Olenko liian vaativa?

No se vähän riippuu siitä millaisia ongelmia sinulla on ja millainen noin muuten olet.

Itse olen nyt ollut kihloissa maanis-depressiivisen naisen kanssa melkein 5 vuotta ja joskus nuorempana asuin opiskeluaikana useamman vuoden yhdessä masennuksesta kärsineen naisen kanssa.

Tietenkin terve jaksaa enemmän ymmärtää ja olla tukena, toisaalta jos kumppanilla on myös ongelmia mielen alueella osaa samaistua...
Eiköhän rakkaus ja se että kaksi ihmistä ymmärtää toisiaan ole aina tapauskohtaista.

3 vuotta olen nykyisen mieheni kanssa ollut eikä hänellä ole mitään spyykkisiä tai fyysisiä ongelmiakaan. Itselläni II-tyypin bipolaarinen mielialahäiriö, paniikkihäiriö ja kausittaista ahdistusta sekä nuorempana olin muutaman kerran psykoosissakin.

Mutta kuten tuossa jo ketjun eka vastaajakin sanoi, se oletko liian vaativa riippuu täysin siitä sinun tilanteestasi, joillekin psyykkisistä ongelmista ne kaverisuhteetkin ovat liian hankalia puhumattakaan parisuhteista, toiset taas kykenevät lyhyisiin parisuhteisiin ja osa taas ihan tavallisiinkin (mikä on nykyään tavallista?) suhteisiin.

Jos sinulla ei paljon muita kriteereitä ole kumppanin suhteen kuin se että hän on "ihan ok mies" ja ettei hänellä ole mielenterveysongelmia niin eihän se vielä kauhean paljoa ole vaadittu. Eri asia sitten jos etsit tuon lisäksi vielä jotain maisteria, joka tienaa 100000€/v, asuu omistusasunnossa keskustassa, on komea, lihaksikas, sosiaalinen jne. ns. täydellinen mies kun taas itse olet mielenterveysongelmista kärsivä peruskoulun käynyt ylipainoinen pitkäaikaistyötön joka asuu kaupungin vuokraluukussa jossain lähiössä. Silloin se on liikaa vaadittu. (aika tarkka esimerkki oli, mutta tunnen erään tälläisen henkilön).