Tässä tulee vähän oudompi kysymys, joka mua on mietityttäny viime aikoina kovasti.
Eli jos uskovainen on väsynyt taakkojen alla ja voimat loppuneet.
Sielunhoito, eikä ammattiapukaan ole tuonut apua uupumukseen ja elämän valo ruvennut kovin sammumaan. Onko uskovaisella oikeus saattaa ittensä viimeiselle matkalle? Hoitaa asiat silleen, että pääsee ajan rajan tuolle puolen.
Yleensä opetetaan: Jumala on elämän ja kuoleman herra. Me emme voi säädellä kumpaakaan. Emme voi ehkäistä, mutta emme voi myöskään lopettaa elämää, emme toisten, emmekä itsemme. Paitsi sodassa jos joutuu tekemään sen oman turvallisuuden vuoksi.
Eikö itsensä saattaminen viimeiselle matkalle ole kans oikeutettua. Siis sekin tehdään oman turvallisuuden vuoksi. Jos turvallisuuden tunne ontuu pahemman kerran, eikä selviydy arjesta. Paniikkikohtaukset yms. tekevät elämästä hankalaa. Kai Jumala antaa siinä tilanteessa ihmiselle oikeuden luovuttaa joutumatta kuitenkaan vaivaan?
Eli jos uskovainen on väsynyt taakkojen alla ja voimat loppuneet.
Sielunhoito, eikä ammattiapukaan ole tuonut apua uupumukseen ja elämän valo ruvennut kovin sammumaan. Onko uskovaisella oikeus saattaa ittensä viimeiselle matkalle? Hoitaa asiat silleen, että pääsee ajan rajan tuolle puolen.
Yleensä opetetaan: Jumala on elämän ja kuoleman herra. Me emme voi säädellä kumpaakaan. Emme voi ehkäistä, mutta emme voi myöskään lopettaa elämää, emme toisten, emmekä itsemme. Paitsi sodassa jos joutuu tekemään sen oman turvallisuuden vuoksi.
Eikö itsensä saattaminen viimeiselle matkalle ole kans oikeutettua. Siis sekin tehdään oman turvallisuuden vuoksi. Jos turvallisuuden tunne ontuu pahemman kerran, eikä selviydy arjesta. Paniikkikohtaukset yms. tekevät elämästä hankalaa. Kai Jumala antaa siinä tilanteessa ihmiselle oikeuden luovuttaa joutumatta kuitenkaan vaivaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.