Olen lapsesta asti ahdistunut ihmisistä ja nuorena ja aikuisena oppinut vihaamaan kaikkia. Minulla ei ole mitään traumaa mikä olisi tähän johtanut.
Mielestäni kaikki ihmiset vain ovat törkeitä, itsekkäitä, oksettavia kuspäitä. Usein esim. Kaupasta tultua viha oikein pulppuaa ja en tiedä mitä tehdä kaiken sen ärsytyksen kanssa.
Olen miettinyt korpeen muuttamista ja erakoitumista. Liekö ainoa vaihtoehto?
Mielestäni kaikki ihmiset vain ovat törkeitä, itsekkäitä, oksettavia kuspäitä. Usein esim. Kaupasta tultua viha oikein pulppuaa ja en tiedä mitä tehdä kaiken sen ärsytyksen kanssa.
Olen miettinyt korpeen muuttamista ja erakoitumista. Liekö ainoa vaihtoehto?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tuo viha ja negatiivisuus on sinulla vain psyyken puolustusmekanismi sille, ettet omaa sosiaalisia taitoja. Todellisuudessa et itsekkään ole tilanteeseen tyytyväinen. Happamia sanoi kettu kun uritti saada pihlajanmarjoja mutta ei ylettynytkään niihin. Et sinä siellä korvessa kauaa viihtyisi.
Mä elän korvessa lähes täysin erakoituneena, olen elänyt jo melkeinpä
vuosikymmeniä. Mulla taas on tuhansia ja tuhansia traumoja,
säännöllisin väliajoin jokin pulpahtaa esiin mielen syövereistä pinnalle,
kohtalaisen tuoreena mielikuvana.
Melkeinpä viimeisiä asioita mitä mä kaipaan nykyään elämääni, on jokin
ihmisvihaaja, tai edes kovin lähiseudulle asustamaan.
Erakoituminen tarkoittaa sitä, että hankkiutuu sellaisistakin eroon,
näin olen pyrkinyt toimimaan.
Täällä sitten kaikki on kaukana, jos satut saamaan kansankielellä
laakin, sydänkohtauksen jonkin asteisen, ambulanssin paikalle tulo
kestää 35 minuutista tuntiin, joskus puoltoistatuntia.
Kaikki terveydenhoito vähänkin erikoistuneempi, voiko käyttää sanaa
laadukkaampi, se on erittäin kaukana, jopa satojen kilometrien päässä.
Sinnehän koetat yhä supistuvilla julkisilla kulkuneuvoilla päästä, jos
jaksat enää alkaa koko soopaan. Kaikista helpointa on vain erakoitua
entisestään lisää ja vähitellen kuolla pois, mihin tämä täällä vallitseva
systeemi - liekö tietentahtoen - koettaa ajaakin.
Oman auton pito tehdään jatkuvasti kalliimmaksi ja kalliimmaksi, lopulta
ne varat sellaisenkin pitoon käyvät vähäksi. Elämä on sellaista
selviytymiskamppailua, missä voimat uupuu vähitellen olemattomiin.
Tänne on aivan turha haaveilla tulevansa, suuntaus kulkee nimenomaan
toisin päin, kaikki kykenevät lähtee ja nimenomaan naispuoliset.
Ne mitä tänne sitten jää, no niistä vois kirjoittaa useampiakin kirjoja,
eikä yksikään sieltä mairittelevimmasta päästä.
Taikka ne nykyiset äärifemakot, mitä takaisinpäin valuu sitten, sama homma.
Akat saattaa kantaa kaunaa vuosikausia, koettavat sitten kostaa omalla
tavallaan, nämä mettäperälähtöiset kostoretkilepakot on kans ihan
sieltä köpiöimmästä päästä, pyrkii ja janoaa valtaan ja kun ne pääsee
johonkin esim. mätömediaan töihin, alkavat sieltä käsin paskhoa
omalla tavallaan - mielisairaita paskhoja.
Heh, tuolla yhen sortin kaivospaikkakunnalla köörin ylimpään johtoon
erehtyivät kostoretkiläisen hommaamaan, nyt siten valkeni vasta niille
se kolikon toinen puoli. Mä olen tuota kostoretkisontaa elänyt jo pikkuisen
kauan aikaa, olisin voinut sanoa jo alkaessa mitä tulee tapahtumaan kun
kostoretkiläinen pääsee vauhtiin.
Että ei kiitos, en kaipaa iästä riippumatta kostoretkellä olevia ihmisvihaajia
yhtään enempää omaakin elämääni synkentämään entisestään
vielä lisää. Riittävän välimatkan päähän ainakin, jos on pakko vääntyä.
Tutulta kuulostaa, varsinkin noi kauppakäynnit. Itsellä misantropiaan vaikutti ennenkaikkea kaikki kokemani vääryys mm. koulukiusaaminen. Siitä on tullut jo hyvin pitkälti päästyä eroon.
"Mielestäni kaikki ihmiset vain ovat törkeitä, itsekkäitä, oksettavia kuspäitä. Usein esim. Kaupasta tultua viha oikein pulppuaa ja en tiedä mitä tehdä kaiken sen ärsytyksen kanssa."
Et hyväksy itseäsi, et näe hyvää itsessäsi. Projisoit tätä kielteisyyttäsi muihin ihmisiin.
Vihan vastakohta on rakkaus, joka on syvällä ihmisen sisimmässä.
Vihaa voidaan parantaa vain rakkaudella. Ala tehdä hyvää muile ja itsellesi!
tämä on kyllä kans niin paskapuhetta että haisee aivan tänne asti :D ei muitten vihaamisella ole mitään tekemistä sen kanssa mitä itsessä on vialla. Sillä te urpot vaan selitätte että te ette olekaan aivan niin paskoja kun mitä ihmiset ajattelee.
Ihmiskunta on syöpä maapallolla, sen näkee tästä "edistyksen" tilasta mihin suuntaan koko pallo on matkalla.
Ihmiset ovat käsittämättömän raakoja, itsekkäitä p*skiaisia. Tuntuu, ettei voi kulua viikkoakaan ilman että jossain tapahtuisi joku järjetön viattomien teurastus, sota, kansanmurha, terroriteko, pikkulapsen raiskaus, suurten joukkojen nääntyminen nälkään ja janoon, törkeän yliampuva tuomio jostain "rikoksesta", oikea rikos jonka tekijää ei rangaista mitenkään, silmitöntä korruptiota ja ahneutta, juonittelua ja salaliittoja jne.
Luulen että voin päästä eroon ahdistuksesta vain lakkaamalla huomioimasta maailman tapahtumia tai turtumalla niihin niin, etteivät ne enää hetkauta. Mutta uskoni ihmisten hyvyyteen tai edes kunnollisuuteen tuntuu olevan peruuttamattomasti mennyttä. Olemme vain väkivaltaisia apinoita.
En vihaa kaikkia ihmisiä, esim. rakastan poikaystävääni ja tunnen myötätuntoa viattomia kohtaan, jotka joutuvat k*sipäiden uhreiksi, mutta suurinta osaa ihmiskunnasta kyllä vihaan.
tuo on niin totta. Yksittäiset ihmiset on ihania, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy...
Mä muistan niin hyvin abina, kun harjoittelin ranskan kuunteluun ja siinä nauhalla oli (muka) haastateltavana joku erakkona asuva misantrooppi kirjailija...
Se tais olla eka kerta, kun kuulin sanan misantrooppi.
Ja mä vaan aattelin, että kuulostaapa kivalta, ei tarttis tavata juuri ketään, kirjoitella vaan yksin jossain itsekseen...
No, sen jälkeen olen yrittänyt olla maailmassa mukana, mutta en vaan jaksa kovin kauaa. Ahdistaa. Olen luonteeltani aika empaattinen, ja usein olen se, joka auttaa ihmisiä ja selvittää toisten välejä, enkä sinällään vihaa ihmisiä, mutta mikä pistää vihaksi, on se, että minä joka en oikeasti sietäisi ihmisiä ollenkaan ja jos minulle annettaisiin nappi, jota painamalla kaikki ihmiset kuolisi, niin painaisin sitä ilolla, tuntuu silti välittävän silti enemmän ihmisistä kuin ne, jotka elää seurallisuudesta, omaa isot tuttavapiirit ja ns. huomiohoruina. He kävelee koulukiusaajien ohi, ja livistää onnettomuuspaikalta.
Sitä en jaksa ymmärtää.
Kuulostat ihan minulta.
Olen yltiöempaattinen ja se syö mua sisältä päivä päivältä. Esimerkiksi tänään työpaikan kahvipöydässä joku selitti lapsensa oksennustaudista ja mulla oli kuvotus koko loppu päivän. Pahimpia on eläinrääkkäysjutut/lapsen kaltoinkohtelujutut. Tunnen kaiken sen sisälläni sairaalla tavalla, mitä joku toinen on joutunut kokemaan.
Joidenkin suurimmat ongelmat liittyvät siihen kun ei nyt lähikaupassa ollut jotain lempituotetta.
Elämä tuntuu niin turhalta.
Oikeasti täydellisiin seurapiireihin kuuluvat ei kaikki liene
kovinkaan täydellisiä, paljon on tautisia, huume- ja päihdeongelmista
kärsiviä - luonani joskus vieraili jhw- todistajia, jotka kertoivat että jotkut jopa
syövät palasia raamatunlehdistä ja julkaisuistaan - koska maailmassa kaikki
luojan luoma on pyhää ja arvokasta kuin luonnossakin.
Kaikki kuitenkin tietää että oikeasti ei ole - uhkaavia vaaroja ja ihmisille todellisia
haitallisia ja terveyttä verottavia vaikkapa syödä tai imeskellä paperia, johon jotain
huumeita imeytetty tai juottaa toisille omenalta tai vaniljalta tuoksuvaa
tuulilasinpesunestettä tai tyrmätä ihmisiä jollain skopolamiinilla tai muilla aineilla.
Oikeasti kai arvostaisi enemmän todella kunnioitettavia ihmisiä jotka rehellisiä
jutuisssaan ja teoissaan vaikka ovatkin syvästi ja raakalaismaisesti nöyryytettyjä
ja häpäistyjä milloin mistäkin yhteiskuntasyystä kuin lusmuluusereita
jotka säälimättä käyttävät vain toisia ihmisiä hyväkseen.
No eipä tämäkään kannanotto mitään täydellisyyttä edusta
- kai sitä väsyäkin saa jos aina yhteiskuntaongelmia miettii.
Et ole ainoa ongelmasi kanssa. Tämä ongelma löytyy monilta muiltakin ihmisiltä ja siksi ihmiset ovatkin niin julmia ja raakoja.
Samaistuin tähän niin ristuksen paljon näin 6 vuotta kommentin kirjottamisen jälkeen.
Mäkin taidan olla jonkin sortin ihmisvihaaja, mutta mulla sentään on menneisyydessä jotain mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Perheessä oli ongelmia, vanhemmat juopotteli ja riiteli, koulussa kiusattiin ja myöhemmin vielä jatkuva epäonni kun yritin päästä peliin mukaan naisrintamalla. Nykyisin omanarvontunto nollissa enkä kykene hei-tasoa kummempaan kanssakäymiseen ihmisten kanssa, naisten kanssa usein en senkään vertaa. Mua vaan ärsyttää katsella miten ne muut tulee niin hyvin toimeen toistensa kanssa ja erityisesti ärsyttää katsoa pariskuntia. Senverran kuitenkin ehkä tajuan että tuo lienee vaan itsevihaa peilattuna muihin, on niin pettynyt itseensä ja kykenemättömyyteensä ettei jaksa katsoa toisten onnea.
Voisin elää suhteellisen huolettomana jos saisin olla vaan kotona poissa ihmiskontakteista, mutta ärsyttää kun sitä joutuu jokapäivä lähteä töihin ja jokapaikkaan ärsyyntymään ja katsomaan sitä ihmismeininkiä. Jotkut uudet naistyöntekijätkin työpaikalla aiheuttaa sellaisen itsarimasennuksen ku tulee ajatuksia että ne vois olla potentiaalisia seurustelukumppaneita, mutta tunnen itseni niin arvottomaksi etten pysty edes katsomaan näitä kohti. Alkaa vituttamaan se miten itsensä näkee mutta sitä ei vaan pysty muuttamaankaan.
Tuttu tunne, mulla johtunee sosiaalikammosta ja itsehäpeästä
Kyllä sisimmässä on alitajuista loukkausta, kuoreen käpertymistä niin kuin siilin elämässä. Viha on reagtio turhautumiseen.
Joku ehdotti että pitäisi itse alkaa vai tehdä hyvää ja rakastaa. Se on aika vaikeaa jos "takki" on tyhjä ja pitää hammasta purren vääntää, mutta siitä se lähtisi. Ymmärrän että ihmisvihaajalle jos normaali oleminen sosiaalisissa tilanteissa saattaa olla tosi voimien ponnistus.
Antakoon Taivaallinen Isä tiellenne lähimmäisiä, jotka hyväksyvät teidät juuri sellaisia kuin olette ja kestävät jopa ilkeää vihaanne.
Ja mikä ettei, jos on mahdollisuus muuttaa sinne korpeen ja alkaa erakoksi, niin siitä vain. Omahan tämä elämä on. On henkilöitä, jotka tykkäävät elää yksin.
Trauma+ei+välttämättä+ole+yksittäinen+tapahtuma.+Myös+koko+vuorovaikutussuhde+voi+olla+traumaattinen.+Se+tapa+ja+perusasenne+miten+ollaan+sosiaalisessa+kanssakäymisessä+toisten+kanssa.+Esimerkiksi+suomalainen+rahvas+vuorovaikutuskulttuuri+on+itsessään+niin+kauhea,+että+voi+sanoa+että+100%+suomalaisesta+rahvaasta+on+jollakin+tasolla+tämän+vuoksi+traumatisoitunut.+Mikä+luo+itse+itseään+ruokkivan+negatiivisen+kierteen+joka+on+täynnä+ilkeyttä,+pahantahtoisuutta,+kieroilua,+paskanpuhumista,+väärintulkintoja+vuorovaikutustilanteissa+jne.+