Brunnila & CO ehdottelevat palkka-alea parantaakseen suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Samaan pakettiin voitaisiin liittää työajan lisääminen sekä lähtö eläkkeelle myöhemmin.
Näillä eväillä pitäisi Suomen kilpailukyky parantua, eikä työpaikat vaarantuisi.
Kuinkahan pitkänäköisesti tämä porukka näitä asioita pohdiskelee?
Totta, että kilpailukyky parantuisi, mutta se toisi mukanaan ongelman kansalaisten ostokyvyn alentumisesta ja että kansalaisilla olisi aikaa vähemmän tehdä ostoksia.
Jospa onkin Brunnila&CO näkökohdasta onkin ihan sama, vaikka kotimainen kulutus vähenee, koska globaalisaation puristuksessa olisi parempi säilyttää ulkomaan kauppa kasvussa.
Edelleen ihmettelen, että onko hintakilpailu oikea tie?
Oletetaan, että palkansaajat suostuvat palkanalennuksiin ja työajan lisäämiseen. Yritysten kilpailukyky paranee, mutta kuinka kauaksi aikaa? Milloin oltaisiin taas tilanteessa, että palkkoja oli jälleen alennettava ja työaikaa nostettava.
Tässä kierteessä yritykset pärjäisivät, mutta mitä se tekee yhteiskunnalle?
Palkansaajilla tulot putoaisivat ja vaikka johtajat, omistajat (tietysti) saisivat kakusta enemmän, he eivät millään ehtisi tai viitsisi kuluttaa sitä määrää joka jäisi palkansaajilta pois.
Eikö äärimmäisyyksiin menevä hintakilpailu hajota koko yhteiskuntarakenteen?
Yrityksille on edullista siirtää tuotantolaitokset Kiinaan, missä esim. juuri äskettäin eräässä valtion omassa tehtaassa työntekijöitä tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen heidän valitettua työskentelyolosuhteista.
Kylläpä globaalisaatio antaa hienoja mahdollisuuksia...
Siirrytään pääaiheeseen: Miten säilyttää kotimaiset työpaikat ja kansalaisten ostovoima?
Hintakilpailullako?
Minusta vastaus on erikoistumisessa, brändissä, laadussa, tuotekehittelyssä, High-Teckissä, spesiaalistumisessa, korkeassa ammattitaidossa.
Hinnassa voidaan tulla tuote- ja tuotantokehittelyssä ainoastaan tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen tuotteissa täytyy olla jotain luksusta, josta maailmalla suostutaan maksamaan ylimääräistä.
Sen sijaan hintakilpailu, jossa lähdetään leikkaamaan kansalaisten ostovoimaa, on tuhoon tuomittu tie.
Näillä eväillä pitäisi Suomen kilpailukyky parantua, eikä työpaikat vaarantuisi.
Kuinkahan pitkänäköisesti tämä porukka näitä asioita pohdiskelee?
Totta, että kilpailukyky parantuisi, mutta se toisi mukanaan ongelman kansalaisten ostokyvyn alentumisesta ja että kansalaisilla olisi aikaa vähemmän tehdä ostoksia.
Jospa onkin Brunnila&CO näkökohdasta onkin ihan sama, vaikka kotimainen kulutus vähenee, koska globaalisaation puristuksessa olisi parempi säilyttää ulkomaan kauppa kasvussa.
Edelleen ihmettelen, että onko hintakilpailu oikea tie?
Oletetaan, että palkansaajat suostuvat palkanalennuksiin ja työajan lisäämiseen. Yritysten kilpailukyky paranee, mutta kuinka kauaksi aikaa? Milloin oltaisiin taas tilanteessa, että palkkoja oli jälleen alennettava ja työaikaa nostettava.
Tässä kierteessä yritykset pärjäisivät, mutta mitä se tekee yhteiskunnalle?
Palkansaajilla tulot putoaisivat ja vaikka johtajat, omistajat (tietysti) saisivat kakusta enemmän, he eivät millään ehtisi tai viitsisi kuluttaa sitä määrää joka jäisi palkansaajilta pois.
Eikö äärimmäisyyksiin menevä hintakilpailu hajota koko yhteiskuntarakenteen?
Yrityksille on edullista siirtää tuotantolaitokset Kiinaan, missä esim. juuri äskettäin eräässä valtion omassa tehtaassa työntekijöitä tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen heidän valitettua työskentelyolosuhteista.
Kylläpä globaalisaatio antaa hienoja mahdollisuuksia...
Siirrytään pääaiheeseen: Miten säilyttää kotimaiset työpaikat ja kansalaisten ostovoima?
Hintakilpailullako?
Minusta vastaus on erikoistumisessa, brändissä, laadussa, tuotekehittelyssä, High-Teckissä, spesiaalistumisessa, korkeassa ammattitaidossa.
Hinnassa voidaan tulla tuote- ja tuotantokehittelyssä ainoastaan tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen tuotteissa täytyy olla jotain luksusta, josta maailmalla suostutaan maksamaan ylimääräistä.
Sen sijaan hintakilpailu, jossa lähdetään leikkaamaan kansalaisten ostovoimaa, on tuhoon tuomittu tie.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Turhia tuollaiset spekulaatiot ja ehdotukset, pelkkää parranpärinää.
Koko homma kuitataan sillä, että kukaan ei suostu alentamaan palkkaansa, ottaa ennemmin vaikka loparit. Lopputuloshan on suurin piirtein sama, enintään pienellä viipeellä, kun firma menee konkurssiin. Silloin konkurssipesän hoitajalla on ensimmäisenä tehtävänä jakaa irtisinaomisilmoitukset lyhimmällä mahdollisella irtisanomisajalla. YT-neuvottelujakaan ei tarvitse järjestää.
Kaikki ovat tyytyväisiä ja valtakuntakin pelastuu!
Yhä oudompia lääkkeitä Brunila ehdottelee, eikä ryhmässä löydy ketään muita allekirjoittajia raporttiin:
--clip---
Globalisaatiotyöryhmä riitainen
Julkaistu 08.11.2004, klo 23.04
Suomen tulevaisuutta maailmantaloudessa pohtiva globalisaatioraportti luovutetaan tiistaina pääministeri Matti Vanhaselle pahasti riitaisena.
Globalisaatiotyöryhmästä vahvistetaan Ylen TV-uutisille, että selvityksen on allekirjoittanut ainoastaan työryhmän puheenjohtaja Anne Brunila.
Selvityksessä esitetään mm. veronalennuksia suurituloisille ja palkkajoustoa eli yleissitovuuden purkamista.
Lisäksi esitetään työministeriön lakkauttamista. Sen tehtävät annettaisiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä muodostettavalle elinkeinoministeriölle.
YLE24
---clip---
Siis millä ihmeen logiikalla suurituloisten veroale auttaa työpaikkojen säilymistä Suomessa?
Sillä ei ole esim. kansaintaloudellista merkitystä ostovoiman lisääntymisessä.
Taitaa tämäkin aihe kelvata vain keppihevoseksi suurituloisten veronalennuksiin.
Tuo yksinään allekirjoittaminen on toinen tapa ilmoittaa työryhmän epäonnistuneen tehtävässään.
Se toinen olisi ollut ilmoittaa rehellisesti epäonnistumisesta.
kuuntelin tv:sta brunnilaa.Hänen ehdotus paperi repiä heti ja haudata asia heti.Päätöntä touhua kerrassaan.
Luehan raportti ensin ja yritä ymmärtää se. Ymmärtäminen tosin edellyttää lukijalta keskimääräistä huomattavasti korkeampaa koulusivistystä. Korkeakoulututkinto auttaa ymmärtämään kansantalouden mekanismeja ja käytettyä terminologiaa. Ilman kykyä ymmärtää raportin sisältö voit keskittyä loan heittoon ja toisten kaltaistesi mielipiteiden toistamiseen.