Olisikohan jollakulla hyvää neuvoa, mitä tehdä??
Tunnen yhden mukavan miehen, jonka näenkin melkein päivittäin. Olemme tunteneet jo jonkin aikaa ja tanssineet nyt pari kertaa baarissa. Haluaisin kovasti olla ihastunut, hän on monella tavalla niin täydellinen, mutta... Se jokin puuttuu. Hän tuntuu olevan ainakin jonkin verran kiinnostunut minusta, mutta minä en oikein tiedä, mitä tunnen. Hänen ulkonäkönsä ei vain aivan vastaa miesmakuani... Haluaisin aina nähdä hänet, mutta sitten kun näen, huomaan, ettei hän olekaan niin hyvännäköinen... En oikein tiedä, miten suhtautuisin häneen, kun toisaalta haluaisin vain olla kaveri toisaalta enemmän! Olen yrittänyt pitää vähän etäisyyttä, mutta toisaalta haluan olla hänen lähellään... Vaikea tilanne!
Tunnen yhden mukavan miehen, jonka näenkin melkein päivittäin. Olemme tunteneet jo jonkin aikaa ja tanssineet nyt pari kertaa baarissa. Haluaisin kovasti olla ihastunut, hän on monella tavalla niin täydellinen, mutta... Se jokin puuttuu. Hän tuntuu olevan ainakin jonkin verran kiinnostunut minusta, mutta minä en oikein tiedä, mitä tunnen. Hänen ulkonäkönsä ei vain aivan vastaa miesmakuani... Haluaisin aina nähdä hänet, mutta sitten kun näen, huomaan, ettei hän olekaan niin hyvännäköinen... En oikein tiedä, miten suhtautuisin häneen, kun toisaalta haluaisin vain olla kaveri toisaalta enemmän! Olen yrittänyt pitää vähän etäisyyttä, mutta toisaalta haluan olla hänen lähellään... Vaikea tilanne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on vähän sama juttu. Ainut ero on et ollaan molemmat varattuja! Ei voi ees kertoo mitä siit toisesta ajattelen. Mitä tehdä?
Mene rohkeasti ja kerro ihastuksellesi mitä hänestä ajattelet ! Mikään ei imartele naista enempää kuin suora tunnustus! Olen myös ihastunut varattuun mieheen, mutta taisin sen jo hänelle kertoa !!
mulla oli kans poikakaverini kanssa samanlainen "ongelma" alussa, mutta jotenkin se nykyisin vaan näyttää niin hyvältä kun sitä tuijottelee... :) en tiedä johtuneeko siitä, kun olen kuitenkin rakastunut häneen, ja tunne taitaa vaan vahvistua entisestään (rakkaus on sokea..? :) ). hän on muuten aivan unelma poikaystävä, ja ehkä nyt alkaa ymmärtämään mitä ihmiset tarkottaa kun sanovat, että ulkonäöollä ei ole väliä. onko niin, että komeat/kauniit keskittyy liikaa itseensä, ettei toiselle jää ajatuksia tarpeeks..? mene ja tiedä.
mutta totta se on, ettei suhteessa jaksa jos kipinä puuttuu. mutta toisaalta taas, se voi kehittyä ajan kuluessa... ei tainnu paljoo apua ollaa... mutta kuuntele tunteitas, muuten se ei selviä!
Mitä väliä sil on, miltä näyttää tai vastaako miesmakua? Jos tuntuu mukavalta ja muutenkin natsaa niin siitä vaan! Itse ainakin pidän tärkeämpänä, että muija on mukava ja sen kans synkkaa muutenkin, kuin että se olis joku missin kopio - ei kauniista kuorista oo pitemmän päälle iloa, jos ei oo muuta annettavaa... Älä nirsoile vaan käy kimppuun jos vähänki tuntuu siltä!
On kyllä totta, että on paljon komeita miehiä, joiden kanssa on vaan ihan eri aaltopituudella, mutta harvemmassa niitä, joiden kanssa todella synkkaa!
Ja en tiiä, epäröinkö mä myös siks, että mulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään suhdetta, eikä kovin hyviä kokemuksia miehistä vielä pitempään aikaan...
Täällä ollaan ihan samassa tilanteessa! Minusta on kiinnostunut mies, joka on aivan ihana monella tavalla. Oikein unelmamies muuten, mutta se ulkonäkö...
"Perhoiselle" on käynyt juuri niin kuin toivon itselleni ja Sinullekin käyvän, eli kun tarpeeksi ihastuu/rakastuu mieheen, niin ulkonäkö jää sivuseikaksi, ja ehkä hän alkaakin näyttää oikein komistukselta.
Kokemusta mulla on myös (mielestäni) komeasta ja hankalasta miehestä - ja se päättyi eroon, kuinkas muutenkaan. Luonnehan se on loppupeleissä mikä ratkaisee, ja sitäpaitsi jos suhde rakentuu ulkonäön varaan, niin sittenhän pulassa ollaan kun vanhetaan... :)
Jos siinä ulkonäössä ei ole mitään ylitsepääsemättömän karseaa niin kannattaa vaan viettää hänen kanssaan enemmän aikaa. Jokin tietty pieni asia ulkonäössä voi joskus todella estää seurustelemisen aloittamisen. Mutta jos kasvot eivät vain satu olemaan juuri sellaiset kuin haluaisit, mutta niissä ei mitään puistattavaakaan ole, niin kannattaa yrittää.
Ensimmäisinä kertoina kun näin nykyistä tyttöystävääni (oltiin siihen aikaan vaan kavereita), niin hän oli "kohtuullisen" näköinen. Meillä ei ollut mitään "rakkautta ensisilmäyksellä"-vaihetta, suhde vaan syveni melkein itsestään... Nytten kun ollaan jo jonkun aikaa seurusteltu, niin hän on kaunein nainen tässä maailmassa :)
Seurustelin aikoinaan yhden tytön kanssa, joka ulkonäöltään ei ollut mikään missi, vaan enemmän tavallinen ja kuitenkin ihan hyvän näköinen. Hän oli erittäin mukava ja voi sanoa, että olin rakastunut. Olin kuitenkin nuori ja kokematon, joten ajattelin paljon muita naisia ja sitä, millaista olisi olla niin sanotusti kauniimman naisen kanssa...aika outo ajatus silleen...?
Sitten kuitenkin erottiin (hän halusi erota)...ja nykyään 3 vuoden jälkeen erosta vielä ajattelen, että hän oli maailman kaunein nainen. Jotenkin kaikki kauniit (
...sitä oli nuorena hölmö, ajatteli että olen vielä niin nuori ja sitä ja tätä ja kyllä niitä miehiä tulee. Kannattaa pitää kiinni siitä, mitä rakastaa ja kenen kanssa on onnellinen. Se on oikeasti tärkeintä.