Vl-yhteisössä eläminen oppeja kunnioittaen tai ei onnistuu monelta aika kivutta tiettyyn elämänvaiheeseen, joka on monella avioliitto ja sen tuoma iso lapsimäärä.
Tämä asia saa aikaan useilla vl-pareilla suuren taistelun henkisen ja fyysisen jaksamisen, sekä uskonasioiden kanssa lähinnä ehkäisykiellon osalta.
Haluammeko me, että jokaisen naimisissa olevan vl:n pitää kärsiä näistä asioista, joidenkin enempi, jodenkin vähempi?
Kuittaammeko me toisten ongelmat vain epäilyksinä, jotka saa anteeksi?
Muutahan ei voi avun hakemisen lisäksi tehdä?
Kaikella kunnioituksella lapsettomia pariskuntiakin kohtaan.
Tämä asia saa aikaan useilla vl-pareilla suuren taistelun henkisen ja fyysisen jaksamisen, sekä uskonasioiden kanssa lähinnä ehkäisykiellon osalta.
Haluammeko me, että jokaisen naimisissa olevan vl:n pitää kärsiä näistä asioista, joidenkin enempi, jodenkin vähempi?
Kuittaammeko me toisten ongelmat vain epäilyksinä, jotka saa anteeksi?
Muutahan ei voi avun hakemisen lisäksi tehdä?
Kaikella kunnioituksella lapsettomia pariskuntiakin kohtaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vanhoillislestadiolaiset haluavat sitä, mitä on sallittua haluta. Sitä, minkä haluaminen on kiellettyä, ei haluta. Jos halu kuitenkin pääsee ajatuksiin, se työnnetään helvetin pelossa pois. Varminta on pyytää sitä vielä anteeksi.
väärällä tavalla. Luulen että ulkopuolella tämän uskon on paljon isommat ongelmat kuin vl:ien joukossa.
Ei Jumala ole paratiisia luvannutkaan maan päälle, ei kenellekään.
Se uskovaisen matkan teko on kilvoittelua uskossa.
Sanooko tämä mitään. Kruunuahan ei anneta jos väärin lopettaa matkan. Eikä sitä ainakaan tarvi katua että vl:n avioliiton eteen yrittää ja laten eteen.
Ja miten avioliitto pysyy ehjänä / sydämmen usko hoitaa asiat niin että ne hoituu jokaiselle parhain päin, niin että keneltäkään ei puutu mitään.
Jos rakkautta antaa saa myös rakkautta.