Mua ihan ihmetyttää tää tunnesekoilu,
jonka ihmisten välinen kemia saa aikaan.
Miksi joku ihminen sytyttää toisen,
vaikka ei edes tunne häntä kunnolla.
Onko kyse siitä, että
ihminen menee toisen läsnäolosta
siksi niin sekaisin,
että siinä on jotakin (alkukantaisen) tuttua?
Olen itse ihastunut monta kertaa
elämässäni ihmiseen, joka ei ole
välttämättä alkuunkaan oikea ihminen
mulle, sekä päinvastoin.
Kun sitten hullaannuin, niin saattoi
olla jotain sutinaa ja ehkä pientä vipinääkin,
mutta oikeassa elämässä nämä
jutut jäi vaan ns. flingeiksi.
Todelliset parisuhteet on alkaneet ihan
ravintolasta ja kestäneet pitkään.
Olisi kiva kuulla (asiallisia) kommentteja asiaan,
mikäli jaatte kokemukseni.
jonka ihmisten välinen kemia saa aikaan.
Miksi joku ihminen sytyttää toisen,
vaikka ei edes tunne häntä kunnolla.
Onko kyse siitä, että
ihminen menee toisen läsnäolosta
siksi niin sekaisin,
että siinä on jotakin (alkukantaisen) tuttua?
Olen itse ihastunut monta kertaa
elämässäni ihmiseen, joka ei ole
välttämättä alkuunkaan oikea ihminen
mulle, sekä päinvastoin.
Kun sitten hullaannuin, niin saattoi
olla jotain sutinaa ja ehkä pientä vipinääkin,
mutta oikeassa elämässä nämä
jutut jäi vaan ns. flingeiksi.
Todelliset parisuhteet on alkaneet ihan
ravintolasta ja kestäneet pitkään.
Olisi kiva kuulla (asiallisia) kommentteja asiaan,
mikäli jaatte kokemukseni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun aikuisiän ihastukset on vuoteen 2012 asti johtaneet aina jonkinlaiseen suhteeseen. Lyhyeen tai pidempään. Ei sitä etukäteen voi tietää sopiiko yhteen. Mä olin aikaisemmin sellainen kahjo että viiletin suhteeseen yhtään jarruttelematta.. nyt asiat on toisin. Jarruttelen ja katson tarkemmin millaisen ihmisen kanssa suhteeseen paukkaan koska siinäkin on vaaransa jos ei pidä mitään sensuuria siinä mukana.
Mun kaikki suhteen on alkaneet työ/opiskelu/kaveripiirien/harrastuksien kautta tapaamieni ihmisten kanssa. En tutustu netissä.
Sanotaan että kun ihminen on jonkinlaisessa muutos vaiheessa elämässään se ihastuu helpommin. Se on se joku kemia ja vetovoima ja tarve ihastua/saada jotain muutosta elmäänsä.
Itse olen tehnyt myös niin että vaikka ihastunut niin ei niiden tunteiden mukaan tarvi heittäytyä. Niitä voi myös hallita ja tukahduttaa jos se ei sovi sen hetken elämäntilanteeseen
Hyviä pointteja.
http://www.voice.fi/suhteet/qihastutko-ihmisiin-joita-et-voi-saadaq-testaa-oletko-rakkausaddikti/4/68260
"Monella rakkausaddiktilla käyttäytyminen juontaa juurensa jo lapsuudesta. He ovat syystä tai toisesta oppineet vääränlaisen mallin solmia ihmissuhteita. Usein suhteen solmimiseen liittyy voimakas ihastuminen, jopa pakkomielle jotakuta ihmistä kohtaan. He myös etsivät väsymättä maailmasta suurta rakkautta, joka olisi juuri oikeanlainen heille. He ihastuvat nopeasti, mutta suhteet kuivuvat kasaan poikkeuksetta, kun alun hyvän olon tunne laantuu.
He sitoutuvat herkästi ihmissuhteisiin, jossa joutuvat kokemaan hylkäämisen kokemuksen. Heillä on myös voimakas tarve auttaa rakkauden kohteitaan tai tehdä heidän elämästään parempaa. Rakkausaddiktinainen saattaa esimerkiksi toistuvasti rakastua pelimiehiin, jotka vaativat kesyttämistä. He myös hakeutuvat herkästi suhteisiin etäisten kumppanien kanssa. Samalla he ahdistuvat ja masentuvat suhteessa. Paha olo helpottaa vasta, kun he löytävät uuden kumppanin rinnalleen. Kaava toistuu."
Eikö tuo ole vähän sama kuin läheisriippuvainen?
Se tulee vastaan jos tulee ei se pakolla löydy:)
Mä oon ainakin hyväksynyt sen et saatan olla koko elämäni yksin :)
Tää on vaan elämää ei sen vakavampaa eikä tartte ottaa paineita:)
Näytän ihastuvat ihmisiin, jotka ovat etäisiä. Lähelle- kauas- lähelle- kauas. Jatkuva soutajien ja huopaaminen- ei kiinnosta enää.
mutta oletkohan miettinyt etkö teetkö itse tuota samaa?
En tee.