Voisiko joku perustella oikein vakuuttavasti, että miksi pitäisi tehdä toinen lapsi. Ja sillä kahden vuoden ikäerolla.
Meidän tyttö on nyt reilun vuoden. Pikkuhiljaa on alkanut tulla kyselyjä ja mahan kyttäystä, että josko siellä olisi toinen kasvamassa. En jaksaisi vastailla ihmisille, mutta ei sitä viiti olla tympeäkään. Me ei haluta toista lasta ainakaan vielä moneen vuoteen jos milloinkaan, mutta se ei vissiin ole mikään syy olla hankkimatta sitä nyt. Meillä riitä rahalliset rahkeet toiseen lapseen tällä hetkellä, mutta se taas ei mun mielestä kuulu jokaiselle vastaantulijalle.
Onko tuommoinen vaan jotain suomalaista kömpelöä small takkia, vai miksi ihmeessä niin montaa ihmistä kiinnostaa meidän lisääntyminen?
Meidän tyttö on nyt reilun vuoden. Pikkuhiljaa on alkanut tulla kyselyjä ja mahan kyttäystä, että josko siellä olisi toinen kasvamassa. En jaksaisi vastailla ihmisille, mutta ei sitä viiti olla tympeäkään. Me ei haluta toista lasta ainakaan vielä moneen vuoteen jos milloinkaan, mutta se ei vissiin ole mikään syy olla hankkimatta sitä nyt. Meillä riitä rahalliset rahkeet toiseen lapseen tällä hetkellä, mutta se taas ei mun mielestä kuulu jokaiselle vastaantulijalle.
Onko tuommoinen vaan jotain suomalaista kömpelöä small takkia, vai miksi ihmeessä niin montaa ihmistä kiinnostaa meidän lisääntyminen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toinen lapsi on hyvä asia, mutta ei missään nimessä kahden vuoden ikäerolla! Optimaalista on, jos ikäero on 3 vuotta.
Sisaruksista on turvaa yksilölle. Toki aina ei lasten kasvatus onnistu ja sisarukset eivät pidäkään toisistaan, mutta yleisesti ottaen ihminen kyllä tuppaa rakastamaan omia sisaruksiaan ja veri on vettä sakeampaa. Poikkeuksia siis toki löytyy.
Kyselijöille vastaat, että hiljaa hyvä tulee ja hätäilemällä saa vain "kusi- tai vesipäisiä" kakaroita.
Kun itse sain eka-lapsen, tuntui että siinä jo oli kädet täynnä. Kävin töissä ja mies oli matkatöissä, joten hoidin käytännössä kaiken yksin. Ei yhtään tehnyt mieli toista lasta. Vuosien päästä jäi vapaa-aikaa. Silloin tuntui että olisi niin mukava pitää pientä käsivarsillaan. Niinpä teimme toisen lapsen ja ikäeroa tuli 9 vuotta.
Kavereita oli kummallakin kun asuimme lapsiperheiden alueella ja itse luin paljon lapsille.
Kun itse tekee oman kumppanin kanssa ratkaisun välittämättä ympäristöstä niin siitä paras tulee.
On siis suomalaista typerää small talkia. Ihan yhtä typerää kun 50:ltä naiselta ruvetaan kyselmään mennen tullen: Milloin jäät eläkkeelle?
pakko tehdä lapsia olleskaan.
ei ole mikään pakko tehdä toista lasta! Meillä taas päin vastoin: ekan ja tokan lapsen välillä on ikäeroa 1v6kk ja useat kauhisteli ja kysy, että "oliko vahinko?". Sitten taas tokan ja kolmannen kohdalla ikäeroa yli 4v ja silloinkin kysyttiin samaa eli ilmeisesti ikäeron pitäisi olla jotain 2-3v ikäerolla ja jos ei ole, niin sillon ihmetellään tai pidetään vahinkona...kaikissa ikäeroissa omat hyvät puolensa ja ei ole pakko tehdä yhtään jos ei halua!
Sanotaan että sisarus on paras lahja lapselle. Tukee ja kasvattaa huomaamatta arjen pyörteissä. Mutta jokainen päättää lapsiluvustaan itse, siitä tulee kyselyitä tekee niin tai näin. Jos hankit kaksi, kysellään että onkos se nyt tässä vai vieläkö meinaatte. Jos kolme niin hämmästellään että ei kai nyt sitten enää enempää. Jos neljä niin pyöritellään jo silmiä. Viidennen kohdalla varmaan alettaisiin vinkata ehkäisykeinoista sen yli puhumattakaan. Sivusta on helppo huudella ja huudellaankin paljpn ja jokaiselta löytyy mielipide, tahtoi kuulla tai ei. Usein hyvää tarkoittavat ja vaikkeivät tarkoittaisikaan, anna mennä ohi sen kummemmin miettimättä. Tai vinkkaa että voitaisko vaihtaa aihetta...
Toinen lapsi tehdään, jos halutaan toinen lapsi, niin yksinkertaista se on. Mitään muuta syytä lapsen hankkimiseen ei pitäisi olla.
Jos tykätään lapsista ja ensimmäisestä on saatu hyviä kokemuksia, alkaa tehdä mieli toista. Ehkä myös halutaan ympärille isompi perheyhteisö ja ehkä ajatellaan tulevia yksinäistyviä vanhuuden päiviä, että sitten olisi läheisiä joihin voi pitää yhteyttä. Ehkä ajatellaan jopa jatkuvuutta ja sitä mikä merkitys on kuulua sukuun ja siirtää omia geenejä ja kokemuksia eteenpäin nuoremmalle polvelle, ja useammalle kuin yksi.
Lasten itsensä kannalta on tietysti hyvä jos on sisaruksia. Silloin on omanikäistä seuraa perheessä, jonka kanssa opitaan jakamaan ja auttamaan, ja onhan vanhemmillekin helpompi kun lapset leikkivät keskenään. Ainoa lapsi on yksin perheessä, kun ei ole oman ikäpolven sisarusta jonka kanssa voi käsitellä perheen yhteisiä asioita. Jotakin se vaikuttaa myös lapsen luonteenkehitykseen, se tiedetään.
Lasten ikäerokin riippuu ihan omista tarpeista. Sitten kun itsestä tuntuu siltä että taas jaksaa, on hyvä ohje. Pieni ikäero merkitsee että lapsista on enemmän seuraa toisilleen, iso väli taas sitä että vanhemmat voivat keskittyä yhteen kerrallaan. Todellakaan mitään ihanneikäväliä ei voi sanoa kukaan!
sano että miehelläsi on alapääongelmia X-DDD
sisaruksista silkkaa riesaa.
Hirmuinen tappelu joka tavarasta, kuopus saa vanhemman risaksi pitämät tavarat, esikolinen kahdetii toisen huomiota. ja ja eikä se kateus hillitä vielä isän ja äidin kuoleman jöklkeenkään. asianajajatg jakavat perintöä, josta ei taida jälkeen jääkä käteen kuin lasku! Oli nääs velkainen kuolinpesäkin.