-Lääkärit ja mut auttajat hokee sinulle, että sinun pitää itse tulla asioissa vastaan ja että vain omasta aloitteesta paranet.
-Olet ottanut pieniä askelia jo vuosia, mutta palannut aina lähtöruutuun.
-Kaikki asiat on sinulle selkeitä, olet käsitellyt masennusta avoimesti ammattilaisten kanssa jo alusta alkaen. (tähän töppää monella, koska enimmät masentuneet ei uskalla, ne sitten paranee, kun uskaltaa)
-Olet jumissa nostalagisissa asioissa. Rakastat vain tiettyjä asioita ja paljon.
-Olet artistinen ihminen. Ajatteet enemmän kuin teet. Olet niitä, jotka menee kirjastoon punttisalin sijaan.
-Ei perhettä tukemassa, ei syvää ystävyyttä.
-Lääkkeet ei toimineet.
Tämä olen minä. Mieli sumussa ja lukossa ja semmoisena se pysyy. Ei tule olemaan mitään laukaisimia, jotka kääntää mielen ajatukseen: "No mitä sitä turhaan itsesäälissä rypee, nyt aletaan paranemaan". Asioihin ei saa rytmiä, otetaan aina vaan pari pientä askelta, kunnes väsähdetään ja palataan lähtöruutuun. Kukaan ei tule sinua hakemaan ja pysyt yksin kotona lukossa, se on loppu sinun osalta.
Jos on joku samassa tilanteessa, ei siitä pääse. Pahinta on se, kun ei sitä uskalla itsemurhaan.
-Olet ottanut pieniä askelia jo vuosia, mutta palannut aina lähtöruutuun.
-Kaikki asiat on sinulle selkeitä, olet käsitellyt masennusta avoimesti ammattilaisten kanssa jo alusta alkaen. (tähän töppää monella, koska enimmät masentuneet ei uskalla, ne sitten paranee, kun uskaltaa)
-Olet jumissa nostalagisissa asioissa. Rakastat vain tiettyjä asioita ja paljon.
-Olet artistinen ihminen. Ajatteet enemmän kuin teet. Olet niitä, jotka menee kirjastoon punttisalin sijaan.
-Ei perhettä tukemassa, ei syvää ystävyyttä.
-Lääkkeet ei toimineet.
Tämä olen minä. Mieli sumussa ja lukossa ja semmoisena se pysyy. Ei tule olemaan mitään laukaisimia, jotka kääntää mielen ajatukseen: "No mitä sitä turhaan itsesäälissä rypee, nyt aletaan paranemaan". Asioihin ei saa rytmiä, otetaan aina vaan pari pientä askelta, kunnes väsähdetään ja palataan lähtöruutuun. Kukaan ei tule sinua hakemaan ja pysyt yksin kotona lukossa, se on loppu sinun osalta.
Jos on joku samassa tilanteessa, ei siitä pääse. Pahinta on se, kun ei sitä uskalla itsemurhaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja googlasin juuri tämän ihan tätä viestiä varten. Heti ensimmäinen linkki: http://www.schizophrenia.com/sznews/archives/000607.html
Tiesin aina sen, että olen liian viisas sairastumaan psykoosiin. Joten en ikinä tule kohtaamaan tilannetta, jossa olo menee niin pahaksi, että viedään kiireellisesti sairaalaan, pakotetaan paranemaan ja siitä lähtisi paraneminen.
Olen myös liian viisas vajoamaan tupakkaan, alkoholiin, tai huumeisiin, jotka myös veisivät tilan sinne kääntymispisteeseen.
Siksi mainitsinkin artistiset ja enemmän ajattelevat ihmiset. Jos on samanlainen, kuin minä, ajattelee asioita paljon, ajattelee niitä liikaa, jonka takia huonoa oloa ja väsymystäkään ei tule ikinä unohtamaan. Sitä tosiaan ei viisaudella unohdeta, vaan ajattelemattomuudella. Mitä vähemmän ajattelee, sen onnellisempi ihminen on.
Melkein kuin omia ajatuksia olisi lukenut tekstistäsi, en näe muuta ratkaisua kuin itsari mutta en voi tehdä sitä vielä, ehkä parin vuoden päästä pystyn siihen.
Näin nuorena sitä apua vielä näyttää saavan mutta entä sitten kun ikää tulee lisää? On tosiasia että eristäydyn vieläkin rankemmin tai päädyn itsemurhaan sillä en jaksa loputonta kärsimystä ja nöyryytystä.
Monesti toivon että sekoaisin kunnolla sillä täysjärkisenä eläminen syrjäytyneenä on täyttä helvettiä
Ainut vaan ettei tupakasta voi mennä psykoosiin mutta alkoholista ja muista huumeista voi kyllä mennä.
Olen samassa tilanteessa kuin aloittaja. Vieläkö tällaista muka pitäisi jaksaa monta kymmentä vuotta kun olen saanut tarpeekseni jo monta vuotta sitten? Jos oletetaan että helvetti olisi olemassa niin luulen että olen jo siellä.