Ahdistaa, elämä virtaa ohi

Olen jo lähemmäs 26-vuotias joten koen että elämästäni on erinäisten ongelmien takia mennyt hukkaan kohta 10 vuotta ja lisää vain menee hukkaan enkä kykene tekemään mitään. Onhan tämä raskasta ikään kuin katsoa sivusta kun oma elämä menee hukkaan kun ei pysty elämään eikä nauttimaan mistään.

Herätä se zombi eloon!!!
Suomessa meitä harmaanmatkan matkustajia on aivan liikaa ja et ole varmasti asiasi kanssa yksin . Hoito on hyvä mutta näin omasta masennuksen ja ahdistuksen syövereistä voin vain sanoa sen että muutos se lähtee vain susta iotsestäsi. ihmisille sattuu ja tapahtuu paljon , joillekkin surullisille tapauksille enemmän paskaa kuin hyvää mutta siinnähän tässä elämässä onkin kyse eli sun elämästä eikä kenenkään muun ja jos oot kyllästynyt katsomaan sun elämää ja miten se valuu ohi silmien niin eikö oliskin jo aika muuttaa suuntaa ja alkaa hyväksymään asiat jotka on jo tapahtunu ja alkaa tekemään muutosta. Ikäviä asioita ei voi verrata mutta se miten asiat ottaa voi. Neljän vuoden masennuksen ja itsemurhaa päässä pyöritellen hain ja sainkin apua mutta kokemuksesta ja varsinkin nyt vasta tajuan että apua se lähtee ihan mun omista aivoista. Mikä sun elämässä on hyvää ? liian usein sitä masennuksen kanssa keskittyy pelkkään paskaan ja unohtaa ne pienetkin hyvät asiat . Nyt kuitenkin kun eletään suomessa on sulla kattopääsi päällä ja sosiaaliturva ,mitä monella muulla ei ole ja sekin on jo alku . Tiedän että kuulostaa ehkä typerältä mutta tarpeeks monta kertaa kun itsellesi sanot sen alat myös tajuamaan että niin on ! Ne on nimenomaan ne pienet positiiviset jutut jotka antaa sun päivääsi edes vähän iloa ja stemppausta pahimman ytli.
Vuoden makasin kotonani tekemättä mitään sanomatta mitään ja olin myös todella elävä kuollut ...kuitenkin sulle tässä nyt kirjotan koska se vaihe elämästäni on ohi. Älä anna yhden elämän vaiheen kirjoittaa sun koko elämääsi!

Liike on lääke - fyysistä tekemistähän nykyajan ihminen tarvitsee. Itse tehtyä ruokaa ettei mene elimistö tukkoon ja tottakai sos.kanssakäymistä ihmisten kanssa. Muut mukavat harrastukset lisäävät mielekkyyttä. Ne jotka ovat fyysisesti hyvässä kunnossa, heillä on harvoin mielenterveysongelmia.

Jos nää ei riitä, sit kannattaa harkita masennuslääkettä tai bentsoja.

Liikunta ei auta tähän tuskaisuuteen. Olen ollut himoliikkuja, 5 tuntia viikossa jumppaa, hölkkää, kuntosalia. Tänään yritin kahden kuukauden tauon jälkeen taas päästä salille, ja pääsinkin, mutta mieli ei jaksanut enempää kuin 20 minuuttia! Aina edellisen päivän iltana sanon itselleni ja perheelleni ääneen, että huomisesta alkaa muutos pienin askelin. Siivoan esim. vain yhden huoneen päivässä ja käyn vain puolen tunnin lenkillä. Tiedän, että fyysinen rasitus auttaa, mutta tällä hetkellä näköjään olen edelleen liian syvällä suossa. Lääkitys olliut päällä jo toista kuukautta. Psykoterapiaan haettu kelan korvausta. Sairasloma jatkuu vuoden loppuun. Mun kohdalla taitaa olla niin, että vain aika parantaa ja nostaa syvältä lähemmäs pintaa, jolloin saan edes sen verran happea, että voin alkaa pienin askelin kuntouttamaan itseäni fyysisesti takaisin normikuntoon ja normimittoihin. Ja senkin olen tiedostanut, että loppupeleissä minä itse olen se ainut, jonka tässä pitäisi jaksaa itseään auttaa. Apuna voi olla keskustelut kavereiden, perheen ja ammattiauttajien kanssa, mutta lopullisen´´päätöksen´` paranemisestani annan vain minä itse itselleni. Tukijoukkoja aina tarvitaan, mutta itseni kanssa tässä täytyy hyväksymisprosessia läpi käydä.Ja sehän se tässä se vaikein asia onkin.

Bentsot ja masennuslääkkeet on ollu jo käytössä mutta eivät nekään mikään pelastus ole. Mistään höpinöistäkään ei mitään apua ole ollut.

Jos ahdistaa ja juo alkoholia lievittääkseen ahdistustaan niin kuvio on mielestäni täysin selvä. Nimittäin se alkoholi sinua ahdistaa. Aivot tottuu alkoholin läsnäoloon ja ilman sitä ahdistaa. Näin oli itsellänikin ja monilla monilla muilla. Harmittaa että tuli vuosikausia etsittyä ongelmaa ties mistä, vaikka se koko ajan oli ihan silmien edessä. Koitappas olla pari-kolme kuukautta juomatta, niin lyön melkeinpä vetoa että helpottaa.

"Ne jotka ovat fyysisesti hyvässä kunnossa, heillä on harvoin mielenterveysongelmia."

Syy ja seuraus on toisinpäin. Ne joilla ei ole mielenterveysongelmia, saavat itsensä hyvään kuntoon ja pysyvät siinä. He arvostavat itseään ja omaa kehoaan ja haluavat kohdella sitä hyvin. He pystyvät pyrkimään etäisempään tavoitteeseen eivätkä vain pelkkään välittömään mielihyvään, kuten me mieleltämme hauraat ja heikot.

Lisäksi heitä on usein syntymässä siunattu kyvyllä saada fyysisestä rasituksesta endorfiinia. On tieteellisesti todettu, että kaikilla ei tätä mekanismia ole. Itse harrastan nykyään liikuntaa, koska sen väitetään olevan minulle hyväksi, mutta en minä itse mitään eroa entiseen huomaa. Joskus kova rasitus vain lisää henkistä ahdistuneisuutta ja itkuisuutta.

Tärkeintähän on, että ymmärrät pysyä irti kaikista psykiatrian tyrkyttämistä psykoaktiivisista aineista, koska niillä kroonistat ongelmasi aivovaurioiden myötä. Jos et ole koskaan vetänyt em. aineita ei tilanteesi ole millään tavalla toivoton, ainakaan noin niin kuin mitä tulee fyysiseen terveyteen. Psyykkiset asiat voi aina pyrkiä selvittämään ja oppia elämään niiden kanssa, mutta esimerkiksi psyykenlääkkeistä tai mistä tahansa huumausaineesta saatua aivovauriota ei voi käsitellä pois keskestelemalla vaan se on ja pysyy jossain määrin loppuelämän.

Siksi psyykenlääkekäyttö on hyvin lyhytnäköistä, koska apu tulee masentuneisuuteen vetämällä kännit alkoholilla, piikittämällä kokkelia, kiskomalla amfetamiinia tai nielemällä SSRI-aineita. Pitkässä juoksussa saat isolla todennäköisyydellä jonkun tason aivovaurioin riippuen valitsemastasi psykoaktiivista. Alkoholi on varsin vaaraton ennen kuin on pidempään putkeen ottanut. Muut ovat hyvin vaarallisia jo lyhyessä käytössä. Esimerkiksi SSRI:llä pystyy psykiatriassa käytettävillä annosmäärillä vaurioittamaan aivonsa jo ihan muutamalla pillerillä.

Viisaampi ihminen uskoo ja hakee asialla vahvistuksen itse. Tyhmempi joutuu maksamaan seuraamukset ja oppii vasta kantapään kautta. Olkaamme viisaita.

www.CEPUK.org