Suomessa on kymmeniä tuhansia miehiä joilla olisi sekä halua että kykyä järjestää ja osallistua, oma-aloitteiseen, vapaaehtoiseen, aseelliseen maanpuolustustoimintaan Suomessa. Suurimmalle osa näistä motivoituneista, asevelvollisuutensa suorittaneista ei koskaan tule kertausharjoitus kutsua. Samaan aikaan Suomen talous on ahdingossa. Velkataakka painaa valtiota joka kasvaa yhä suuremmaksi ja yleinen taloustilanne on menossa yhä huonompaan suuntaan. Puolustusvoimilla ei riitä rahat kalustoon eikä kertausharjoitusten järjestämiseen.
Uuden eduskunnan on säädettävä laki joka tekee vapaaehtoisesta, aseellisesta maanpuolustustoiminnasta laillista.
Nämä aktiiviset reserviläiset kustantaisivat aseet, varusteet, koulutuksen ja harjoitustoiminnan itse ja toimisivat rauhan aikana erillään Puolustusvoimista.
Omat aseet ja varusteet säilytettäisiin kotona.
Uuden eduskunnan on säädettävä laki joka tekee vapaaehtoisesta, aseellisesta maanpuolustustoiminnasta laillista.
Nämä aktiiviset reserviläiset kustantaisivat aseet, varusteet, koulutuksen ja harjoitustoiminnan itse ja toimisivat rauhan aikana erillään Puolustusvoimista.
Omat aseet ja varusteet säilytettäisiin kotona.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kannatan tuota ideaa. Kuka johtaisi toimintaa?
Vapaa-ehtoisia tulisi varmaan ympäri Suomen, pitäisi olla maa-alueet jossa koulutusta suoritettaisiin ja lisäksi järjestää koulutusta varmaankin useammalla paikkakunnalla useampaan eri otteeseen sillä kaikki halukkaat eivät varmaan saa järjestettyä vapaa-aikaa samaan aikaan, toisaalta ne jotka eivät koulutukseen pääsisi saisivat toimia sen opin perusteella jonka armeijassa ovat saaneet.
Kukin yhteisö/järjestö johtaisi tahollaan itsenäisesti omaa toimintaa.
Täytyy muistaa se että tämä toiminta olisi rauhan aikana täysin vapaaehtoista ja itsenäistä. Täysin irti valtion ohjauksesta lukuunottamatta sitä viitekehystä jonka lainsäädäntö määräisi.
Vapaaehtoiset maanpuolustusyhteisöt saisivat järjestää toimintansa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ei vaan taida onnistua kun tiedetään miten säänneltyä ja kontrolloitua sekä byrokraattista kaikki toiminta on Suomessa. Aina löytyy joku joka keksii syyn sille että tällaista ei voida sallia. Joko tullaan viittaamaan koulu-ampumisiin tai siihen että tällainen toiminta voi muodostaa potentiaalisesti sisäisen uhan valtion turvallisuudelle.
Mikäli meillä olisi vastuulliset päättäjät tässä maassa, he ryhtyisivät edistämään tätä asiaa voimakkaasti. Sellaisia päättäjiä ei vain löydy Suomesta.
Ja lisäksi on syytä muistaa että tämä ei olisi pois keneltäkään. Siis ei olisi pois minkään julkisen vallan resursseista.
Ok.. mutta tuo johtaminen mitä kysyin, siis kuka johtaisi toimintaa tahollaan eli jos näitä tahoja olisi vaikka 3 suomessa ja yksi keskisessä suomessa niin kuka johtaisi siellä taholla toimintaa? Olisiko se henkilö jolla kauluksessa eniten nappeja, sitä tarkoitin, menisikö arvo-asteikko samalla tavalla kuin armeijassa, entäpäs tämä korkein johtaja ei aina pääsisikään paikalle esim koulutuksessa olisiko seuraavana arvo-asteikossa silloin johtaja?
Tämä on tärkeä aisa sillä aina pitää olla joku suunnan näyttäjä ja se joka tekee päätökset muuten siitä ei pidemmän päälle tule mitään jos kaikki haluaa oman pään mukaan toimia.
Tähän täytyisi yrittää löytää luova ratkaisu.
Ja ratkaisun täytyy olla sellainen ettei se karkoita pois halukkaita.
Suunnan näyttäjä täytyy olla, mutta muuten kukin yhteisö saisi omalla tahollaan vapaat kädet toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.
Vertaa amerikkalaiseen militia toimintaan.
Tällainen yhteisö voisi esim. valita keskuudestaan johtajansa.
Kun ensin yhteisö tutustuisi toisiinsa ja kävisi yhdessä harjoittelemassa niin saattaisi vähitellen selkiytyä miten toimintaa kannattaisi viedä eteenpäin ja millä tavalla johdettuna.
Kyllä vaan, mielenkiintoinen ehdotus, itse olisin myös valmis tällaiseen juttuun, joka kylässä ja kaupungissa omat ryhmät ja niitä voisi yhdistellä ja järjestää koulutusta esim juuri sissitoimintaan, johtajana olisi esimerkiksi henkilö jolla eniten kokemusta vaikkapa kertausharjoitusten merkeissä, aikanaanhan kaukopartioiden johtaja oli kokenein kaukopartiomies vaikka partion kokoonpanossa oli upseereistakin niin on ollutkin niin että korpraali olikin kaukopartion johtaja.
Suunnistustaidot olisi myös yksi kohde koulutukseen ja nimenomaan eteneminen maastossa niin että pysyy suunnassa ilman kompassia, tuo suunnistus on varmaan monella aika huonoissa kantimissa.
Muistan itse kun olin armeijassa ja kapiainen kokoonnutti porukan ympärilleen ja alkoi opastamaan seuraavalle etapille siirtymistä, pyöritteli karttaa käsissään ja heti huomasin kun kapiainen pälyili ympärilleen ja taas vilkaisi karttaa että nyt ei ole kapiukko enää kartalla. Kapiainen antoi suunnan jossa odottaisi kuorma-autot jatkokuljetusta varten, sanoin heti että suunta mielestäni väärä ja näytin suunnan kädellä mihin itse lähtisin, ihmeekseni kapiainen suostui välittömästi ja niin löydettiin oikeaan paikkaan, kapiainen olisi ohjannut meidät väärään suuntaan noin 45 asteen poikkeamalla, se olisi ollut paljon, tästä hyvästä lohkesi yllättäen jämät kaulukseen.
Juuri tällaiset tarkat siirtymät maastossa ovat esimerkiksi sissitoiminnassa elintärkeitä ja siksi suunnistaminen täytyisi olla itsensä selvyys niin että jatkuvasti ei tarvitse pyöritellä karttaa ja kompassia kädessä.
Eli aivan varmasti olisi kouluttamista. Tyyli siis olisi reserviläistyylinen mutta rennompi ja kuitenkin vakavalta pohjalta mentäis, harrastusmielessä.
"itse olisin myös valmis tällaiseen juttuun, joka kylässä ja kaupungissa omat ryhmät ja niitä voisi yhdistellä ja järjestää koulutusta esim juuri sissitoimintaan, johtajana olisi esimerkiksi henkilö jolla eniten kokemusta vaikkapa kertausharjoitusten merkeissä, aikanaanhan kaukopartioiden johtaja oli kokenein kaukopartiomies vaikka partion kokoonpanossa oli upseereistakin niin on ollutkin niin että korpraali olikin kaukopartion johtaja."
Mitenkähän tämä toteutettaisi? Kun katsoo joidenkin paikkakuntien väkeä, niin sanoisin, että pitäisi tuntea porukka aika hyvin, jotta tietää ketkä ovat hommaan kelpaavaa väkeä. Toisekseen olisi hyvä, että porukassa tyypit tuntevat itsensä, ja tietävät mitä haluavat tehdä. Huonokuntoisia ei kannata laittaa hyväkuntoisten tehtäviin. Kuka hoitaa toimisto puolen, kuka rekrytointipuolen, kuka jakaa joukot, kuka luo osastot, kuka nimittää johtajat... Kokemuksesta voin sanoa, että "apinat pyrkivät aina kohti korkeampia puun latvuksia, ja osa ei osaa tulla alas, vaan puu on kaadettava". Joukoissa on yleensä aina johtaja. Miten saadaan selville johtajiksi soveltuvat? Miten hoidetaan joukkueen moraali, ja käsitykset johtajuudesta niin, että jos johtaja menetetään, se ei joudu häslinkiin? Kuka hoitaa koulutuksen sisällön?
Ei tuu, eikä tarvita. Suomessa on jo toiminut ennen suojeluskuntia ja kokemukset niistä olivat huonoja. Puolustusvoimat kouluttavat sopimaksi katsomansa henkilöt ja mikäli ei ole armeijassa oppinut ampumaan, ei sitä opi ollenkaan. Vastuu kysymyksiä on turha miettiä, puolustusvoimat vastaa touhuistaan.
Niinhän se on.
"Höh höh" kirjoitti että mikäli ei armeijassa ole oppinut ampumaan, ei sitä opi ollenkaan.
En oikein jaksa uskoa että joku ei opi ampumaan, kyllä ihmisen kokoiseen maaliin osuu hyvin vähällä harjoittelulla.
Kun olen seurannut nuoria naisiakin jotka ovat ensimmäistä kertaa ampumaradalla ja ensimmäistä kertaa ottaa aseenkäteensä niin pienen opastuksen ja neuvonnan avulla alkaa tuloksia tulla olipa ase käsiase tai kivääri.
Alussa tuleekin hyviä kasoja liki kymppiäkin mutta kun ammunnan harjoittelu jatkuu alkaa tulokset hieman huonontua ja taas lisää harjoittelu ja tulokset alkaa paranemaan eli aloittelija ampuu rennosti ilman suorituspaineita ja kun alkaa kiinnittämään huomiota ampumiseensa ja yrittää hyvin vähällä kokemuksella parantaa tuloksia niin tuleekin takapakkia ja sieltä lähtee taas osumat uuteen nousuun, näin kävi aikanaan minullekin kun aloitin pistooliammunnan ja nimenomaan pistooliammunta on ammuntalajeista vaikein, itse ammuin niin suurikaliiperisilla aseilla kuin myös ilmapistoolilla joka mielestäni oli vaikein.
Kodinturvajoukot olisi erinomainen idea, ainoastaan täytyisi olla tarkkana ettei niihin soluttautuisi mitään vääriä aineksia, tarkoitan lähinnä ekovihreitä, muslimeja, venäläisperäisiä yms.
Ne olisivat hyvä idea. Mutta on kun on nuo asian jarruttajat. Ilmeisesti suomen päätyminen esim. venäjän käsiin on halvempi ja parempi vaihtoehto. Nimittäin on todellinen ihme, jos pärjätään sellaisella määrällä sotilaita. Tarvittaisi todellista erikoisosaamista, että koko venäjän voima saataisi pysäytettyä, ja viivytystaktiikalla hoidettua tilanteet omaksi eduksi. Arvelen, että suomesta loppuu kalusto ja luoditkin jo kesken. Sitä tapellaan kivilingoilla ja kepeillä. Ja tapetaan venäläisiä nauruun. Ja kuka sanoi missä, että venäjä voisi pikku hiljaa alkaa työntämään sotilaitaan suomeen, ja päättäjät vain päivittelisivät asiaa ja valittaisivat, ettei tänne saisi tulla.
Joukkojen mukanahan voisi tulla itse Putin niin Suomen pressalla ja Putinilla olisi lyhyt välimatka neuvotteluihin ja kai nyt joku majapaikka Putinille Helsingistä löytyy tai vaikka Imatran valtion hotelliin.
En tiedä onko tässä perää, mutta itse olen nähnyt samankaltaisia unia:
Jouko Pihon sivuilta osiosta profetioita 2:
13.7.2010
Saarnamiehen pojan uni juhannuksena 2010
Erään tunnetun saarnamiehen poika näki yöllä syvässä unessa seuraavan unen juhannuksena 2010.
"Oli kaunis ja kuuma pilvetön kesäpäivä... Yllättäen rauhallisen Helsingin ylle näkyviin lensi pommikone ja pudotti voimakkaan ison pommin. Paine oli valtava ja pystyn vieläkin muistamaan räjähdyksen valtavan pamauksen ja tuhon. Seuraavaksi Helsingin keskustassa taisteltiin. Sotilaspoliisit ampuivat venäläisiä sotilaita, jotka olivat ilmeisesti laskuvarjojääkäreitä tai desantteja jo valmiina Suomessa. Sotilaspoliisit joutuivat perääntymään ylivoiman edessä. Poliiseille jaettiin haulikkoja poliisilaitoksilla ja suojaliivejä. Suoritettiin pikakutsunnat asepalvelukseen ja joukkoja sijoiteltiin erilaisiin strategisiin puolustuspaikkoihin. Minä menin muiden sotilaiden kanssa Helsingin keskustaan jonkinlaiseen poteroon muutaman muun sotilaan kanssa puiston viereen. Meitä ammuttiin ja me ammuimme rynnäkkökivääreillä takaisin. Venäläisiä oli Helsingissä tässä vaiheessa monin paikoin ja kaikkialla taisteltiin. Tilanne oli kaoottinen."