Lortikan kummitus - tietoa Niilosta

Lortikalla yöpyessään voi aistia tavanomaisesta poikkeavan tunnelman metsäkämpän tummien hirsien suojassa. Herkimpien yöunia kummitus saattaa häiritä, vaikka liikuskeleekin kämpässä hiljakseen – Niilo on vain hiukan levoton. Niilo liikkui paikkakunnalla jo ainakin vuonna 1918, jolloin hän sodan myllerryksessä katkaisi Ouninniemessä sijainneen valkoisten rintaman päämajan puhelinlinjat. Niilo palasi seudulle metsätöihin 1940-luvulla Lortikan kämpälle hakkuumieheksi ja jäi kämpälle asumaan savotoiden loputtua. Elettiin vuoden 1960 myöhäissyksyä, kun Kurkilammen leimikoita tarkastamassa olleesta työporukasta Heinosen Kalle läksi katsomaan, mitä erakko-Niilolle kuului Lortikkaan. Niilo löytyi kuolleena kynnykseltä. Tautikohtaus oli kaatanut tämän rujon yksinäisen miehen, joka olemukseltaan muistutti Notre Damen kellonsoittajaa. Viikkoa aiemmin puhaltanut syysmyrsky oli katkaissut Lortikan puhelinlinjan.
4318
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Hyvä avaus. Uutta tällä palstalla, jossa valtaa pitävät Niilot!

Äänestä

Mielenkiintoinen Niilo-tarina. Missä sitten Lortikka sijainneekaan? Lapissako lienee?
Olenpa kummitusasioita miettinyt minäkin. Sisarusteni lapset ovat joskus väittäneet, että lapsuuskotini vintiltä kuuluisi muka kummia ääniä. Minä en ole tämmöisiä ääniä koskaan kuullut enkä mitään nähnyt. Vanha puutalo kun voi äännellä ja narinoida ihan omikseen.
Lisäksi olen aina sanonut, että koska vanhempani olivat vl-uskovaisia kuollessaan, isäni peräti vuosikymmeniä toimi saarnamiehenä, he eivät voi talossa kummitella. Heistähän jäi se "todistus seurakunnalle, että sielu kelpasi Jumalalle!"
Miten sitten mielestänne asia on, voiko uskovaisenkin sielu jäädä johonkin "välitilaan" kummittelemaan?
Murhamiehet ja rikolliset, sekä selvittämättömiä asioita kuollessaan omanneet ymmärrän jos sielu ei rauhaa saisikaan, mutta kun kuulemma Oulun entinen maaherrakin kummituksena kaahuilee ja Lääninhallituksessa työtuoliaan natisuttelee. Paulaharjun Jennykin Sinisen talon tuolissa istuksii!
Isäni kertoi aikoinaan saarnamatkoillaan yöpyneensä pappi-Telkin aikana Siikajoen pappilassa, missä kuulemma "Harmaa täti" kulkee. Entäpä sitten lapsihaamut; jotka ovat ilman "tekosyntejä" kuolleet? Mitäs he maailmasta vielä etsivät? Eikö lasten olekaan taivasten valtakunta?
Mitä nämä kummitukset ja haamut ovat ja mitä eläessään tehneet, jos sielu ei sinne "Abrahamin helmaan" päässytkään lepäämään ja viimeistä päivää odottamaan?
Sanovat vielä jotkut, esim. Katri Helena, että kuolleet omaiset kulkevat aina heidän kanssaan henkiolentoina, antaen jatkuvasti opastusta ja ohjeita elämään. Ei taida kovin kristinuskon mukaista tämmöinen olla?
Selailin Katri-Helenan kirjaa kirjastossa... Joopa joo...
Jossain ihanassa paikassa ja "tiedon valossa" tuntuivat Timo ja Juha Kalaoja olevan. Eivät he ainakaan uskovaisten kirjoissa olleet tietämäni mukaan eläessään. Mutta mistäpä minä sen tiedän, miten otollisia Jumalan lähettiläitä sitten ovat. Monet uskovat tällaiseen, mutta minä en Raamatun mukaan tämmöiseen voi kuitenkaan uskoa.
Vaikka Jumalahan sen onneksi päättää lopulta minkälaiset meidän "todistukset" ovat ja mihin kuoltuamme päädymme.
Entäpä sitten nämä muutkin meediot? Eikös Raamatussa sanota, että vainajahenkiin ei saa olla missään yhteydessä?
Mitäs siis sanoisin kummitukselle, jos se sittenkin kurkkisi siltä vintiltä ja puheisiin pyrkisi?
Että tämmöstä taas tuli pitkästä aikaa. Yritän väistellä täten vaistomaisesti tarttumasta tärkeämpiin asioihin, kuten vanhoilla päivilläni laskuharjoituksien tekemistä!!! Pöö!

Äänestä

  • *Mitäs siis sanoisin kummitukselle, jos se sittenkin kurkkisi siltä vintiltä ja puheisiin pyrkisi?*

    Kysy siltä kysymys: "mitä haluat". Vastaus tulee jos Luoja niin haluaa....

    Ei se tapa, se kummitus! ja Jumalakin vain ottaa pois aikanaan...

    :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


en Niilo itse kirjoitti:

Lortikalla yöpyessään voi aistia tavanomaisesta poikkeavan tunnelman metsäkämpän tummien hirsien suojassa. Herkimpien yöunia kummitus saattaa häiritä, vaikka liikuskeleekin kämpässä hiljakseen – Niilo on vain hiukan levoton. Niilo liikkui paikkakunnalla jo ainakin vuonna 1918, jolloin hän sodan myllerryksessä katkaisi Ouninniemessä sijainneen valkoisten rintaman päämajan puhelinlinjat. Niilo palasi seudulle metsätöihin 1940-luvulla Lortikan kämpälle hakkuumieheksi ja jäi kämpälle asumaan savotoiden loputtua. Elettiin vuoden 1960 myöhäissyksyä, kun Kurkilammen leimikoita tarkastamassa olleesta työporukasta Heinosen Kalle läksi katsomaan, mitä erakko-Niilolle kuului Lortikkaan. Niilo löytyi kuolleena kynnykseltä. Tautikohtaus oli kaatanut tämän rujon yksinäisen miehen, joka olemukseltaan muistutti Notre Damen kellonsoittajaa. Viikkoa aiemmin puhaltanut syysmyrsky oli katkaissut Lortikan puhelinlinjan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu