Onko puolisoni tuurijuoppo vai olenko minä luulotautinen(ainakin hänen mielestään)? Nytkin pe,la ja su mennyt juopotellessa. Niin sanotusta baarikaapista ei ole otettu mitään, mutta autotallista löytyy,milloin saappaasta pullo, milloin vishyvesipullossa on raakaa viinaa ja mies senkun sammaltaen, horjuen sanoo; en ole juonut mitään. Tällaista saatta olla pari viikonloppua peräkkäin, tai voi olla väliä kk, kaksikin. Se on niin satunnaista. pinna vain tahtoo itseltä mennä. Olemme kerran olleet 10 kk erillään ja eronneet sinä aikana oheisen syyn takia. Seurustelleet sitten puoli v. ja palanneet yhteen, olleet uudelleen jo 4 ja puoli vuotta. Vuoden verran olimme kuin uudesti rakastuneet, sitten pikkuhiljaa alkoi lipsua ja nyt tihenee vain. Tiedän, että hän rakastaa minua ja minä häntä, mutta nyt olisi hyvät neuvot tarpeen. Hoitoon hän ei lähde. Mitäpä tässä tilanteessa voi tehdä, lähteäkö uudelleen. Olen neuvoton.
Mieheni alkoholistiko
Hänkö tuurijuoppo
292445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ongelmapa hyvinkin...voisit kokeilla kotikonsteja, kun ei ukko kerran hoitoon suostu.
yritä saada ukko vaikka lenkille, tai keksi jotain muuta tekemistä, pikku remonttia tai joku jo unholaan painunut harrastus.tärkeintä olisi saada muuta ajateltavaa miehelle kuin viinapullo..pullojen tyhjentämistä en suosittele, siitä sukeutuu vaan kahta kauheampi riita.
miehesi menee autotalliin juomaan ilmeisesti tekosyyllä "on-yks-homma-kesken", tarjoudupa seuraavalla kerralla auttamaan mutta älä mainitsekaan viinasta mitään.jos käsi hamuaa viinapulloa pöydän jalan vierestä, ole kuin et mitään huomaisi.katso syrjäsilmällä aiheuttaako läsnäolosi minkäänlaista reaktiota, yleensä hävetys on niin kova että pullo menee takaisin..
asiat vaativat aikaa, joten pinnasi palaa vielä monta kertaa, mutta koita kestää..
ero on tietysti yksi vaihto-ehto, mutta ongelmat voivat siitä vain paheta.toinen konsti voisi olla puhua asiasta jonkun miehen kaverin/työkaverin kanssa, joka sitten ottaisi asian puheeksi miehesi kanssa.miesten "äijä-keskusteluilla" on yleensä parempi teho kuin oman muijan puheilla.
Kun on putki päällä, en edes tiedä milloin ottaa, esim. jos menen kauppaan, niin "vahinko" on jo tapahtunut,eli mies humaltunut. Onneksi se tapahtuu kotona ja se on tietenkin hyvä, ettei lähde mihinkään, jotta näin....
Moni juo viikonloput läpeensä ja vielä silloin tällöin vielä viikon putken,sinun ongelmasi on vasta alkua!
Sinulle, no voi voi!
En tiedä taustaa, kerroitko kokemuksestasi vai yleisesti. Jokaiselle on se oma sietokyky eri tilanteisiin. Itse olen sairastunut hitaasti etenevään sairauteen ja haluaisin elää "normaalia" hyvää elämää. Mieheni juominen on minulle iso asia, ei voivottelun. Tiedän, että on myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka juovat päivittäin, se on hirveää sille joka sen kanssa joutuu elämään, mutta näin minulla, joillakin toisin, molemmin huono juttu....
Sinun täytyy yksinkertaisesti sanoa miehellesi että joka sinä tai viina..vaikka se sitten sattuu kuinka paljon tahansa..mutta parempi niin ja jos ukkosi todella rakastaa sinua niin hän ilman muuta jättää viinan...niin minä tekisin
Äitini on juoppo, surkea valittava, toisia jatkuvasti syyllistävä ja todella rumasti kaikkia haukkuva kärttyinen alkoholin orja joka ei pärjää päiväkään ilman viinaa. Viinaa juotuaan hän on sekava, sopertaa omia ihmejuttujaan joissa ei ole päätä eikä häntää. Ilman viinaa tai krapulassa hän on kärttyinen hirviö joka haukkuu kaikki.
Niinpä täysin kyllästyneenä hänen ilkeisiin sanoihinsa, manipulointiinsa, hänen liaanimaiseen kietoutumiseensa ja siihen että hän jatkuvasti syyttää minua kaikista omista kännipäissään tekemistään mokista kirjoitin hänelle kirjeen jossa ilmoitin etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä niin kauan kuin hän ryyppää eikä mene hoitoon. Ilmoitin että valinta on täysin hänen, joko viina tai me hänen läheisensä.
Arvannette kaikki kenet tai minkä hän valitsi?
No Kuningas Alkoholin tietysti.
Anteeksi.....
Alkoholisti valitsee viinan koska ei pysty muuhun hakematta apua, se on sairaus, ei kyse siitä ettei rakastaisi vaimoa. Vastuu itsellä.
Noniin - ukkos ryyppaa sulta salaa koska sa jankutat sille siita aiheesta.
Koska se ei haluu etta sa alat siita urveltaa, se menee talliin ja juo salaa.
Mita enemman valitat, sen varmemmin se juo ja juo enemman.
jos ukkos ei sua hakkaa, vie sun rahoja tms niin ole onnellinen ja anna sen juoda sisalla, sun nahden, Silloin se juomisen hapea tekee sen etta se juo, mutta vahemman.
Juomiseen on aina joku syy - ei se viina niin hyvaa ole etta sita juo muuten vaan.
Nim. itsekin litran paivassa huitaseva.
Ja syitä ja selityksiä löytyy aina. Vain alkoholisti itse on vastuussa juomisestaan, ei vaimon tai muiden syy että hän juo!
Lähipiirissäni oli yksi melko samanlainen tapaus. Tosin siinä mies oli ennen seurustelun alkua puolialkoholisti, työpäivät hoidettiin särmästi ja vapaa-aika meni kännissä. Vaimo sai pakotettua miehen vähentämään juomista, tosin siinä oli samanlainen välivaihe viinakätköjen muodossa, joita hyödynnettiin, kun käytiin ulkona tupakalla.
Mutta asiaan. Jos miehesi tosiaan pitää kuukauden tai parin taukoja, hän ei missään nimessä ole alkkis. Alkkis ei yksinkertaisesti pystyisi moiseen. Siksi kääntäisinkin kysymyksen sinun suuntaan, miksi se on sinulle ongelma, jos miehesi haluaa toisinaan juoda? Oletko itse kenties absolutisti? Kirjoituksestasi käy ilmi, että teillä on baarikaappi. Ehkei miehesi joisi niin paljon, jos saisi kaikessa rauhassa maistella baarikaapin sisältöä? Kun joutuu salapullolla käymään, niin on pakko ottaa joka kerta pitkä huikka, kun ei tiedä koska taas pääsee? ;)
Miksi Jeppe juo? En ota syytä miehen juomisesta niskoilleni, enkä ole absolutisti. Vietämme yht. iltoja mutta tiedän rajani, se on; pidä hauskaa linja. Mieheni käy siinä välissä "jossain" ja humaltuu lisää ja lisää, jopa sammumiseen asti. Yöllä sitten örisee, murisee, huutaa. Usein talutan hänet takkahuoneeseen nukkumaan, koska pesuhuone on vieressä jos Yrjö tulee kylään. Olen ehdottanut sellaistakin, että kun haluaa pelkästään juoda ja juoda, menisi mökille koiran kanssa,(hällä on rakas harrastus, koirat ja luonto) mutta ei hän mene. Itse hän viinapullon suulleen vie, ei kukaan muu.
Ei tosiaan ole sinun syysi että hän juo, hienoa kun tajuat sen. Älä usko jos joku muuta väittää. Hae apua ainakin itselles.
Mulla on aikalailla sama ongelma kun alkuperäisellä. Eli mies juo mielestäni liikaa, ja vaikka olisi vähän vähentänytkin, on se jotenkin "pakotetun" oloista, eli tuntuu vain laskevan ja odottavan milloin taas saa juoda, ja on mulle kauhean kärttyinen.
Aina se on ollut aika mukiinmenevä, mutta pysynyt jollain tapaa aisoissa kuitenkin.
Pikkuhiljaa kuitenkin määrät lisääntyneet, ja juomista alkanut esiintyä myös viikolla.
Tää vuosi on ollut jo tosi hankalaa.
Tietysti pitkään oli "syy" juoda kun seksiä ei muka tippunut tarpeeksi (no vaikea vähän kun herra aina kännissä...)
No sitten tuli stressi ja masennus (yllättäen kun ainakin 1/2 - 1 vuoden ajan elää niin että on paljon hektisissä töissä ja sen vastapainona vain istuu sohvalla juomassa viiniä ja olutta ja kattomassa telkkaa, niin johan burn out ja masennus iskee..)
Ja aina vaan mukava juoda enemmän ja useammin, ja kappas vaan kun sairaslomalla ollessa voi ottaa myös jo iltapäivällä, tai vaikka jo aamulla.
Onhan aamuolut mukava tapa!
Ja siellä isossa varastossahan totta kai pitää olla kaikkia piilopulloja.
No nyt sitten hieman vähentänyt, mutta en tiedä miten tästä...
Eikä se edelleenkään pysty oikeen edes yhtä viikkoa olemaan juomatta mitään.
A-klinikalla kävin juttelemassa, sanoivat vaan että jos kontrolli kerran mennyt, se harvoin palaa.
En vaan oikeen tiedä pitäskö olla jo miten huolissaan - mikä on oikeesti alkoholismia??
A-klinikan määrärajat on aika pieniä.
Olen ikäni (yli 30v) joutunut elämään holistien lähellä ja se on kyllä helvetin raskasta. Nykyinen mieheni tissuttelee, harvemmin ottaa kovia kännejä.
Olen pähkäillyt myös eroa, mutta kun tunteita on ja paljon.. niinpä vaihtoehtona ajattelen opetella elämään holistin kanssa, ei niin kuin nytten..jatkuvasti surren vaan otan itseäni niskasta kiinni ja menen al-anoniin keskustelemaan muitten saman ongelman kanssa taistelevien kanssa.
Kävin vuoden ajan Al-anon ryhmässä. Sain joko vain kuunnella, tai kertoa omista kokemuksista, tai vaikka itkeäkin. Vesrtaistuki on tärkeä asia, saa jutella samalaisia asioita kokekeen kanssa. Saat myöskin purkaa, keventää mieltään. Kannattaa kokeilla. Al-anoniin voi mennä milloin tahansa, voi myöskin olla pois, ellei jaksa, yleensä sitä jaksaa. Itse ostin kirjankin jota luen askel askeleelta. Rohkeasti vaan.
Moi olen Mika ja alkoholisti. Olen tänään raittiina AA:n (www.suomenaa.fi) avulla. Omaisille on omat al-anon ryhmänsä (www.al-anon.fi). Jos miehesi on tosiaan alkoholisti on melko vähän mitä sinä voit tehdä. Koeta pitää itsestäsi huolta olla menemättä mukaan hänen ongelmaansa. Älä hyysää, älä selitä, älä puolustele, älä syyllisty jne. -voit vain pitkittää ja helpottaa hänen juomistaan. Alkoholistin on syytä löytää oma pohjansa -mitä nopeammin sen parempi. Itse sain potkut hyvästä työstä ja vaimoni oli minut jättämässä, kun tajusin, että on olemassa ratkaisu. Minulle tämä 1,5 vuotta kestänyt AA-lainen raittiuteni on ollut elämäni parasta aikaa. Kaikki lähtee holistista itsestään, kukaan ei raitistu muiden painostuksesta. Ainoa mitä voi tehdä on kertoa esim. tästä mahdollisuudesta uuteen elämään.
AA on vain niille, jotka haluavat -ei nille, jotka tarvitsisivat.
Hei Mika !
On aivan mahtavaa sinun raittiina olosi, se on hatun noston arvoista. Toivon sinulle paljon raittiita päiviä ja oikein mukavaa elämää teille molemmille.
Saanko kysyä, paljonko sinulla oli tapana juoda aikoinaan, suunnilleen??
Koska pähkäilen juuri tuota, mikä on alkholistin raja, ja onko MINUN mieheni alkoholisti, vai vasta riskirajoilla.
Ja mitä voin tehdä... tai olla tekemättä. (Juo n. 2-6 päivänä viikossa, KESKIMÄÄRIN ehkä n. 27-28 annosta viikossa.)
Moi Mii
Mitään rajaa on pirun vaikea asettaa. Välillä minusta tuntuu, että läikytin kravatillenikin enemmän kuin monet, jotka omista alkoholiongelmistaan valittavat. Pahin on ehkä henkinen riippuvaisuus -alkoholi ja sen saaminen alkaa olla tärkeintä elämässä. En pystynyt kontrolloimaan juomistani -join paljon ja useita päiviä, vaikka olin päättänyt muuta. Olin välillä yli vuoden juomatta ns "kanttiraittiudella", mutta koko ajan tiesin, että pian taas saan sitä ihteään. Nyt olen vain päivän kerrallaan juomatta (toivottavasti lopun ikäni) ja voin henkisesti pirun hyvin. Käy kurkkaamassa sivuja www.suomenaa.fi siellä on lisätietoja AA:sta.
tahtoo olla niin, että toiseksi sitä jää kun pitää valita kahden rakkaan välillä - yleensä alkoholi vie voiton.
Mieheni joi aikaisemmin lähesjoka viikoloppu ensi vähemmän ja sitten pikkuhiljaa meni aina vain enempi, mutta ei koskaan viikolla. Oli tosi masentavaa odotta viikonloppua kun tiesi aina mitä on ohjelmassa. Hänkin luuli että viinaa voi juoda salaa; minä sanoin aina ettei viinan juonti ja lapsen saanti koskaan onnistu niin ettei se tule julki.
Minä olin hänen mielestään luulotautinen , kireepiponen ja semmoinen muija että on pakko juoda, ei kuulemma muuten kestä, tuntu tosi hyvältä tuo rakkaudentunnustus!
Hänkin halusi vain syyn juoda eli nimen lapselle. Loppuaikoina huomasin, että hän alkoi jemmata aina pullonpohjalle vähintäänkin pari desiä viinaa seuraavaa kertaa varten, aivan kuin tupakanpolttajakin jättää ainakin yhden tupakan seuraavaksi aamuksi, muuten ei uni tulisi. Olen joskus polttanut itsekin, joten tiedän se addiktin.
Mieheni kohdalla juominen loppui siihen kun hän sairastui niin ettei alkoholikaan enää maistu miltään, välittäjäainetta pitää ottaa nyt purkista.
mittää noiden kirjoitusvirheiden kanssa - sorry - kiirehän se taas olevinaan oli!
tuo sairaus alkoholin käyttöön?
Sairauteni ei liity alkoholiin, vaan diognoosi on vallan muuta, paranematon, hitaasti etenevä lihassairaus. Olen saanut etupäässä asiallisia vastauksia, kiitos niistä. Epäasialliset jätän huomioimatta ja laitan nyt pisteen tälle keskustelulle. Katsotaan päivä kerrallaan, yritän elää kantamatta huomisen murheita selässäni.
Hei Viko!
Viittasitkin sairaudella toiseen viestiin mitä ilmeisemin, sorry, että luulin sinun viittaavan minun sairauteeni. En katsonut tarkkaan mihin viesti viittasi.
suoranaisesti, ehkä hyvänä lisänä vain.
Otas vajaapäinen juopporetku taas viinaa, tai käy pilleripurkilla, niin rauhotut vähäksi aikaa.
Ja käy lääkärillä tutkituttamassa viinalla lahonnut pääsi, vaikka diagnoosi onkin selvä:
http://piv.pivpiv.dk/
Teillä eletään ihan kuin meilläkin. Minäkin yritän juoda vaimolta salaa. Piilottelen viinapulloja. Sekoitan kirkasta viinaa alkoholittomaan siideriin. Ja jään kiinni.
En osaa selittää käytöstäni. Välillä tulee näitä päiviä, kuten nytkin. Päätän että nyt se on loppu. Tällaista elämää olen elänyt kohta kymmenen vuotta. Viime vuonna luulin päässeeni irti, mutta repsahdus tuli yhdestä kaljasta.
Nyt olen ollut neljä päivää juomatta. Mutta turha yrittää muuta kuin mennä päivä kerrallaan.
Jos jotenkin pystyisin teitä auttamaan. Kokemuksesta voin sanoa, että et pysty miestäsi pakottamaan selväksi. Se pikemmin pahentaa asiaa.
Itse olen äärimmäisyys-persoona. Minun täytyy tehdä jotakin asiaa täysillä. Saatan kuntoilla joskus aivan mielettömästi. Silloin en tietenkään juopottele. Mutta jos se sitten jostakin syystä jää astuu kalja/viina hyvin helposti kuvioihin.
Jospa saisit miehesi lukemaan näitä tarinoita. Täällä on muutamia hyviä tyyppejä, jotka haluavat auttaa.
Voimia sinulle...
Taas jäi 3 pv putki miehelleni päälle pikkujoulujen jälkeen. Olutta ja väkevämpää katosi johonkin, eikä hän tiedä mihin, näin hän sammaltaen kertoi. 3pv. ei maistunut ruoka, vain juomat. Selvin päin sitten anteeksi ja oli moraalinen rapula, kun oli muuten podettu rapula pois. jotta näin tällä kertaa taas.