    Burgundilla on tuon mukaan piikkipaikka, loput 9 sijaa menevät Bordeaux’n suuntaan.

    Eikä yksikään noista merkeistä taatusti eksy minun joulupöytääni – meni se lottopottikin Kokkolan suuntaan...

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Voisihan sitä tietenkin harjoittaa lähdekritiikkiäkin. Tuommoisista 1.500 taalan pulloista olin lukevinani nettiosoitteessa http://www.askmen.com/toys/top_10/52_top_10_list.html

    Punaviinien ”Kymmenen kärjessä” -lista oli tuon lähteen mukaan seuraavanlainen:

    Dom. Romanée Conti 1997 – $1,540
    Petrus, Pomerol 1998 – $1,459
    Château Le Pin, Pomerol 1999 – $908
    Château Latour, Pauillac 1990 – $774
    Château Valandraud, Saint-Emilion 1995 – $668
    Château La Mondotte, Saint-Emilion – $608
    Château Mouton Rothschild, Pauillac 1986 – $592
    Château Haut Brion, Pessac-Léognan 1982 – $528
    Château Margaux 1995 – $402
    Château Lafite Rothschild, Pauillac 1996 – $287

    Burgundilla on tuon mukaan piikkipaikka, loput 9 sijaa menevät Bordeaux’n suuntaan.

    Eikä yksikään noista merkeistä taatusti eksy minun joulupöytääni – meni se lottopottikin Kokkolan suuntaan...

    Jeps,
    jenkeissä näyttää kauppojen kuluttajahinnat olevan mitä ovat.

    Broukkerilla ei ollutkaan enää Petrusta jäljellä, kukakohan sen ostikaan?
    http://www.wijncuriosa.com

    Petruksen hintoja toiselta broukkerilta:
    http://www.belgiumwinewatchers.com/E_stocklijst.asp?year=&keywords=petrus&Submit=>> find

    Esimerkki: Domaine Romanee Contin La Tache 2001:
    http://www.systembolaget.se/SokDrycker/Produkt?VaruNr=5057&Butik=0

    Totta on, että nämä ovat niitä arvokkaimpia.
    Ja sitten tietysti Bordeaux´n Le Pin, jenkkien Screaming Eagle, Colgin Vineryn Cabernet, Bryant Family, Harlan Estate, Espanjan Vega Sicilia.
    Nämä ovat sitten todellisia kulttiviinejä: esim. 1992 Screaming Eagle (Imperial) maksoi 50.000$ jossain jenkkien hyväntekeväisyysbileissä. Ja lueteltuja jenkkiviinejä ei saa ostettua ennenkuin pääsee listalle..

    Mutta muuten aika mielenkiintoisia viinejä ja halvalla tuolla Belgiassa. Ai, että mitenkä niitä saa? Ei muuta kuin autolla paikan päälle ja luottokortit mukaan.

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    Jeps,
    jenkeissä näyttää kauppojen kuluttajahinnat olevan mitä ovat.

    Broukkerilla ei ollutkaan enää Petrusta jäljellä, kukakohan sen ostikaan?
    http://www.wijncuriosa.com

    Petruksen hintoja toiselta broukkerilta:
    http://www.belgiumwinewatchers.com/E_stocklijst.asp?year=&keywords=petrus&Submit=>> find

    Esimerkki: Domaine Romanee Contin La Tache 2001:
    http://www.systembolaget.se/SokDrycker/Produkt?VaruNr=5057&Butik=0

    Totta on, että nämä ovat niitä arvokkaimpia.
    Ja sitten tietysti Bordeaux´n Le Pin, jenkkien Screaming Eagle, Colgin Vineryn Cabernet, Bryant Family, Harlan Estate, Espanjan Vega Sicilia.
    Nämä ovat sitten todellisia kulttiviinejä: esim. 1992 Screaming Eagle (Imperial) maksoi 50.000$ jossain jenkkien hyväntekeväisyysbileissä. Ja lueteltuja jenkkiviinejä ei saa ostettua ennenkuin pääsee listalle..

    Mutta muuten aika mielenkiintoisia viinejä ja halvalla tuolla Belgiassa. Ai, että mitenkä niitä saa? Ei muuta kuin autolla paikan päälle ja luottokortit mukaan.

    Tuo http://www.screamingeagle.com/ oli minulle tuiki tuntematon nimi!

    Näkyy olevan Oakvillestä kotoisin. Ajelin 1989 Calistogasta Napan suuntaan, kyydissäni silloinen ruotsalaisen pomoni. Koetimme tavailla tienvarsien kylteistä mielenkiintoisia nimiä valitaksemme niistä sopivan käyntikohteen. Päädyimme Oakvillessä tähän taloon: http://www.robertmondaviwinery.com/

    Valmistamokierroksen ja maistingin jälkeen löysimme wineryn puodista kukkaroillemme sopivaa ostettavaakin muutaman pullollisen verran (taisin ottaa kolme). Screaming Eaglet olisivat saattaneet jäädä ostamatta...

    Robert Mondavilla lienee henkilönä melkoinen osuus viininviljelyn uuteen nousuun Kaliforniassa 1960-luvulta alkaen. Yhteistyö bordeauxlaisen Rothschildien viinitalon kanssa on tuottanut myös sellaisen "pikkukalliin" laatuviinin kuin Opus One. Aika ajoin Mondavin viinejä on ollut Alkossakin.

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Tuo http://www.screamingeagle.com/ oli minulle tuiki tuntematon nimi!

    Näkyy olevan Oakvillestä kotoisin. Ajelin 1989 Calistogasta Napan suuntaan, kyydissäni silloinen ruotsalaisen pomoni. Koetimme tavailla tienvarsien kylteistä mielenkiintoisia nimiä valitaksemme niistä sopivan käyntikohteen. Päädyimme Oakvillessä tähän taloon: http://www.robertmondaviwinery.com/

    Valmistamokierroksen ja maistingin jälkeen löysimme wineryn puodista kukkaroillemme sopivaa ostettavaakin muutaman pullollisen verran (taisin ottaa kolme). Screaming Eaglet olisivat saattaneet jäädä ostamatta...

    Robert Mondavilla lienee henkilönä melkoinen osuus viininviljelyn uuteen nousuun Kaliforniassa 1960-luvulta alkaen. Yhteistyö bordeauxlaisen Rothschildien viinitalon kanssa on tuottanut myös sellaisen "pikkukalliin" laatuviinin kuin Opus One. Aika ajoin Mondavin viinejä on ollut Alkossakin.

    Joo, OpusOne on asiallinen. Sijoittajien kannalta tuo Screaming Eagle on mielenkiintoinen. Sillä on takana eräs viinimaailman guruista, josta kerron vähän myöhemmin lisää. Hän on pistänyt viinikonsultin taikasormensa peliin muissakin paikoissa ja onnistunut lähes aina taikomaan garage-viinistä extrahalutun.

    Mutta niin kauan kun noita lottovoittoja ei näy ja haluaa jotain hyvää kokea, niin vierailen noilal välittäjillä.

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    Joo, OpusOne on asiallinen. Sijoittajien kannalta tuo Screaming Eagle on mielenkiintoinen. Sillä on takana eräs viinimaailman guruista, josta kerron vähän myöhemmin lisää. Hän on pistänyt viinikonsultin taikasormensa peliin muissakin paikoissa ja onnistunut lähes aina taikomaan garage-viinistä extrahalutun.

    Mutta niin kauan kun noita lottovoittoja ei näy ja haluaa jotain hyvää kokea, niin vierailen noilal välittäjillä.

    niin siitä vaan piti kertomani että Screaming Eaglen takana on Heidi Barret, Harlanilla on ranskaveikko Michel Rolland, joka on myös kuuluisa. Helen Turtley on todellinen konsultti, joka ehkä eniten vaikuttanut Colgin Vineryn cabernetteihin. Eli nämä jenkkiviinitovat todellisia keräilykappaleita ja siksi pirun kalliita.

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    niin siitä vaan piti kertomani että Screaming Eaglen takana on Heidi Barret, Harlanilla on ranskaveikko Michel Rolland, joka on myös kuuluisa. Helen Turtley on todellinen konsultti, joka ehkä eniten vaikuttanut Colgin Vineryn cabernetteihin. Eli nämä jenkkiviinitovat todellisia keräilykappaleita ja siksi pirun kalliita.

    Olin jo ehtinyt etsiä tuon Kiljuvan Kotkan takana olevan viinivelhon nimen Googlella edellisen vihjeesi perusteella, ja nimi oli mielestäni Barrett eikä Barret.

    Google löytää hakusanoilla "Heidi Barret" n. 9.400 osumaa, mutta "Heidi Barrett" tuottaa peräti 120.000 osumaa! Onpa on tytöstä kirjoiteltu maailmalla!

    Avioitumisensa myötä hän näyttäisi käyttävän nykyisin vielä pidempää muotoa Heidi Peterson Barrett.

    Sallinet tällaisen täsmennyksen – joku saattaa vaikka kiinnostua ja täsmähaku oikealla nimellä tuottaa hakukoneella parempia tuloksia kuin nimen lähes oikea muoto.

    Screaming Eagle vaikuttaa olevan uusi tulokas markkinoilla – komeettamainen tapaus kerta kaikkiaan! Minulla on Hugh Johnsonin Suuren viinikirjan 3. painos v:lta 1991, enkä löytänyt siitä mitään mainintaa ko. viinistä. Lähde http://www.cigaraficionado.com/Cigar/CA_Features/CA_Feature_Basic_Template/0,2344,652,00.html taitaa puhuakin, että että ensimmäiset 175 laatikkoa on tehty vuosikerran 1992 viinistä.

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Olin jo ehtinyt etsiä tuon Kiljuvan Kotkan takana olevan viinivelhon nimen Googlella edellisen vihjeesi perusteella, ja nimi oli mielestäni Barrett eikä Barret.

    Google löytää hakusanoilla "Heidi Barret" n. 9.400 osumaa, mutta "Heidi Barrett" tuottaa peräti 120.000 osumaa! Onpa on tytöstä kirjoiteltu maailmalla!

    Avioitumisensa myötä hän näyttäisi käyttävän nykyisin vielä pidempää muotoa Heidi Peterson Barrett.

    Sallinet tällaisen täsmennyksen – joku saattaa vaikka kiinnostua ja täsmähaku oikealla nimellä tuottaa hakukoneella parempia tuloksia kuin nimen lähes oikea muoto.

    Screaming Eagle vaikuttaa olevan uusi tulokas markkinoilla – komeettamainen tapaus kerta kaikkiaan! Minulla on Hugh Johnsonin Suuren viinikirjan 3. painos v:lta 1991, enkä löytänyt siitä mitään mainintaa ko. viinistä. Lähde http://www.cigaraficionado.com/Cigar/CA_Features/CA_Feature_Basic_Template/0,2344,652,00.html taitaa puhuakin, että että ensimmäiset 175 laatikkoa on tehty vuosikerran 1992 viinistä.

    Joo niin olikin Barrett, tulee näppihäiröjä vaikka tänään ei ole avattu mitään ploja.
    Kiitos kommenteistasi, joita jaksoit kaivaa!

    Itse kävin kerran Russian Riverilläpäin, mutta se oli jo 1990 enkä oikein silloin vielä tiennyt mitä etsiä. Nyt saisi varmaan lisää irti.
    Mutta Ranskassakin on kuulemma kivoja nousevia garage-viinejä, joiden arvo nousee yhtä nopeasti kuin Le Pinin: Le Dôme, Barde-Hâut, Laforge, Branon, Pavie-Macquin. Näitä pitää hakea paikan päältä, jos niitä nyt sattuisi saamaan.

    Äänestä

Valkoviinipullostakin tiedetään maksetun 56.588 dollaria.

Allamainitussa linkissä kerrotaan myös M. Forbesille päätyneestä Jeffersonin punkkupullosta; se näkyy olleen Château Lafittea (Graves, Bordeaux).

”The bottle had belonged to Thomas Jefferson, the third president of the United States and one of the most revered of its founding fathers. A philosopher, scientist and statesmen, the aristocratic Jefferson was also an avid oenophile. When he was ambassador to France he spent much of his time visiting the vineyards of Bordeaux and Burgundy, buying wine for his own collection and on behalf of his friends back home. He is also associated with two other bottles of very pricy wine, a 1775 Sherry ($43,500) and the most expensive white wine ever sold, a 1787 Chateau d'Yquem ($56,588).”
http://www.forbes.com/2003/11/19/cx_np_1119feat.html

Chateau d'Yquem ei ole normaalistikaan ihan halpisvalkkaria. Kokopullo vuosikertaa 1990 näkyy maksavan Alkossa 290,80 euroa ja puolikas vuosikertaa 1995 134,20 euroa. Litrahinnaksi tulee siis kolmatta tuhatta mummonmarkkaa.

Äänestä
  • Ja huonosti näyttää toi Chateau d'Yquem 1990 menevän kaupaksi. Kyseinen vuosikerta on ollut Alkossa tarjolla jo vuodesta 1998, vaikka on huippuvuosikertaa. Eikä ole edes kallis, kun vertaa sen hintaa maailmalla.

    Äänestä


  • Cellarmaster kirjoitti:

    ...tulee pikaisesti mieleen Egon Mullerin Beerenausleset, joista saa toisinaan maksaa aika mukavasti.

    kts esim: http://www.wine-searcher.com/find/muller/1988/-/XEU/A?ID=T9BHBVZD5XZ00DJ

    joo,
    näitä sakujen beerenauslesejä, trockenbeerenauslesejä ja eisweineja on kivasti muuallakin. Rheinessenistä nyt löytyy varmaan halutuimmat ja nopeimmin arvoaan nostattavat, mutta Rheingaun Breuer (ja tietysti Weil) ovat myös huippuja.
    Jos pdf toimii niin Breurin Rüdesheimer Schlossista (joka on muuten tosi mukava paikka yöpyä ja illastaa vaikka ankkaa munkkien tapaan) tämän avulla löytyy harvinaisuuksia (japsituristeille!) aina vuodelta 1893 lähtien.-En nyt muista hintoja, mutta ihan Kenon viikkovoitolla ei niitä ostella....

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    joo,
    näitä sakujen beerenauslesejä, trockenbeerenauslesejä ja eisweineja on kivasti muuallakin. Rheinessenistä nyt löytyy varmaan halutuimmat ja nopeimmin arvoaan nostattavat, mutta Rheingaun Breuer (ja tietysti Weil) ovat myös huippuja.
    Jos pdf toimii niin Breurin Rüdesheimer Schlossista (joka on muuten tosi mukava paikka yöpyä ja illastaa vaikka ankkaa munkkien tapaan) tämän avulla löytyy harvinaisuuksia (japsituristeille!) aina vuodelta 1893 lähtien.-En nyt muista hintoja, mutta ihan Kenon viikkovoitolla ei niitä ostella....

    http://ruedesheimer-schloss.com/html/old_wine.html

    Äänestä

  • Cellarmaster kirjoitti:

    ...tulee pikaisesti mieleen Egon Mullerin Beerenausleset, joista saa toisinaan maksaa aika mukavasti.

    kts esim: http://www.wine-searcher.com/find/muller/1988/-/XEU/A?ID=T9BHBVZD5XZ00DJ

    Yksi ensimmäisiä kunnon innoituslähteitäni viinien maailmaan perehtyessäni oli Bremenin raatihuoneen kellariravintola 'Bremer Ratskeller', jossa istuin useampaan otteeseen kesällä 1968 (ja jossa olen piipahtanut parina myöhempänäkin vuonna).

    Silloin 36 vuotta sitten Ratskeller ylpeili viinilistansa laajuudella. Noin 650 sorttia niitä taisi olla. Valkoviinejä lähes kaikki – ja saksalaisia joka ikinen, Herra paratkoon!

    Ostin itselleni muistoksi jopa yhden tuollaisen paksun viinilistankin, mutta sen olen ehtinyt lahjoittaa jo pois poikkeensa.

    Ravintolan 'Schatzkammer'-osastossa oli erinomaisen iäkkäitä (ja kalliita) vanhoja vuosikertoja, vanhimmat 1700-luvulta. Minua tosin valistettiin paikallisten toimesta suullisesti, että tuollaisena myytävässä viinissä on vain pieni alkujuuri 'sitä ihtiään' ja loput myöhempiä vuosikertoja, joilla tuota kallisarvoista muinaisjäännettä on jatkettu.

    Jos viininystävä haluaa nuuhkia tuoksuja menneiltä vuosisadoilta, niin yksi metka mekkapaikka voisi Bremer Ratskellerin ohella olla Baijerin pohjoisrajoilla (Frankenin viinialueeella) sijaitseva Würzburg. Sen "entisten ruhtinaspiispojen suurenmoisen barokkiresidenssin kellariholveissa kypsyvät Baijerin valtion viinit yläpuolellaan suuren venetsialaisen Tiepolon maalauksin koristetut salit ja portaikot; kynttilöin valaistussa kellarissa on tynnyri, jossa on säilytetty kaikkien vuosikertojen kuningasta eli vuoden 1540 viiniä."

    No – kuka tahansa voi marssia Suomessa lähimpään Alkoon ja ostaa pikkurahalla mukaansa puikon, jossa on viiniä viime vuosituhannelta!

    :•)

    Olen tuossa ennen tämän kirjoittamista nauttinut saunajuomaksi KOTIMAISTA Elysée Dry -kuohuviiniä. Edellisen sellaisen pullon ostamisesta oli varmaan kulunut yli 10 vuotta! Mielenkiintoinen tuttavuus näin vuosien jälkeen. Saunan päälle tuli nautittua (kahdestaan) pullollinen Nieto Senetiner Reserva Merlot'ta (Mendoza, Argentiina). Alle 9 euron nautinto. Ei paha!

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Yksi ensimmäisiä kunnon innoituslähteitäni viinien maailmaan perehtyessäni oli Bremenin raatihuoneen kellariravintola 'Bremer Ratskeller', jossa istuin useampaan otteeseen kesällä 1968 (ja jossa olen piipahtanut parina myöhempänäkin vuonna).

    Silloin 36 vuotta sitten Ratskeller ylpeili viinilistansa laajuudella. Noin 650 sorttia niitä taisi olla. Valkoviinejä lähes kaikki – ja saksalaisia joka ikinen, Herra paratkoon!

    Ostin itselleni muistoksi jopa yhden tuollaisen paksun viinilistankin, mutta sen olen ehtinyt lahjoittaa jo pois poikkeensa.

    Ravintolan 'Schatzkammer'-osastossa oli erinomaisen iäkkäitä (ja kalliita) vanhoja vuosikertoja, vanhimmat 1700-luvulta. Minua tosin valistettiin paikallisten toimesta suullisesti, että tuollaisena myytävässä viinissä on vain pieni alkujuuri 'sitä ihtiään' ja loput myöhempiä vuosikertoja, joilla tuota kallisarvoista muinaisjäännettä on jatkettu.

    Jos viininystävä haluaa nuuhkia tuoksuja menneiltä vuosisadoilta, niin yksi metka mekkapaikka voisi Bremer Ratskellerin ohella olla Baijerin pohjoisrajoilla (Frankenin viinialueeella) sijaitseva Würzburg. Sen "entisten ruhtinaspiispojen suurenmoisen barokkiresidenssin kellariholveissa kypsyvät Baijerin valtion viinit yläpuolellaan suuren venetsialaisen Tiepolon maalauksin koristetut salit ja portaikot; kynttilöin valaistussa kellarissa on tynnyri, jossa on säilytetty kaikkien vuosikertojen kuningasta eli vuoden 1540 viiniä."

    No – kuka tahansa voi marssia Suomessa lähimpään Alkoon ja ostaa pikkurahalla mukaansa puikon, jossa on viiniä viime vuosituhannelta!

    :•)

    Olen tuossa ennen tämän kirjoittamista nauttinut saunajuomaksi KOTIMAISTA Elysée Dry -kuohuviiniä. Edellisen sellaisen pullon ostamisesta oli varmaan kulunut yli 10 vuotta! Mielenkiintoinen tuttavuus näin vuosien jälkeen. Saunan päälle tuli nautittua (kahdestaan) pullollinen Nieto Senetiner Reserva Merlot'ta (Mendoza, Argentiina). Alle 9 euron nautinto. Ei paha!

    jeps, kunnon würzburgin spitaalispätlesejä bocksbeuteleissa ei voita mikään, paitsi tietysti Elysee Dry saunajuomana ;-)

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    ...linkistä. Lista oli herkkuja täynnä, mutta kuten sanoit, Keno ei tässä auta :)

    Vaikka hinnat oli toki suolaisia, silti tuntuu ettei saksan viinit ole maailmalla saaneet ihan sitä niille kuuluvaa arvostusta - Riesling ei oikein pure. Mitä olet mieltä?

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Yksi ensimmäisiä kunnon innoituslähteitäni viinien maailmaan perehtyessäni oli Bremenin raatihuoneen kellariravintola 'Bremer Ratskeller', jossa istuin useampaan otteeseen kesällä 1968 (ja jossa olen piipahtanut parina myöhempänäkin vuonna).

    Silloin 36 vuotta sitten Ratskeller ylpeili viinilistansa laajuudella. Noin 650 sorttia niitä taisi olla. Valkoviinejä lähes kaikki – ja saksalaisia joka ikinen, Herra paratkoon!

    Ostin itselleni muistoksi jopa yhden tuollaisen paksun viinilistankin, mutta sen olen ehtinyt lahjoittaa jo pois poikkeensa.

    Ravintolan 'Schatzkammer'-osastossa oli erinomaisen iäkkäitä (ja kalliita) vanhoja vuosikertoja, vanhimmat 1700-luvulta. Minua tosin valistettiin paikallisten toimesta suullisesti, että tuollaisena myytävässä viinissä on vain pieni alkujuuri 'sitä ihtiään' ja loput myöhempiä vuosikertoja, joilla tuota kallisarvoista muinaisjäännettä on jatkettu.

    Jos viininystävä haluaa nuuhkia tuoksuja menneiltä vuosisadoilta, niin yksi metka mekkapaikka voisi Bremer Ratskellerin ohella olla Baijerin pohjoisrajoilla (Frankenin viinialueeella) sijaitseva Würzburg. Sen "entisten ruhtinaspiispojen suurenmoisen barokkiresidenssin kellariholveissa kypsyvät Baijerin valtion viinit yläpuolellaan suuren venetsialaisen Tiepolon maalauksin koristetut salit ja portaikot; kynttilöin valaistussa kellarissa on tynnyri, jossa on säilytetty kaikkien vuosikertojen kuningasta eli vuoden 1540 viiniä."

    No – kuka tahansa voi marssia Suomessa lähimpään Alkoon ja ostaa pikkurahalla mukaansa puikon, jossa on viiniä viime vuosituhannelta!

    :•)

    Olen tuossa ennen tämän kirjoittamista nauttinut saunajuomaksi KOTIMAISTA Elysée Dry -kuohuviiniä. Edellisen sellaisen pullon ostamisesta oli varmaan kulunut yli 10 vuotta! Mielenkiintoinen tuttavuus näin vuosien jälkeen. Saunan päälle tuli nautittua (kahdestaan) pullollinen Nieto Senetiner Reserva Merlot'ta (Mendoza, Argentiina). Alle 9 euron nautinto. Ei paha!

    ...Rocks! - mitä siis sauna juomiin tulee. Olen ollut tähän asti siinä harhaluulossa, ettei Elysee kelpaa edes kir-drinksujen tekoon, mutta sauna antaa varmasti ihan uuden elämän tälle palalle suomalaista historiaa :)

    Äänestä

  • Cellarmaster kirjoitti:

    ...linkistä. Lista oli herkkuja täynnä, mutta kuten sanoit, Keno ei tässä auta :)

    Vaikka hinnat oli toki suolaisia, silti tuntuu ettei saksan viinit ole maailmalla saaneet ihan sitä niille kuuluvaa arvostusta - Riesling ei oikein pure. Mitä olet mieltä?

    jawohl, ei auta Kenot ei. Serkkupoika tosin voitti viime viikolla 488 eur, mutta lupasi laittaa sen kepeähköön ravintolaelämään.

    Kyllähän sitä ainakin suomalaisilla ja muilla liebfraumilchlinnunmaitojuomienmarkkinointikohde-ryhmillä on varmaan semmonen yleiskäsitys että sakuviinit ja rieslingit on aina makeita. Vaikka tietysti ausleset ja siitä luokituksessa ylöspäin ovatkin lajityyppinsä -makea tai tosi makea- parhaita edustajia, riemastun aina itse suunnattomasti löytämällä jonkin uuden kivan kuivan, petroolimaisen spätlesen tai vaikka erittäin kovasti astingoivan frankenin. Ainakin perusrheingaulainen on maanläheinen, kuiva, nuorena erittäin hapokas, myöhemmin pähkinäinen, petroolimainen viinikokemus, johon en ole vielä kyllästynyt.

    Saksassa on kovasti yritetty kampanjoida oman maan viinien arvostuksen nostamisen puolesta, mutta siitä huolimatta käsitykseni on, että ensisijaisesti saksaviinien tuottajien tulisi panostaa markkinoinnissa omaan maahansa. Toisaalta esim. Rheingaun suuret nimet vievät jonkun Alsacen Zind-Humprechtin tapaan valtaosan tuotteistaan oman maansa rajojen ulkopuolelle tietoisesti.

    Mutta kivaahan Saksassa on aina käydä viinialueilla. Parin käyntikerran jälkeen muuten niin Breuer kuin Weilkin alkavat lähetellä nimellä markkinointipostia ja ennakkovaraustarjouksia. Ennakkovarauskäytäntö muuten toimii hienosti Suomeenkin: esim. Weililla ei muuta kuin varaa (ja pikaisesti jos vielä haluaa tai niitä ylipäätään enää saa) Kiedricher Gräfenberg 2003 EG:tä, etumaksuja ei tarvita ja noudon voi sopia vaikka kuukausien päähän, kun on heille tunnetuksi tullut henkilö. Eikä määrän tarvii olla muutamaa laatikkoa suurempi. Ja sitten sitä on itsellä kellariin vaikka kymmeneksi vuodeksi yhtä hienointa rieslinkiä mitä Saksa on tarjonnut 200 vuoteen... ainakin tuottajan omasta mielestä ;-)
    No, heti kymmenen vuoden kuluttuahan se selviää.

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    jawohl, ei auta Kenot ei. Serkkupoika tosin voitti viime viikolla 488 eur, mutta lupasi laittaa sen kepeähköön ravintolaelämään.

    Kyllähän sitä ainakin suomalaisilla ja muilla liebfraumilchlinnunmaitojuomienmarkkinointikohde-ryhmillä on varmaan semmonen yleiskäsitys että sakuviinit ja rieslingit on aina makeita. Vaikka tietysti ausleset ja siitä luokituksessa ylöspäin ovatkin lajityyppinsä -makea tai tosi makea- parhaita edustajia, riemastun aina itse suunnattomasti löytämällä jonkin uuden kivan kuivan, petroolimaisen spätlesen tai vaikka erittäin kovasti astingoivan frankenin. Ainakin perusrheingaulainen on maanläheinen, kuiva, nuorena erittäin hapokas, myöhemmin pähkinäinen, petroolimainen viinikokemus, johon en ole vielä kyllästynyt.

    Saksassa on kovasti yritetty kampanjoida oman maan viinien arvostuksen nostamisen puolesta, mutta siitä huolimatta käsitykseni on, että ensisijaisesti saksaviinien tuottajien tulisi panostaa markkinoinnissa omaan maahansa. Toisaalta esim. Rheingaun suuret nimet vievät jonkun Alsacen Zind-Humprechtin tapaan valtaosan tuotteistaan oman maansa rajojen ulkopuolelle tietoisesti.

    Mutta kivaahan Saksassa on aina käydä viinialueilla. Parin käyntikerran jälkeen muuten niin Breuer kuin Weilkin alkavat lähetellä nimellä markkinointipostia ja ennakkovaraustarjouksia. Ennakkovarauskäytäntö muuten toimii hienosti Suomeenkin: esim. Weililla ei muuta kuin varaa (ja pikaisesti jos vielä haluaa tai niitä ylipäätään enää saa) Kiedricher Gräfenberg 2003 EG:tä, etumaksuja ei tarvita ja noudon voi sopia vaikka kuukausien päähän, kun on heille tunnetuksi tullut henkilö. Eikä määrän tarvii olla muutamaa laatikkoa suurempi. Ja sitten sitä on itsellä kellariin vaikka kymmeneksi vuodeksi yhtä hienointa rieslinkiä mitä Saksa on tarjonnut 200 vuoteen... ainakin tuottajan omasta mielestä ;-)
    No, heti kymmenen vuoden kuluttuahan se selviää.

    Kerroin jo parilla sanalla Bremer Ratskeller -kokemuksistani kesältä 1968.

    Bremeniläisisäntäni - vai pitäisikö sanoa isäntäperheen pää - oli juuriltaan Rheinpfalzista päin. Teimme automatkan sinnekin 1968. Huviin yhdistettiin hyöty: käytiin hakemassa täydennystä kellariin saman tien. Ajettiin Weingut J.L. Wolf Erben -nimisen tilan portista sisään. Nuorelle ulkomaalaisvieraalle esiteltiin viininvalmistamoa juurta jaksain. Mikään iso lafka ei ollut kyseessä: kypsytysastoiden yhteistilavuus oli muistaakseni 300.000 litran luokkaa (vai pitäisikö sanoa 3.000 hehtolitraa, kun kerran viineistä puhutaan?) Tuotteitakin toki maisteltiin; käytiin läpi 'herb-' ja 'lieblich'-tyypit ja vielä talon omaa Sektiä siemaistiin lopuksi kulaus.

    Vierailun lopuksi heitettiin Mersun peräkonttiin joku 13 laatikkoa eli pulloina tuleeko siitä 150 ja rapiat?

    Tila näkyy eksisteeraavan edelleen, 36 vuotta käyntini jälkeen. http://www.jlwolf.de/

    Seuraavana kesänä 1969 vietin bremeniläisen ystäväperheeni kanssa 2 viikkoa Etelä-Tirolissa eli Italian Alto Adigessa. Asuimme pikku viinitilalla nimeltä Hof Schwarzhaus. Sen isäntä kasvatti valtaosan rypäleistään osuusmeijeriä vastaavalle viininvalmistamolle, mutta olipa talon kellarissa ihka omaakin viiniä kunnon farmarisäiliön tai omakotitalon öljysäiliön vetoisessa puutynnyrissä. Kun viiniä teki mieli, tarvitsi vain hakea keittiöstä litran karahvi, laskeutua sen kanssa kellariin ja laskea karahvi täyteen. Keittiön seinällä olevaan listaan oman nimen kohdalle viiva kuten tukkimiehen kirjanpidossa konsanaan. Ennen lähtöä viivat laskettiin ja yhdestä viivasta sai pulittaa pari markkaa senaikaista Suomen rahaa. Ei siis kuulunut sarjaan "maailman kalleimmat viinit". Robustin maanläheistä tavaraa – paikan päällä juotuna maistui loistavasti, mutta syntysijoiltaan muualle kuljetettuna tunsi koti-ikävää eikä maistunut enää ollenkaan samalta...

    Sepp-isäntä antoi vielä läksiäislahjaksi litran pullon omaa Treberiään (= grappaa). Kyynelet silmissä hän kehui, miten suuri kunnia hänelle oli saada luovuttaa tuotettaan kauas pohjoiseen vietäväksi.

    Pari viikkoa myöhemmin nilistelimme bremeniläisperheen pojan (ikätoverini) kanssa Treber-pullosta viimeiset tipat jossakin kaukana Norjan Lapissa. Lähetimme saman tien kortin Seppille Eppaniin; kerroimme samalla isäni ja enoni kehut tuosta mainiosta 55 % kotipolttoisesta (mittasimme sen väkevyyden Bremenissä). Äijän silmäkulmat kostuivat taatusti toistamiseen hänen lukiessaan korttimme.

    Tuollaisten pullojen arvoa ei voi rahassa mitata.

    Talo "Hof Schwarzhaus" näkyy elävän nykyisin ainakin erään paikallisen Blauburgunderin (Pinot Noir) nimenä. Vuoden 1969 aikainen isäntä on kuollut jo ajat sitten enkä tiedä, onko talo enää suvunkaan hallussa.
    http://www.colterenzio.com/ger/vini/product_view.asp?id={20B314F5-8F6D-46CA-9AC6-C1B03879553B}

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Kerroin jo parilla sanalla Bremer Ratskeller -kokemuksistani kesältä 1968.

    Bremeniläisisäntäni - vai pitäisikö sanoa isäntäperheen pää - oli juuriltaan Rheinpfalzista päin. Teimme automatkan sinnekin 1968. Huviin yhdistettiin hyöty: käytiin hakemassa täydennystä kellariin saman tien. Ajettiin Weingut J.L. Wolf Erben -nimisen tilan portista sisään. Nuorelle ulkomaalaisvieraalle esiteltiin viininvalmistamoa juurta jaksain. Mikään iso lafka ei ollut kyseessä: kypsytysastoiden yhteistilavuus oli muistaakseni 300.000 litran luokkaa (vai pitäisikö sanoa 3.000 hehtolitraa, kun kerran viineistä puhutaan?) Tuotteitakin toki maisteltiin; käytiin läpi 'herb-' ja 'lieblich'-tyypit ja vielä talon omaa Sektiä siemaistiin lopuksi kulaus.

    Vierailun lopuksi heitettiin Mersun peräkonttiin joku 13 laatikkoa eli pulloina tuleeko siitä 150 ja rapiat?

    Tila näkyy eksisteeraavan edelleen, 36 vuotta käyntini jälkeen. http://www.jlwolf.de/

    Seuraavana kesänä 1969 vietin bremeniläisen ystäväperheeni kanssa 2 viikkoa Etelä-Tirolissa eli Italian Alto Adigessa. Asuimme pikku viinitilalla nimeltä Hof Schwarzhaus. Sen isäntä kasvatti valtaosan rypäleistään osuusmeijeriä vastaavalle viininvalmistamolle, mutta olipa talon kellarissa ihka omaakin viiniä kunnon farmarisäiliön tai omakotitalon öljysäiliön vetoisessa puutynnyrissä. Kun viiniä teki mieli, tarvitsi vain hakea keittiöstä litran karahvi, laskeutua sen kanssa kellariin ja laskea karahvi täyteen. Keittiön seinällä olevaan listaan oman nimen kohdalle viiva kuten tukkimiehen kirjanpidossa konsanaan. Ennen lähtöä viivat laskettiin ja yhdestä viivasta sai pulittaa pari markkaa senaikaista Suomen rahaa. Ei siis kuulunut sarjaan "maailman kalleimmat viinit". Robustin maanläheistä tavaraa – paikan päällä juotuna maistui loistavasti, mutta syntysijoiltaan muualle kuljetettuna tunsi koti-ikävää eikä maistunut enää ollenkaan samalta...

    Sepp-isäntä antoi vielä läksiäislahjaksi litran pullon omaa Treberiään (= grappaa). Kyynelet silmissä hän kehui, miten suuri kunnia hänelle oli saada luovuttaa tuotettaan kauas pohjoiseen vietäväksi.

    Pari viikkoa myöhemmin nilistelimme bremeniläisperheen pojan (ikätoverini) kanssa Treber-pullosta viimeiset tipat jossakin kaukana Norjan Lapissa. Lähetimme saman tien kortin Seppille Eppaniin; kerroimme samalla isäni ja enoni kehut tuosta mainiosta 55 % kotipolttoisesta (mittasimme sen väkevyyden Bremenissä). Äijän silmäkulmat kostuivat taatusti toistamiseen hänen lukiessaan korttimme.

    Tuollaisten pullojen arvoa ei voi rahassa mitata.

    Talo "Hof Schwarzhaus" näkyy elävän nykyisin ainakin erään paikallisen Blauburgunderin (Pinot Noir) nimenä. Vuoden 1969 aikainen isäntä on kuollut jo ajat sitten enkä tiedä, onko talo enää suvunkaan hallussa.
    http://www.colterenzio.com/ger/vini/product_view.asp?id={20B314F5-8F6D-46CA-9AC6-C1B03879553B}

    http://www.colterenzio.com/ger/vini/product_view.asp?id={20B314F5-8F6D-46CA-9AC6-C1B03879553B}

    Äänestä


  • Vinisti kirjoitti:

    Kerroin jo parilla sanalla Bremer Ratskeller -kokemuksistani kesältä 1968.

    Bremeniläisisäntäni - vai pitäisikö sanoa isäntäperheen pää - oli juuriltaan Rheinpfalzista päin. Teimme automatkan sinnekin 1968. Huviin yhdistettiin hyöty: käytiin hakemassa täydennystä kellariin saman tien. Ajettiin Weingut J.L. Wolf Erben -nimisen tilan portista sisään. Nuorelle ulkomaalaisvieraalle esiteltiin viininvalmistamoa juurta jaksain. Mikään iso lafka ei ollut kyseessä: kypsytysastoiden yhteistilavuus oli muistaakseni 300.000 litran luokkaa (vai pitäisikö sanoa 3.000 hehtolitraa, kun kerran viineistä puhutaan?) Tuotteitakin toki maisteltiin; käytiin läpi 'herb-' ja 'lieblich'-tyypit ja vielä talon omaa Sektiä siemaistiin lopuksi kulaus.

    Vierailun lopuksi heitettiin Mersun peräkonttiin joku 13 laatikkoa eli pulloina tuleeko siitä 150 ja rapiat?

    Tila näkyy eksisteeraavan edelleen, 36 vuotta käyntini jälkeen. http://www.jlwolf.de/

    Seuraavana kesänä 1969 vietin bremeniläisen ystäväperheeni kanssa 2 viikkoa Etelä-Tirolissa eli Italian Alto Adigessa. Asuimme pikku viinitilalla nimeltä Hof Schwarzhaus. Sen isäntä kasvatti valtaosan rypäleistään osuusmeijeriä vastaavalle viininvalmistamolle, mutta olipa talon kellarissa ihka omaakin viiniä kunnon farmarisäiliön tai omakotitalon öljysäiliön vetoisessa puutynnyrissä. Kun viiniä teki mieli, tarvitsi vain hakea keittiöstä litran karahvi, laskeutua sen kanssa kellariin ja laskea karahvi täyteen. Keittiön seinällä olevaan listaan oman nimen kohdalle viiva kuten tukkimiehen kirjanpidossa konsanaan. Ennen lähtöä viivat laskettiin ja yhdestä viivasta sai pulittaa pari markkaa senaikaista Suomen rahaa. Ei siis kuulunut sarjaan "maailman kalleimmat viinit". Robustin maanläheistä tavaraa – paikan päällä juotuna maistui loistavasti, mutta syntysijoiltaan muualle kuljetettuna tunsi koti-ikävää eikä maistunut enää ollenkaan samalta...

    Sepp-isäntä antoi vielä läksiäislahjaksi litran pullon omaa Treberiään (= grappaa). Kyynelet silmissä hän kehui, miten suuri kunnia hänelle oli saada luovuttaa tuotettaan kauas pohjoiseen vietäväksi.

    Pari viikkoa myöhemmin nilistelimme bremeniläisperheen pojan (ikätoverini) kanssa Treber-pullosta viimeiset tipat jossakin kaukana Norjan Lapissa. Lähetimme saman tien kortin Seppille Eppaniin; kerroimme samalla isäni ja enoni kehut tuosta mainiosta 55 % kotipolttoisesta (mittasimme sen väkevyyden Bremenissä). Äijän silmäkulmat kostuivat taatusti toistamiseen hänen lukiessaan korttimme.

    Tuollaisten pullojen arvoa ei voi rahassa mitata.

    Talo "Hof Schwarzhaus" näkyy elävän nykyisin ainakin erään paikallisen Blauburgunderin (Pinot Noir) nimenä. Vuoden 1969 aikainen isäntä on kuollut jo ajat sitten enkä tiedä, onko talo enää suvunkaan hallussa.
    http://www.colterenzio.com/ger/vini/product_view.asp?id={20B314F5-8F6D-46CA-9AC6-C1B03879553B}

    paikassa olet käynyt ja huimia kokemuksia kerännyt! Ovat varmaan olleet melkoisen tärkeitä kun vieläkin muistat. Nämä ovat juuri näitä hienoja juttuja, jonka takia viinit ja ihmiset ovat olemassa. Kunpa itsekin kokisi joskus samanlaisia vahvoja juttuja, vaikka monia tiloja, isäntiä, hetkiä ja viinejä on tullut koettua. Mutta aina kannattaa muistaa, että jossain on vielä se oma viiniunelma täyttymättä...

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    paikassa olet käynyt ja huimia kokemuksia kerännyt! Ovat varmaan olleet melkoisen tärkeitä kun vieläkin muistat. Nämä ovat juuri näitä hienoja juttuja, jonka takia viinit ja ihmiset ovat olemassa. Kunpa itsekin kokisi joskus samanlaisia vahvoja juttuja, vaikka monia tiloja, isäntiä, hetkiä ja viinejä on tullut koettua. Mutta aina kannattaa muistaa, että jossain on vielä se oma viiniunelma täyttymättä...

    ...! On uskomatonta miten asiat ja hyvät viinimatkakokemukset ovat "vinistillä" jääneet mieleen!

    Omat parhaan kokemukset ovat viinimatkoista olleet Reimsin suunnassa ja etenkin Le Mesnil sur Oger on ykkönen - mikä voittaisi tämän Blanc de Blanc Grand crun... ;)

    Lasissa muuten illan kunniaksi Planetan Syrah joka on erittäin ok hyvän, hieman tukevamman Italialaisen ruuan kanssa...

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    jawohl, ei auta Kenot ei. Serkkupoika tosin voitti viime viikolla 488 eur, mutta lupasi laittaa sen kepeähköön ravintolaelämään.

    Kyllähän sitä ainakin suomalaisilla ja muilla liebfraumilchlinnunmaitojuomienmarkkinointikohde-ryhmillä on varmaan semmonen yleiskäsitys että sakuviinit ja rieslingit on aina makeita. Vaikka tietysti ausleset ja siitä luokituksessa ylöspäin ovatkin lajityyppinsä -makea tai tosi makea- parhaita edustajia, riemastun aina itse suunnattomasti löytämällä jonkin uuden kivan kuivan, petroolimaisen spätlesen tai vaikka erittäin kovasti astingoivan frankenin. Ainakin perusrheingaulainen on maanläheinen, kuiva, nuorena erittäin hapokas, myöhemmin pähkinäinen, petroolimainen viinikokemus, johon en ole vielä kyllästynyt.

    Saksassa on kovasti yritetty kampanjoida oman maan viinien arvostuksen nostamisen puolesta, mutta siitä huolimatta käsitykseni on, että ensisijaisesti saksaviinien tuottajien tulisi panostaa markkinoinnissa omaan maahansa. Toisaalta esim. Rheingaun suuret nimet vievät jonkun Alsacen Zind-Humprechtin tapaan valtaosan tuotteistaan oman maansa rajojen ulkopuolelle tietoisesti.

    Mutta kivaahan Saksassa on aina käydä viinialueilla. Parin käyntikerran jälkeen muuten niin Breuer kuin Weilkin alkavat lähetellä nimellä markkinointipostia ja ennakkovaraustarjouksia. Ennakkovarauskäytäntö muuten toimii hienosti Suomeenkin: esim. Weililla ei muuta kuin varaa (ja pikaisesti jos vielä haluaa tai niitä ylipäätään enää saa) Kiedricher Gräfenberg 2003 EG:tä, etumaksuja ei tarvita ja noudon voi sopia vaikka kuukausien päähän, kun on heille tunnetuksi tullut henkilö. Eikä määrän tarvii olla muutamaa laatikkoa suurempi. Ja sitten sitä on itsellä kellariin vaikka kymmeneksi vuodeksi yhtä hienointa rieslinkiä mitä Saksa on tarjonnut 200 vuoteen... ainakin tuottajan omasta mielestä ;-)
    No, heti kymmenen vuoden kuluttuahan se selviää.

    ... En olekaan paneutunut ollenkaan tähän saksan ennakkovarausjärjestelmään ja on mielenkiintoista kuulla, että ykköstilat ottavat maililistoilleen jo muutaman käynnin jälkeen. Itse olen ollut enemmän tilailemassa Bordeauxin en premier-listoilta, joten saksa on jäänyt enkä jo tilojen vaikeahkon lähetttyvyyden (siis oman laiskuuden) takia pienemmälle.

    Itse olen myös tämän kypsän petroolisen rieslingin ystävä, mutta Rheingaun sijaan suunta on ollut Saksan osalta enemmän Moselin (e.g. Dr Loosen) suuntaa, mutta tunnustettava on että omaan makuun Alsace tällä saralla on vienyt voiton; mainitsemasi Zind-Humprecht, Trimbachin CFE tai Hugelin paremman pullotteet ovat aikalailla listan kärjessä. Trimbachin Ste Hune on ikävä kyllä edelleen maistamatta..=(

    Äänestä

  • Cellarmaster kirjoitti:

    ...! On uskomatonta miten asiat ja hyvät viinimatkakokemukset ovat "vinistillä" jääneet mieleen!

    Omat parhaan kokemukset ovat viinimatkoista olleet Reimsin suunnassa ja etenkin Le Mesnil sur Oger on ykkönen - mikä voittaisi tämän Blanc de Blanc Grand crun... ;)

    Lasissa muuten illan kunniaksi Planetan Syrah joka on erittäin ok hyvän, hieman tukevamman Italialaisen ruuan kanssa...

    Ihme ja kumma sattuma, mutta kävin juuri syyskuun lopulla Mesnli Sur Ogerissa! Clos´n ovet olivat auki joten pääsin kurkkaamaan..
    Salonia vastapäätä olimme jo aiemmin löytäneet Guy Charlemagnen, jossa kovasti ihmeteltiin että miten jostain Suomesta oltiin sinne eksytty..Taisi vaan olla vieraskoreutta. Loistavia perinteisiä blanc de blanceja ja etullisesti. Ostettiin pari jerobeamikin...
    Saimme hauskan kuvan kun koiramme nosti takajalkaansa suoraan avonaisen Salonin portin pielessä....

    Äänestä

  • Cellarmaster kirjoitti:

    ... En olekaan paneutunut ollenkaan tähän saksan ennakkovarausjärjestelmään ja on mielenkiintoista kuulla, että ykköstilat ottavat maililistoilleen jo muutaman käynnin jälkeen. Itse olen ollut enemmän tilailemassa Bordeauxin en premier-listoilta, joten saksa on jäänyt enkä jo tilojen vaikeahkon lähetttyvyyden (siis oman laiskuuden) takia pienemmälle.

    Itse olen myös tämän kypsän petroolisen rieslingin ystävä, mutta Rheingaun sijaan suunta on ollut Saksan osalta enemmän Moselin (e.g. Dr Loosen) suuntaa, mutta tunnustettava on että omaan makuun Alsace tällä saralla on vienyt voiton; mainitsemasi Zind-Humprecht, Trimbachin CFE tai Hugelin paremman pullotteet ovat aikalailla listan kärjessä. Trimbachin Ste Hune on ikävä kyllä edelleen maistamatta..=(

    joo, ennakkovaraushomma toimii. Toimii aika kivasti Alsacsessakin, vaikka siellänyt tuottajilla aina onkin haluttua tavaraa myynnissä (paisti tietty Zind-Humprechtilla). Pari StHunea, St Urbainia, StJebsalia olen hankkinut Colmarin viinimyymälästä koko lailla asialliseen hintaan.

    Alsacessa muuten olen viettänyt enemmänkin aikaa. Esim. viime jouluna vietimme 2vkoa Türckheimissa. Muutamia kivoja GC-tuottajia:
    Mittnacht-Klack Riquewihrissä, Sylvie Spielmann/Kanzlerberg ja sitten JosMeyer/Hengst ja Brand vaikka ovatkin ehkä vähän ylihinnoiteltuja. Türckheimin ja Hunawihrin osuuskunnat tekevät myös silloin tällöin todella onnistuneita ja edullisia vuosikertoja. Kun vain olisi enemmän aikaa...

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    joo, ennakkovaraushomma toimii. Toimii aika kivasti Alsacsessakin, vaikka siellänyt tuottajilla aina onkin haluttua tavaraa myynnissä (paisti tietty Zind-Humprechtilla). Pari StHunea, St Urbainia, StJebsalia olen hankkinut Colmarin viinimyymälästä koko lailla asialliseen hintaan.

    Alsacessa muuten olen viettänyt enemmänkin aikaa. Esim. viime jouluna vietimme 2vkoa Türckheimissa. Muutamia kivoja GC-tuottajia:
    Mittnacht-Klack Riquewihrissä, Sylvie Spielmann/Kanzlerberg ja sitten JosMeyer/Hengst ja Brand vaikka ovatkin ehkä vähän ylihinnoiteltuja. Türckheimin ja Hunawihrin osuuskunnat tekevät myös silloin tällöin todella onnistuneita ja edullisia vuosikertoja. Kun vain olisi enemmän aikaa...

    ...ja enemmän rahaa =)

    Mainitsit että Alsacessa on jotakin tuottajia jotka alkavat olla ylihinnoiteltuja - mitkä ovat mielestäsi ns. parhaan QPR:n, hinta-laatusuhteen viini-alueita tai tuottajia?

    Hyvää saa aina kalliilla, mutta itse, viitaten aikaisempaan Le Mesnil kommenttiini pidän shamppanjaa hyvin kohtuullisesti hinnoiteltuna. Lisäksi olen palannut espanjaan mitä hinta laatusuhteeseen tulee (aloitin harrastuksen aikoinaan Mas la Planalla..1990) ja viime kuukausien ostot ovat olleet Prioratossa ja Ribera del Duerossa (tänään keissi Bodegas Aalto 2001:a)...

    Lasissa muuten Chateau Musar 1997... loistava.

    Äänestä

  • Cellarmaster kirjoitti:

    ...ja enemmän rahaa =)

    Mainitsit että Alsacessa on jotakin tuottajia jotka alkavat olla ylihinnoiteltuja - mitkä ovat mielestäsi ns. parhaan QPR:n, hinta-laatusuhteen viini-alueita tai tuottajia?

    Hyvää saa aina kalliilla, mutta itse, viitaten aikaisempaan Le Mesnil kommenttiini pidän shamppanjaa hyvin kohtuullisesti hinnoiteltuna. Lisäksi olen palannut espanjaan mitä hinta laatusuhteeseen tulee (aloitin harrastuksen aikoinaan Mas la Planalla..1990) ja viime kuukausien ostot ovat olleet Prioratossa ja Ribera del Duerossa (tänään keissi Bodegas Aalto 2001:a)...

    Lasissa muuten Chateau Musar 1997... loistava.

    Josmeyerin hintalaatusuhdetta pidän hiukan vääristyneenä vaikka upeita viinejä tuottaakin. GC Hengst noin 25 e, kun vertaa esim. Mittnach-Klack GC Schoenenburg 11,50 e ...ja vastaviin tuotteisiin. Muita hyviä hintalaatuja löytyy Schoenenburgista mm.Lehman ja Roger Jung. Mainitsemastani Sylvie Spielmannin rieslingeistä (n.13-15e) Kanzlerbergistä pidän myös.

    Olen samaa mieltä, että hyvä shamppanja ei ole välttämättä kallista!

    Je riberat muistuttavat niin kovasti vaniljaisia pauillacceja että siitä tulikin mieleeni, että voisinpa avata tänään yhden semmoisen - siis pauillacin ;-) Musaria olen maistanut, mutta se taas on eri juttu.

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    Ihme ja kumma sattuma, mutta kävin juuri syyskuun lopulla Mesnli Sur Ogerissa! Clos´n ovet olivat auki joten pääsin kurkkaamaan..
    Salonia vastapäätä olimme jo aiemmin löytäneet Guy Charlemagnen, jossa kovasti ihmeteltiin että miten jostain Suomesta oltiin sinne eksytty..Taisi vaan olla vieraskoreutta. Loistavia perinteisiä blanc de blanceja ja etullisesti. Ostettiin pari jerobeamikin...
    Saimme hauskan kuvan kun koiramme nosti takajalkaansa suoraan avonaisen Salonin portin pielessä....

    Näistä belgialaisbrokereista ja Charlemagneista tuli tässä mieleeni muuan Belgian ja Saksan rajoilla Aachenin Marienkirchen sisäpihan uumenissa lepäilevä entinen suuruus, nimittäin Charlemagne himself – Carolus Magnus eli meikäläisten hissankirjoissa Kaarle Suuri (742-814).

    Hänenaikaisiaan vuosikertoja ei taida olla meille tarjolla kenelläkään brokerilla, mutta äijän itsensä tiedetään käyvän vuosittain nuuhkimassa, kuinka vuosikerran rypälekset ovat kehittyneet:

    Rheinsage

    Am Rhein, am grünen Rheine,
    Da ist so mild die Nacht,
    Die Rebenhügel liegen
    In goldner Mondenpracht.

    Und an den Hügeln wandelt
    Ein hoher Schatten her
    Mit Schwert und Purpurmantel,
    Die Krone vom Golde schwer.

    Das ist der Karl, der Kaiser,
    Der mit gewalt'ger Hand
    Vor vielen hundert Jahren
    Geherrscht im deutschen Land.

    Er ist heraufgestiegen
    Zu Aachen aus der Gruft
    Und segnet seine Reben
    Und atmet Traubenduft.

    Bei Rüdesheim da funkelt
    Der Mond ins Wasser hinein
    Und baut eine goldene Brücke
    Wohl über den grünen Rhein.

    Der Kaiser geht hinüber
    Und schreitet langsam fort,
    Und segnet längs dem Strome
    Die Reben an jedem Ort.

    Dann kehrt er heim nach Aachen
    Und schläft in seiner Gruft,
    Bis ihn im neuen Jahre
    Erweckt der Trauben Duft.

    Wir aber füllen die Römer
    Und trinken im goldenen Saft
    Uns deutsches Heldenfeuer
    Und deutsche Heldenkraft.

    (Emanuel Geibel)

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Näistä belgialaisbrokereista ja Charlemagneista tuli tässä mieleeni muuan Belgian ja Saksan rajoilla Aachenin Marienkirchen sisäpihan uumenissa lepäilevä entinen suuruus, nimittäin Charlemagne himself – Carolus Magnus eli meikäläisten hissankirjoissa Kaarle Suuri (742-814).

    Hänenaikaisiaan vuosikertoja ei taida olla meille tarjolla kenelläkään brokerilla, mutta äijän itsensä tiedetään käyvän vuosittain nuuhkimassa, kuinka vuosikerran rypälekset ovat kehittyneet:

    Rheinsage

    Am Rhein, am grünen Rheine,
    Da ist so mild die Nacht,
    Die Rebenhügel liegen
    In goldner Mondenpracht.

    Und an den Hügeln wandelt
    Ein hoher Schatten her
    Mit Schwert und Purpurmantel,
    Die Krone vom Golde schwer.

    Das ist der Karl, der Kaiser,
    Der mit gewalt'ger Hand
    Vor vielen hundert Jahren
    Geherrscht im deutschen Land.

    Er ist heraufgestiegen
    Zu Aachen aus der Gruft
    Und segnet seine Reben
    Und atmet Traubenduft.

    Bei Rüdesheim da funkelt
    Der Mond ins Wasser hinein
    Und baut eine goldene Brücke
    Wohl über den grünen Rhein.

    Der Kaiser geht hinüber
    Und schreitet langsam fort,
    Und segnet längs dem Strome
    Die Reben an jedem Ort.

    Dann kehrt er heim nach Aachen
    Und schläft in seiner Gruft,
    Bis ihn im neuen Jahre
    Erweckt der Trauben Duft.

    Wir aber füllen die Römer
    Und trinken im goldenen Saft
    Uns deutsches Heldenfeuer
    Und deutsche Heldenkraft.

    (Emanuel Geibel)

    tarina!

    Mutta kukas piru olikaan se suomalainen, joka käppäili samoja seutuja löytäen mm.läheltä Erbachia Hasensprungin tiluksilta sen kaivonkin...

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    tarina!

    Mutta kukas piru olikaan se suomalainen, joka käppäili samoja seutuja löytäen mm.läheltä Erbachia Hasensprungin tiluksilta sen kaivonkin...

    ...mutta eikös Hasensprung ole vähän Erbachista länteen, Winkelin vaiheilla? Lähellä Schloss Johannisbergiä ja Schloss Vollradsia? Einzellage Hasensprung = Großlage Honigberg? No, Rheingaun alueellahan tässä joka tapauksessa ollaan.

    Kerro ihmeessä, kuka suomalainen on kyseessä!

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    ...mutta eikös Hasensprung ole vähän Erbachista länteen, Winkelin vaiheilla? Lähellä Schloss Johannisbergiä ja Schloss Vollradsia? Einzellage Hasensprung = Großlage Honigberg? No, Rheingaun alueellahan tässä joka tapauksessa ollaan.

    Kerro ihmeessä, kuka suomalainen on kyseessä!

    jokus se meidän 1800-luvulla vaikuttaneista kirjailijosta oli, joka jäniksenloikkaririnteillä kävi... yritän estiä illalla kirjahyllystä, josko se sieltä löytyisi.

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    jokus se meidän 1800-luvulla vaikuttaneista kirjailijosta oli, joka jäniksenloikkaririnteillä kävi... yritän estiä illalla kirjahyllystä, josko se sieltä löytyisi.

    Rheingaun viini nimeltä Winkeler Hasensprung on peräisin tilalta, jonka nimi on Weingut Prinz von Hessen. Suomen kuninkaaksi oltiin itsenäistymisvaiheessa värväämässä Hessenin prinssiä nimeltä Friedrich Karl. Liekö näillä seikoilla mitään tekemistä mainitsemasi suomalaisen vaikuttajan X Winkelin-matkan kanssa?

    http://www.prinz-von-hessen.com

    Varhaisia suomalaisia kosmopoliitteja (käsittääkseni Saksassakin pidempään asuneita) olivat kirjailijoista ainakin 1860-luvulla syntyneet Johannes Brofeldt (Juhani Aho), Arvid Järnefelt ja Kasimir Leino. Heitä pari sukupolvea vanhempi valistusfilosofi J.V. Snellman asui kai pari vuotta Tübingenissä, joka on paljon Rheingauta etelämpänä (Stuttgartin lähellä). Olisiko kenelläkään heistä ollut asiaa noille viinitarhoille?

    Äänestä

  • Tyly1 kirjoitti:

    tarina!

    Mutta kukas piru olikaan se suomalainen, joka käppäili samoja seutuja löytäen mm.läheltä Erbachia Hasensprungin tiluksilta sen kaivonkin...

    Yksi viime vuosisadan parhaista vuosista Saksassa (ellei sitten paras) oli 1959.

    Winkeler Hasensprungia näkyisi olevan vielä tarjolla tuottajan rariteettikellarissa. Hinta 1.100 euroa / pullo.
    http://www.prinz-von-hessen.com/weine.php?wid=raritaeten

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Yksi viime vuosisadan parhaista vuosista Saksassa (ellei sitten paras) oli 1959.

    Winkeler Hasensprungia näkyisi olevan vielä tarjolla tuottajan rariteettikellarissa. Hinta 1.100 euroa / pullo.
    http://www.prinz-von-hessen.com/weine.php?wid=raritaeten

    Onhan se sentään Trockenbeerenausleseä, kun tarkemmin katsoo... ja vielä nollaseiskan pullossa! Riittää useampaankin pikku lasilliseen.

    Nuo nektarithan pullotetaan nykyisin niin usein 0,375-litraisiin astioihin.

    Laatikollinen tuollaista jouluksi? 13.200 euroa, miltäpäs tuntuisi?

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Rheingaun viini nimeltä Winkeler Hasensprung on peräisin tilalta, jonka nimi on Weingut Prinz von Hessen. Suomen kuninkaaksi oltiin itsenäistymisvaiheessa värväämässä Hessenin prinssiä nimeltä Friedrich Karl. Liekö näillä seikoilla mitään tekemistä mainitsemasi suomalaisen vaikuttajan X Winkelin-matkan kanssa?

    http://www.prinz-von-hessen.com

    Varhaisia suomalaisia kosmopoliitteja (käsittääkseni Saksassakin pidempään asuneita) olivat kirjailijoista ainakin 1860-luvulla syntyneet Johannes Brofeldt (Juhani Aho), Arvid Järnefelt ja Kasimir Leino. Heitä pari sukupolvea vanhempi valistusfilosofi J.V. Snellman asui kai pari vuotta Tübingenissä, joka on paljon Rheingauta etelämpänä (Stuttgartin lähellä). Olisiko kenelläkään heistä ollut asiaa noille viinitarhoille?

    joo tuttu paikka, just käytiin Hessenin prinssin portilla (kauppa oli jo kiinni kun piti olla Johannisbergissa niin pitkään). Toni Jostilla on kivat jänisrieslingit.
    Enpäs muistanutkaan katsoa illalla hyllystä, mutta epäilen herran olleen Aho. Sama pää kesät talvet. Palaan vielä tähän asiaan kyllä.

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    Onhan se sentään Trockenbeerenausleseä, kun tarkemmin katsoo... ja vielä nollaseiskan pullossa! Riittää useampaankin pikku lasilliseen.

    Nuo nektarithan pullotetaan nykyisin niin usein 0,375-litraisiin astioihin.

    Laatikollinen tuollaista jouluksi? 13.200 euroa, miltäpäs tuntuisi?

    maistuisi hanhenmaksablokin kanssa.

    Äänestä

Sorbus on punaviineista tullu Suomelle kalleimmaks, ja valkoviinien puolella Kokskenkorva.

Äänestä

Huomenet!

Kuulin puolella korvalla tämän aamun MTV3:n varhaisesesta uutislähetyksestä jutun, jonka mukaan kalifornialaisesta viinipullosta odotettiin saatavan pian pidettävässä huutokaupassa jopa 75.000 dollaria!

Sopinee olettaa, että kyseessä oli jokin Screaming Eaglen varhainen pulloteharvinaisuus (viinin nimi varmaan mainittiin jutun alussa, mutta se minulla ehti mennä ohi korvien). Vrt. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000005&conference=4500000000000348&posting=22000000005288227

Yksittäisten pullojen hinta näyttää voivan nousta lähes kuinka korkealle tahansa verrattuna laatuihin/vuosikertoihin, joiden saatavuudella on jatkuvuutta. Edellytyksenä on tietenkin ostajan maksukyky ja näyttämisen halu. Hyväntekeväisyyshuutokaupoissa ei myytävän tavaran kaupallisella arvolla ole aina ratkaisevaa merkitystä.

Ihan tuollaiseen tuskin päästäisiin Suomessa. Kuinkas se menikään: "Kun amerikkalainen aloittava yrittäjä avaa autotallinsa oven, avautuvat edessä parinsadan miljoonan kuluttajan kukoistavat markkinat. Kun hänen suomalainen vastineensa avaa oman autotallinsa oven, on oven edessä puoli metriä lunta..."

Minkähän lajin lentävää otusta tuo Screaming Eagle mahtaakaan edustaa? Jonkinlaista kiljuvaa tai rääkyvää ääntä kuulostaisi pitävän.

Voisiko se olla 'golden eagle' (Aquila chrysaëtus) vai 'American bald eagle' (Haliæetus leucocephalus)?

"The figure of the eagle, as the king of birds, is commonly used as an heraldic emblem, and also for standards and emblematic devices. See Bald eagle, Harpy, and Golden eagle." (Webster's)

Se lienee jokseenkin varmaa, että jos Suomen Kotkassa tehtäisiin kiljua, etikettiin läntättäisiin lentävän elukan kuva ja annettaisiin tuotteelle nimeksi Kiljukotka, niin kovin monta euroa ei pullollisesta huutokaupoissa heruisi! Vai pitäisikö tässä yhteydessä unohtaa etuliite 'huuto' ja puhuakin ihan vaan kiljukaupoista?

Äänestä
  • ...viini, josta ollaan maksamassa mukavia summia huutokaupassa on vanha tuttu Beringer: http://www.beringer.com/section/bigbottle1.jsp

    Pullo vastaa 173 pulloa Beringerin Private Reserveä vuodelta 2001. Kuten sanoit, hyväntekeväisyysmielessä ko. pullosta voi toki maksaa mitä tahansa, mutta muuten... no jaa.

    Kotkan kuvahan muuten löytyy SE:n kotisivuilta, joten siitä sitten miettimään mitä tarkempaa lajia kotka edustaa (http://www.screamingeagle.com/)...

    Äänestä

  • Cellarmaster kirjoitti:

    ...viini, josta ollaan maksamassa mukavia summia huutokaupassa on vanha tuttu Beringer: http://www.beringer.com/section/bigbottle1.jsp

    Pullo vastaa 173 pulloa Beringerin Private Reserveä vuodelta 2001. Kuten sanoit, hyväntekeväisyysmielessä ko. pullosta voi toki maksaa mitä tahansa, mutta muuten... no jaa.

    Kotkan kuvahan muuten löytyy SE:n kotisivuilta, joten siitä sitten miettimään mitä tarkempaa lajia kotka edustaa (http://www.screamingeagle.com/)...

    "Näin sitä vanhenee kun viisastuu", tuumi eräs keskustelukumppani eräällä toisella palstalla hiljattain.

    Beringer on tosiaankin tuttu talo jopa minulle. Talon tuotteiden hinta/laatu-suhteeseen olen ollut koko lailla tyytyväinen. Niitähän on ollut myynnissä viime vuosina Alkossa ihan säännöllisesti; ostamani pullot ovat olleet jossain 10-15 euron välillä. Suomenlahden aalloilla kelluvissa Food Gardeneissakin olen Beringeriä joskus tilannut palan painikkeeksi.

    Tänään (marraskuun 3. torstaina!) piti ehättää Alkoon ostamaan yksi pullo kumpaakin Nouveauta. Niistä ei köyhtynyt muovikassin kanssa kuin 14,05 euroa. Pitäisiköhän tästä ehättää kotiin ja järjestää vaikka avajaisjuhlat?

    Äänestä

  • Vinisti kirjoitti:

    "Näin sitä vanhenee kun viisastuu", tuumi eräs keskustelukumppani eräällä toisella palstalla hiljattain.

    Beringer on tosiaankin tuttu talo jopa minulle. Talon tuotteiden hinta/laatu-suhteeseen olen ollut koko lailla tyytyväinen. Niitähän on ollut myynnissä viime vuosina Alkossa ihan säännöllisesti; ostamani pullot ovat olleet jossain 10-15 euron välillä. Suomenlahden aalloilla kelluvissa Food Gardeneissakin olen Beringeriä joskus tilannut palan painikkeeksi.

    Tänään (marraskuun 3. torstaina!) piti ehättää Alkoon ostamaan yksi pullo kumpaakin Nouveauta. Niistä ei köyhtynyt muovikassin kanssa kuin 14,05 euroa. Pitäisiköhän tästä ehättää kotiin ja järjestää vaikka avajaisjuhlat?

    mutta itse joudun tässä vaan näpräämään hommien kanssa. Muuten taitaisin muutenkin juhlistaa banaanit ja vadelmat mielessä! Mukavia hetkiä vain sinne - ehkäpä minä sitten viikonloppuna ellei se vaimo ole taas keksinyt jotain ylimääräisiä vapaa-ajan tappohetkiä esim. halkopinon kanssa. Kerropa mielipiteesi ja tunnelmasi - vaikka taidettiin vähän eksyä alkuperäisestä aiheesta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tuomo kirjoitti:

Mikäs on maailman kalleimpana pidetty valko- ja punaviini?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu