Näilläkin palstoilla huomaa että vanhoja sanontoja vielä muistetaan ja käytetään.
- Niin makaa kuin petaa.
- Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
- Vuoroin vieraissa käydään.
- Ei kukkokaan käskien laula.
Nuo ylläolevat tuttuja varmasti jokaiselle, mutta olisi mielenkiintoista koota yhteen muistissanne olevia.
Suomen kansa on ollut aina hyvä keksimään vertauksia, ja sanalaskut taitavat olla nuoremmille outoja. Joten eiköhän kerätä tässä vähän kansanviisautta eri elämän aloilta.
Pistäkää tulemaan, vanhoja ja uusia.
- Ennen mies akkansa haukkuu kuin autonsa.
- Kullakin on oma kyytinsä, sanoi ukko kun uunilta putosi.
- Niin makaa kuin petaa.
- Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
- Vuoroin vieraissa käydään.
- Ei kukkokaan käskien laula.
Nuo ylläolevat tuttuja varmasti jokaiselle, mutta olisi mielenkiintoista koota yhteen muistissanne olevia.
Suomen kansa on ollut aina hyvä keksimään vertauksia, ja sanalaskut taitavat olla nuoremmille outoja. Joten eiköhän kerätä tässä vähän kansanviisautta eri elämän aloilta.
Pistäkää tulemaan, vanhoja ja uusia.
- Ennen mies akkansa haukkuu kuin autonsa.
- Kullakin on oma kyytinsä, sanoi ukko kun uunilta putosi.
Vastaukset 106
Vanhimmat
muistan,vaikka kaikki meinaa hävitä mielestä.
Parempi virsta väärään,kuin vaaksa vaaraan.
Suu säkkiä myöten.
Älä nuolaise ,ennenkuin tipahtaa.
Hullu mies Huittisista,syö enemmän ,kuin tienaa.
Nyt jätän tilaa toisillekin.
Ajattele, muistan sentään yhden:
"Vie mennessäs, tuo tullessas, älä koskaan tyhjänä juokse!" Näin opetti äitini muinoin.
Meillä taas äiti sanoi saman hieman eri lailla :
Vie mennessäs, tuo tullessas, tee siellä ollessas.
(oli ulkohuussi)
Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Laiska kerralla katkaisee, viidesti viriä käypi.
Sanasta miestä, sarvesta härkää.
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas.
Ei lämmin luita riko.
Vanhassa vara parempi.
Jos sitten muiden vuoro jatkaa.
Tuo sanonta "sanasta miestä,sarvesta härkää" oli yhtenä aiheena jossain kilpailussa. Äiskän opettaja oli pettynyt, kun kirjoitin siitä enkä esim. "höyhenellä ratsastamaan".
Sama opettaja KÄSKI muistamaan, että sydämeen ei mahdu kuin yksi ämmä.
Meni kait vähän aiheen vierestä, kuin aina.
löytyy pikkuhiljaa
"säkä käy, kun vierestä viedään", sanoi entinen tyttö.
Tämän viestin piti olla jossain aivan muualla. Menkäähän nyt kiusaamaan muita te pikkup......!
Suuri joukko, arkikielessä käytössä olevista, sananlaskuista löytyy raamatun sananlaskujen kirjasta. -Ovat paimentolaisheimojen suusta suuhun siirtyvää kasvatusperinnettä ajalta jolloin ei vielä kirjoitettu oppaita;))
ja niitä olen kyllä lukenutkin.
Kansan suussa ne kuitenkin muuttavat muotoa, niitä muunnellaan kuhunkin aikaan ja tapahtumaan sopiviksi ja siksi ne herättävät ainakin minussa mielenkiintoisia kysymyksiä ja halun tietää kuinka yleisesti sanontoja käytetään ja käytettiin eri puolella maata.
Ne sisältävät paljon viisauksia. Kansan suussa sään ennustaminenkin sai omat versionsa joista syntyi erilaisia sanontoja:
"Jos ei maalis maata näytä, niin huhtikuussa humahtaa."
" Mikä Mariana matolla, se vappuna vaossa."
" Ei mitään uutta auringon alla", mutta nykyisin tuntuu kuin sanalaskutkin saisivat uusia muotoja kehityksen ja automatiosoinnin mukaan.
Moneet Raamatun viisaudetkin ovat lainatavaraa.
Daavidia ja Salomoa pidetään viisaina. Heillä oli kirjureita, jotka kirjoittivat. Kirjurit tulivat usein aivan vieraista kulttuuriympäristöistä, mutta viisaat sannonnat ja kirjoitukset menivät aina kuninkaan nimiin.
Mooseksen kirjoissa ei liene tavuakkaan Mooseksen kirjoittamina. Apostolien teot lienee lääkäri
Luukaksen käsialaa. Johanneksen Ilmestyskirja, jaa-a kenenkähän lienee, eivätkä kaikki Paavalin kirjeet ole Tarsiin Sauluksen kirjoittamia.
- Kyl´ maailma tassii
muistan mummoni sanoneen. Hänellä oli muitakin hyviä lausahduksia. Palaan niihin, kun muistuu mieleen.
-parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla
-ei kannettu vesi kaivossa pysy
-ei yksi pääsky kesää tee
-susi lammasten vaatteissa
-valssi kesällä,pusu pakkasella.
Olikohan nämä jo joku keksinyt aiemmin tänne,mut
tällaisia muistui.
"Aika tarpeen tekee", muistin sanottavan. Tiedä hänestä minkä tarpeen.
Kauvankos viis miestä virstaa käy. Yhtä yltynyt tekee,sanoi Seru kun Simola tynnyreitä teki. Mitä vanhempi pukki sitä kovempi sarvi.
Mies on naisen pää ja nainen saapi tehdä päänsä kanssa miten tahtoo.
Emännätön talo on kuin löylytön sauna.
Olin tavallista savea, kunnes minuun istutettiin ruusuja. (Persialainen sananlasku)
Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.
kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Kullä maaliman tahko laahaa , laahasi se Eetlan kanan hännänkin/pyrstön.
Terveys/puhtaus vinkki.
Kun ihminen syö leiviskän karvoja ja hevoskuorman paskaa niin on kuolema lähellä.
Meitän pojat tykää niin siististä , sano muinainen akka kun kissalla pöytää pyyhki.
Se makeimmin nauraa kuka toiselle kuoppaa kaivaa , sano haudankaivaja kun oli tili tulossa.
Sillon kun ollaan tyttöjä niin tavaraa on kyllä, mutta kun ollaan akkana on miehen takki yllä.
Taisi olla tämä viimeinen kovin vanha, eihän enään niin ole.
Terv: Lokari.
kun kissalla pöytää pyyhki.Mulle tuttu vähän eri versiona.
Tuu tänne syyparka, tääll niit on muitakii!
Tässä on eräs vanha lasten laulu, kiireetön ja huoleton. Liekö jonkin entisaikaisen valtion virkamiehen sepittelemä:
Maantaina makailin, tiistaina tuumailin, keskiviikko viikon taittoi, torstai toiset töihin laittoi, perjantaina palkan sain, lauantai toi sunnuntai.
kyllä se maailman ranta opettaa!
eikä suuret sanat suuta halkaise, sanoi isäni.
Opetukseksi kai oli tarkoitettu myös;
Sitä saa mitä pyytää.
Ota mitä annetaan, voi olla että huomenna ei edes tarjota.
jatkettiin peräkaneetiksi
Parempi virsta väärään, kuin vaaksa vaaraan.
Älä kuuntele vain sitä, mitä joku sanoo.
Kuuntele myös miksi hän sanoo niin.
Ahkeruus kovan onnen voittaa.
Ahneella on paskanen loppu.
Ahneus kasaa, kuolema tasaa.
Aidan takana ruohokin on vihreämpää.
Aina roiskuu, kun rapataan.
Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo.
Anna pirulle pikkusormes, se ottaa koko käden.
Ei kukaan ole seppä syntyissänsä.
Ei kukko käskien laula.
Ei kylväjä onnestansa tiedä.
Ei kysyvä tieltä eksy.
Ei kädet ristissä rikkaiksi tulla.
Ei köyhyys ole ilo, vaikka se välistä naurattaa.
Ei köyhänkään suu tuohesta ole.
"Elä osta sitä mitä tarvihet, vaan sitä mitä iliman et tule toemeen"
kekohon laitan.
Ken iloisena elää, hän rikas on.
Jos ei mitään uskalla, ei mitään saavutakkaan.
Terve sielu terveessä ruumiisssa.
Kertaus on opintojen äiti.
Ei yksi pääsky kesää tee.
Suutari pysyköön lestissään.
Ennen mies maansa myöpi, ennenkuin
sanansa syöpi.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Leivän puutteesssa torttukin kelpaa.
Ilta on aamua viisaampi.
Hävisi kuin Jokisen eväät.
Heiluu kuin Tiina Pulukan varvas.
Toivottavasti ei tullut samoja kuin
edelliset.
Me lähdemme täältä, sanoi Jokinen
kun saunan lauteelta putosi.
Aamun virkkua Jumala auttaa.
Aamun virkku, illan torkku,
on tapa talon pystyssä pitää.
Voi, tuli kolme, olen pahoillani!
- Heiluu kuin heinämies
"Raha on kuin roskaa.
Roska on kuin paskaa.
Eikä paska lopu koskaan!"
Voi kun minullakin sitä mania olisi...vaikka sitten talikolla sitä kiikuttelis...
Ja: "Ei paska pöyhien parane!"
Hyvä varmaankin mikrotuelle, autokorjaamossa sekä kirurgin osastolla :D
Tulipas paskan puhumisesta paskanen olo...menempäs suihkuun!
:)
Olen kuullut sen näin:
Rahhaa on ku roskaa, eikä se lopu koskaa!
se voi olla. Noita sanontoja voi kertoa niin monella taval...
Taas tuli yks mieleen (kai tämä on sanonta...):
"Raha ei tee pahaa."
Kyllä se vaan tekee, nimittäin jos sitä ei ole !
:(
Tässä joitakin mieleeni tulleita:
Sellainen talo, jollainen isäntä.
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Poissa hyvä, mutta kotona paras.
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Istuu kuin paska Junttilan tuvan seinällä.
Kuta usempi kokki sen huonompi soppa.
Rakkaus kaikki peittää, rakkaus raon täyttää.
Ei rakkaus matkaa mittaa.
Unissa kulkee se, jota valveilla ajattelee.
Huhhuh, sanoi morsian maanantaina.
Viimeistä viedään, sanoi poika kun vihille astui.
Jolla on monta morsianta, jää akatta.
Kun aikansa valkkaa jää luu kouraan.
Köyhyyttä ja rakkautta on mahdoton salata.
Kuka muistaa säähän liittyviä sanontoja,
Sadetta syksyinen rusko, talven jatkoa keväinen.
Syksyn pimeällä nauriit kasvaa.
Perttulin päivästäkin on jotain...
Jaakon kaikki tietävätkin kylmästä kivestä, ja onhan niitä mutta kun ei muista.
Rikas on muistojen arkku.
Herra se on herrallakin.
Hiljaa hyvää tulee.
Hiki laiskan syödessänsä, vilu työtä tehdessänsä.
Hukkaan meni hyvät humalat.
Hukkuva tarttuu oljenkorteenkin.
Hulluja on 99 eri lajia ja kärrihurjat erittäin.
Huvinsa kullakin.
Riitelevät rakastavaiset. Kun on lähellä niin puskee , kun on kaukana niin amuuu.
Kiire kun tärpäsin keittäjällä.
Meni yli älyn kun täi.
Lisänä rikkä rokassa , hämmähäkki taikinassa.
Järki ei pysy tukan kanssa samassa päässä.
Kysymys onkin siittä kumpi lähti ensin?
Muuten olettoko nähneet kaljupäistä PÄSSIÄ.
Ei ole mitään niin hyvää muistoissa, kun kuollut aviopuoliso.
Jolla on paikka paikanpäällä sillä on markka markan päällä.Vai olisiko ne nykyisin Euroja?
Mies on niin nuukka ettei raskitte paskalla käydä.
Syö saadessasi jos et saiskaan syödessäsi.
Martti maita jäädyttää.
Jos Martti paukkuu, niin tammi tiukuu.
Liisan liukkaat, Kaisan kaljamat.
Minkä Kaisa kastelee, sen Antti kuivaa.
Antti turkin antaa, Urpo orrelle kantaa.
Tässä nyt joitakin näitä säihin liittyviä.
Rikasta on sananlasku aarteisto. Nykyajan
lapset eivät taida lainkaan oppia näitä
tuntemaan.
Nuorin tyttäreni kirjoittelee muistiin,
jos joskus satun johonkin jutusteluni väliin tällaisen sujauttamaan. Käytän näitä
melko paljon.
Talvi jouluksi joutuu, kesä Pietarin päiväksi.
Hermannista heinään, juosten Joelista.
Freetin päivänä viikate orrelta alas.
Jaakon päivänä tuli tupaan ja kuhilas pellolle.
Ei tähkätöntä juhannusta eikä jyvätöntä Jaakon päivää.
Missä tuuli Eskona, siellä se on koko kesän.
Reetta pissii pirauttaa.
Ammateitakin;
Suutari pysyköön lestissään.
Markan seppä tekee kahden markan vahingon.
Siksi seppä pihtejä käyttää etteivät kynnet pala.
lisätä puhuessakin joukkoon joku sattuva sanonta ja usein nuoremmat kysyvät, mitä sillä tarkoitin.
Peräkkäin ( tai Parittain ) kuin Parikkalan pirut. kun jollekin sattuu vahinkoja useammin peräkkäin.
Tili se on lopputilikin. ( pätkätyön tekijälle )
Tee niinkun hyvä tulee, älä niinku neuvotaan.
Olis kiva kuulla nuorempien puheenvuoro, ovatko tuttuja ja käytetäänkö näitä vai onko tullut uusia.
Näinkin olen kuullut:
Kulkevat peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.
Istuvat kuin kanat orrella.
-Ei muna ole viisaampi kuin kana.
-Äänellään se lintukin laulaa.
-Moni kakku päältä kaunis, vaikka silkkoa sisältä.
-Ei haukku haavaa tee.
-Suo siellä vetelä täällä.
-Suolainen ja sakea on talonpojan makea.
-Nuttu nurin onni oikein.
-Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä.
Tuoonne murrelistalle tämä ehkä olisi paremmin sopinut.
on merkitys sanonnoissa.
Sama lause voi muuttua murteen mukana ja siksi onkin mielenkiintoista huomata että tavallisimpiakin sanontoja käytetään hieman eri muodoissa.
Kyllä lihat yhteen soppii, jos vain sydämet.
Katso ruoka ennen syömistä ja nainen ennen riiaamista.
Ruoka on monen lauseen aihe...
Syömätön mies ja tyhjä säkki, kumpikaan ei pysy pystyssä.
sillä niitä on aina viljelty lapsuudenkodissani.
-Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
-Vuosi lapsen kasvattaa ja vanhan vanhettaa.
-Ei ole koiraa karvoihin katsomista.
-Itku pitkästä ilosta, pieru kauan nauramisesta
-Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi
-Parempi maassa kuin jumalattoman suussa.
-Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan.
-Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
-Suo siellä vetelä täällä
-Rakko laiskan kämmeneeseen, rupi työttämän
perseeseen.
-Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.
-Laita lapsi asialle mene itse perässä.
-Syvässä veessä ne isot kalat kutee.
-Kukas kissan hännän nostaa, jollei kissa itse
-Ei tukka ja järki samaan päähän kasva
-Mahti ei mene maan rakohon, vaikka mahtajat menevät.
Joka kerran keksitään, sitä aina arvellaan.
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Joka muotoansa moittii, se Luojaansa laittaa.
Joka on nuorena nopea, se on virkku vanhanakin.
Joka on valmistanut saunan, vihtokoon itse.
Joka paljon lupaa, se vähän antaa.
Joka pian uskoo, se pian petetään.
Joka pierun ilmaisee, on pierun isä.
Joka suotta suuttuu, se lahjatta leppyy.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.
Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.
Joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa.
Ei se ole ämmäin juorua, Kuuselan Alma siitä kertoi.
Ei ole otetussa ottamista.
Ei kesällä talvea ajatella.
Ei se paljon valehtele joka puolet valehtelee.
Ei herroille hölkkä sovi.
Ei tullut juristia eikä tuomaria, tuli turisti ja juomari.
Ei kenenkään kunnia parane käräjäsalissa.
Ei siitä silmäniskulla selviä.
Ei kukaan ole köyhän tuttava.
Ei leikki leipää levennä.
Ei ikävä tapa vaikka se rintaa kovertaa.
Ei auta itku markkinoilla.
Ei ole viiteen minuuttiin tulleet likat mieleen; sanoi Aatu kun jäihin putosi.
Ei matka hirvitä vaan se vauhti.
Herranjestas tytöt MdK ja kirjar, onko teillä
päässä sellainen arkisto, mistä tieto tulee
aakkosiin järjestettynä.
Kertokaa ihmeessä miten saa tuon ohjelman toimimaan.
Olisi käyttöä sillä.
...vaan ette kai vaan lunttaa, alan epäillä....
Hyvin tuntuu olevan sananlaskut hallussa. Vaikka hetipä joku koppasi kirjan esiin ja rupesi siitä luettelemaan aakkosjärjestyksessä Eikös ollut puhe muistella? Siinä samalla tulee mietittyä mitä tarkoittavat ja pitävätkö paikkaansa. Ei siis luetteloita enää kiitos!
Ennen vanhaan ihmiset käyttivät niitä jokapäiväisessä puheessa .
Isäni oli esim .semmoinen,että häneltä löytyi sananlasku tai ns. vertaus joka asiaan.
Meistä sisaruksista yksi ,minun lisäkseni on sellainen joka käyttää näitä nykypäivänäkin puheessaan .(molemmat asumme Savossa).
Enpä nyt varsin laita tähän yhtäkään.
löytyykö nämä tuolta aiemmin,en huomannut.
Kun valitin ,että ruoka on kuumaa,äiti tapasi sanoa:
Kyllä köyhäi keittää,mut ei malta jiähyttää.
Aut miestä mäessä,älä mäen alla.
Mää sinne ,missä pippuri kasvaa.
En tiedä onko nämä sananlaskuja,mutta ei muuta tullut mieleen.
vaan otin kynän ja paperia tuohon pöydälle. Aina kun jokin välähti mieleen, kirjoitin ylös.
Nyt muistelin akasta sanottuja mutta monta ei tule mieleen.
Akka tieltä kääntyköön.
Akka lapset kaitsee, ukko pellot kyntää.
Akka leivät orteen laittaa, ukko laariin jyvät kantaa.
Ihmeellisesti mieleen palaa vaikka luulin muistavani vain muutaman.
Ei se putoaminen mitään, mutta se äkkipysäys
Kun vanhempi suuttui lapselle jostain osaamattomasta tekemisestä, hän sanoi "käske paskaa, käy itse peräst". ja toinen ilkeän puolinen sanonta kun toinen oli eessä : "siin pyörii ku sitta rattaan pyöräs". (sitta=paska)
Miksihän nuo ilkeät sanonnat eivät ole unohtuneet.
lisätä:
Joka kapustalla alottaa, se lusikalla
lopettaa.(Tai sitten toisinpäin)
Antti aisoilla ajavi,Simo siltoja tekevi. Kyllä on oksan ottajia kun on kuusen kaatajia. Lyhyt muisti kun Reetan kanalla kun piti munia niin lykkäsi paskat.
jota kävin vuosikaudet auttamassa, opetti minulle paljon noita sanontoja, mutta olen paljon unohtanut. Hän eli 95 vuotiaaksi ja käytti aina ja kaikessa noita vertauksia tai muuten mukavia sanaparsia.
Eräänä päivänä hän oli ompelemassa ratkennutta hameen saumaa. Sanoin että voin viedä sen kotiin ja ommella koneellani sen sauman, jolloin hän vastasi;
" Tulkoon vaikka tuuma ja tikki, pää asia ettei ole rikki." ja itse hän sen sauman korjasi.
Hän sanoi riitelemisestä;
"Sillit ja silavat suolataan eri saavin, ettei menen maut sekaisin."
Tämä nyt ei ole sananlasku mutta kai jonkinsortin tokaisu vai tarinako lie?
"Äiti halusi veljestäni lääkäriä, isä eläinlääkäriä, mutta tekikin poika kompromissin ja siitä tuli työterveyslääkäri"
Anteeksi etukäteen suuresti kunnioittamiltani työpaikkalääkäreiltä!
Äiti tahtoi pojastaan lääkäriä, isä eläinlääkäriä.
Kun yksimielisyyteen ei päästy - pantiin poika opiskelemaan lääketiedettä ja valmistuttuaan toimimaan sotilaslääkärinä.
nuo kaikki vanhankansan viisaudet.
Onneksi sinulla on hyvä muisti kirjar.
Parasta olisi, että taltioisit kaikki jälkipolville.
Eiväthän nykynuoret osaa enää tuota kielemme
rikkautta hyödyntää.
Jos minäkin laitan.
Huuto on hädän veli.
Joka kuuseen kurkottaa,
se katajaan kapsahtaa.
Parempi virsta väärää,
kuin vaaksa vaaraa.
Tuuliko huuliasi heiluttaa,
vai yritätkö sanoa sen.
Nelisen vuotta kyyneleitä,
nyt olen hukkumassa.
Heitä rengas
Juoksin varjoni ohi,
ja nyt on aika yksinäistä.
joko tämä on,mutta,
mitä huono huokoot,ku on turva kelekassas.
Ylenkatsottu kanto reen kantaa.
Pilkkaa toista, pilkkaa,
sattuu omaan nilkkaan.
Pata kattilaa soimaa musta kylki kummallakin.
Älä sorra sorrettua,
särje särjetyn sydäntä.
Aamu on iltaa viisaampi.
Illanvirkku, aamun torkku, se tapa talon
hävittää.
Kipenistä maat kytevät,sanoista sodat tulevat.
Anna kättä köyhän miehen, köyhällä on
lämmin koura.
Kun oli tuolla aijemmin puhe noista hieman
ilkeistä sanonnoista, niin kun äitini hermostui meihin penskoihin, hän tokaisi :
-lapset herran lahjat, tuhannet tupapaskat.
Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa.
Veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa.
Viha vie viljan maasta, kateus kalat vedestä.
ja vielä muistu yksi:ilos ellää pittää vaik päivää vähemmän.
Luojalla lykyn avaimet,ei katehen kainalossa
pahansuovan sormenpäässä.
Vanha on viisas, vaikka ei väkevä.
Parempi pyy pivossa, kuin kaksi oksalla.
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Maassa maan tavalla, taikka maasta pois.
Savoksi:
Sitä sannoo ee sano, jonka kelekassa
ee kää.
Ee kahta iliman kolomatta, eekä
kolomatta paritta.
(tämä oli eri muodossa aikaisemmin)
Paa paha asjalle, kää ite perässä.
Ritulin sanoista vielä toisia muotoja.
Sitä sanaa et sano, jonka perillä et käy.
Pane paska asialle ja mene itse korjaamaan jäljet.
Tuo aiemmin mainitsemani Saloniemen mamma sanoi veikkauksesta;
Ei sitä tiedä mistä puusta neulanen konttiin putoaa.
ja hänen lauseitaan vielä;
Onneksi on vain pieniä vahinkoja.
Minkä nauramalla saa, sen itkemällä menettää.
Läski se on joka miehen tiellä pitää.
Ei sitä nyt parane suuhun lentää, vaikka kuinka hyvä olisit. ( kärpäsistä )
Juokse puoli matkaa, niin loppukin kuluu joutuisammin.
Ei se matka lyhene, vaikka astuisitkin vain joka toiselle rappuselle. ( kerrostalon portaat )
ja alas menosta;
Sama matka se on alas, astun vaikka kahdesti samalle askelmalle.
Harmittaa kun silloin ei tullut kirjoitettua kaikkia muistiin.
Nyt olen viisaampi ja talletan. Tehkää samoin.
Nyt on hopiaa hiuksissa ja kultaa suussa, jalat tahtoo olla lyijyä.
Ei se lapsi ikinä itse kävelemään opi, jota aina talutetaan.
Tuli taas kukkura kauhallinen (vaivoja), vaikka olisin tyytynyt vähempäänkin.
Kadonneista pikku esineistä;
Tulevat ne hukkaan mennet vielä vastaankin.
Istuessaan tapansa mukaan keinutuolissa;
Keinuttelen, kiikuttelen,
muistiani esiin liikuttelen.
Kysyn kussa koikkelehtii,
tulee se taas, kunhan ehtii.
Huokaa sydän, mutta älä haikaile.
Tuon viimeisen olen kuullut näin:
"Huokaa sydän, mutta älä halkea"
Ps. Tuntuu merkilliseltä, että vasta kun näitä näkee niin muistaa, missähän ne välillä lymyilevät?
Jokohan nämä on.
Työ miehen kunnia.
Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
Työ tekijäänsä kiittää.
Yhden muunnelman:
Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.
Sitten jokunen lisää:
Ei suuret sanat suuta halkaise.
Onni yksillä, kesä kaikilla.
Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin.
Jumalan pelko on viisauden alku.
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Toivottavasti ei ole edellä jo näitä kirjoitettu.
En nyt jaksa lukea kaikkia läpi.
muistaisit Anu?
Tuota ensimmäistä en ole koskaan kuullut.
Luojan kädessä on onnemme avaimet.
Vanhassa vara parempi.
En tiedä joko nämä on siellä, kun en nyt jaksa lukea kaikkia viestejä.
Ei kavaluus kauas auta.
Parempi pieni anti, kuin suuri lupaus.
Onneen ei ole tietä, onni on tie.
Hedelmästä on nautittava silloin,
kun se on kypsä, samoin onnesta,
silloin kun se on läsnä.
Meni pipariksi, ei lähtenyt viesti, kokeilen uudelleen, nämä taitavat olla jo siellä.
Ei makaavan kissan suuhun, hiiret juokse.
Meillä on niin paljon onnea, kuin osaamme
ymmärtää.
Näitä en huomannut:
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Ei oppi ojaan kaada eikä tieto tieltä
työnnä.
Muunnos Kirjarin jutusta:
Hulluja on monen sorttisia,
niitä kylvetä eikä kynnetä, niitä tulee
aivan itsestään.(tämän olen kuullut kylläkin
savoksi)
Kuten jo aikaisemmin sanoin, käytän näitä aika
paljon. Hupaisaa on se, että miehenikin on alka-
nut käyttää, mutta hän muistaa ne ihan väärin ja
yhdistelee eri sanontoja toisiinsa.
Niistä tulee joskus aika koomisia.
vähästäänkin, paha ei paljostaankaan.
Auta miestä mäessä, älä mäen alla.
Omalle tiellensä kukin kiviä kerää.
Sitä ei tee mieli, mitä silmä ei näe.
Peräkkäin kuin Parikkalan pirut/
Parittain kuin Puumalan piiat.
Mitä huono huokaat, onhan turva kelkassas.
Kun oikein muistelee niin aina putkahtaa uutta mieleen.
Monta lausahdusta täällä on tuttua, muutamia en ole kuullut, ja huomaa että vähän eri muodoissakin lauseita on käytössä.
Jos Saarana sataa, sataa Perttuliin asti.
tämän tästä mieleen.
Sanoin äsken aviosiipalleni jonkin asian
yhteydessä, että
parempi kahtoo kun katua. Kas, siinähän on
yksi sanonta.
Muunnos sanontaasi:
Perä kanaa kuin köyhän talon porsaat.
sen edestään löytää.
Se on siinä sanoi timpuri, vaikka ei ollut lähelläkään.
tai; Millilleen, sanoi timpuri, vaikka oli tuuman rako.
Matka se oli tämäkin, sanoi Hakala kun kaivoon putosi.
Kivahan näitä on kaivella tuolta muistilokeroista, muun " rojun " seasta.
Kuulin tänään yhden nuoremman polven sanonnan;
Sammui kuin PC liiasta tiedosta.
joten sekin jo sanonnnoissa, tiedätteko muita uusia.
Ruokapöydässä keskustellessani rakkaan aviopuolisoni kanssa käytin tänään seuraavaa sanontaa: "Parempi laiha sopu kuin lihava riita".
En ole huomannut tätä vielä aikaisemmissa viesteissä.
Tuo tullessas, mäkätä männessäs.
Sää juttu vielä:
Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
Tuon varmaan kaikki tuntevat.
Kahta ei pihlaja kanna samana vuonna, lunta ja marjoja.
Happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista.
Kaikkea muuta katuu, mutta ei nuorena naimistaan.
Älä jätä onnetonta orvoksi.
Älä tule taloon joka päivä, sanoi renki silakalle.
Järki se pitää olla kerjätessäkin, ei kahta kertaa päivässä päivässä samaan taloon.
Velka on veli ottaissa, veljenpoika maksaissa.
Aika menee aatellessa, päivä päätä käännellessä.
Laiskuus on hyvä lahja kun sen osaa oikein käyttää.
Ei koirakaan käskien oravaa hauku.
Aamun hiljaisuudessa lintukin parhaiten laulaa.
Hiljaisuudessa aivot parhaan työn tekee.
Tulipa taas mieleen noita vanhemmilta ja varsinkin mammalta kuulemiani.
Onni yksillä, kesä kaikilla, pitää nytkin sanoa kun; huono tuuri tuli taloon ja jäi asumaan.
Muistathan sen joka toinen päivä ontuneen hevosen? Sen oman sanontasi?
Jospa sinulle on annettu nyt niitä 'ontumispäiviä' jokunen peräkkäin ja sitten ravi taas jatkuu paremmissa merkeissä.
Tämä oli jonkunlainen lohdutusyritys.
Juttutuvassa luiskahti semmonen kuin:
Hyvin on pullat uunissa,ei pala eikä paistu.
Emänsä perään vasikkakin huutaa.
Kenenkähän perään huutaisin kun Onni minut hylkäsi?
Minä taidan nyt olla todella se ontuva hevonen kun
Pää ei tiedä mitä käsi tekee.
En silti sano;
Ei tartte auttaa, sano poika kun turvekuorman alla makasi.
Kyllä joskus kaipaisi sitä olalle teputtavaa ystävää joka sanoisi; Anna hevosen surra, sillä on isompi pää.
ja; Ei kaikki vahingot sinulle satu, sattuu niitä pankissakin.
jatkuu vielä:
Onni yksillä, kesä kaikilla, Jumala
jokkaisella.
-Pieniä on silakat joulukaloiksi.
-Mitäs vanha ilolla tekee, kun on leipää ja lämmintä.
-Kyllä kissa kyntensä löytää.
-Eteenpäin elävän mieli.
-Saa sen tyhjän pyytämättäkin.
-Kyllä yskän ymmärrän, vaikken rykiä osaa.
Tuon iltavireen yhden olen kuullut
Kyllä kissa kyntensä näyttää. muodossa.
Mitä poikamies akalla tekee.
Allakka tietää ja meijän muori enemmän.
Ei allakkaan sateita merkitä.
Ei taivas aina sada.
Olo on kuin omenalla, posket punaisena ja maha siemeniä täynnä. ( mamma sanoi raskaudesta)
sananlaskuihin, mutta perimätietoa on äidiltäni.
Romani-neitonen meni pukua teettämään ja antoi
ohjeet:
Snipi etteen, snipi taa,
frynkkyä etteen, frynkkyä taa.
Buhfihihat ja korkia kaulus.
Siitä sitten syntyi puku!
Todellinen rakkaus ei tunne mitään rajaa.
Rakkaus on täynnä huolta ja pelkoa.
Rakastaminen on inhimillistä.
Älä naura joku voi luulla meitä
tietämättömiksi vallitsevassa
tilanteessa.
Neroudessa on aina pisara hulluutta.
Useimmat miehet eivät kehity,kasvavat
vain suuremmiksi.
Hiki laiskan syödessä, vilu työtä
tehdessä.
Kaikkea muuta katuu, vaan ei nuorena ´
naimisiin menoa.
Joka tyynen makaa se tuulen soutaa.
Kuluu päivä pilvessäkin.
Suurin on se joka ei menetä
lastensa sydäntä.
Sisältörikkaita sanontoja.
Minä muistelen vain näitä joskus kuultuja:
Rapsuta koiraa, et ole koskaan työtön.
Kyllä hymy hyytyy ennenkuin Höytiäinen jäätyy.
Putosi kun eno veneestä.
Paistaa se päivä risukasaankin.
sanontoja sekä arvoituksia hallussaan, ihan outoja minullekin monet niistä.
Ei ole köyhän lapsi oppinut nisua syömään.
Ollutta mikä mennyttä.
Lapsi itkee, mies pistää tupakaksi.
Halaus halun kasvattaa, suukko saattaa sovintoon.
Öhöm, virkani puolesta, vaikka se ei häävi olekaan.
Ennen vartioi kapan kirppuja kuin uskotonta akkaa/ukkoa.
Kun valehtelee kolme kertaa, uskoo itsekin sen olevan totta.
Jumala on kuin poliisi, ei koskaan paikalla silloin kun tarvitsisi.
Onni ei ole tasainen tie,
vaan erikoinen kyky edetä miellyttävällä
tavalla erämaassa.
Onni yksillä kesä kaikilla.
Arvoitukset minulla on kouluajoilta,
vihkoon-kirjoitettuja, joka nyt on suttuinen
ja monet piirrustukset päälle piirrettyjä.
Mutta suurin osa on muistista.
Mutta näitä sananlaskuja käytetään aika
paljon vieläkin, ja niitä ei meillä koulussa
opeteltu, eikä niillä leikittykään.
Kun murhetta on kestänyt pitkään,
ei onni enää ole kaukana.
Onni on kuin seisake,liian paljon ja
liian vähän välillä.
Minkä taakseen jättää,
sen edestään löytää.
ja kukkiva nuoruus.
On parempi haaskata nuoruutensa, kuin jättää se kokonaan elämättä.
Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus.
Ei lapsena tiedä kuinka lystiä on vanhana.
Ei saa onnea ostamalla eikä lykkyä lainaamalla.
Suorin tie ei ole aina se lyhin.
Lukki lukki luuhammas,
anna mulle rautahammas.
Etana etana näytä sarves,
onko huomenna pouta.
Markassa miljoonan alku.
Pankissa pennikin poikii.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Voi kuinka paljon näitä lopulta muistista löytyykään, joskus ei mieleen tule yhtäkään tilanteeseen sopivaa.
-Ei kuume sillä lähde, että mittari rikotaan.
-Sitä haukutaan jota ei tunneta vaikka luullaan.
-Kiitoksia viis, antakoot rikkaammat kuus.
-Kyllä kissan kalan söis, vaan ei kastelis kynsiänsä.
- Kaikki kunnian ottais jos joku työt tekis.
Nuorena vitsa väännettävä.
Lauantai-ehtoo ja flikka ihminen,
eikä tiedä kenellekkä itsensä antais.
olen kuullut tuon ensimmäisesi:
Voi elämän kevät ja satakielen laulu!
Onpa sinulla, Kirjar, rikas tuo sanontojen varasto, ei voi kuin ihmetellä...
Ja teillä muillakin!
Terveisin Helena - hämärähörösillä tässä
Oli mukava lukea sinun tervehdyksesi ennen
"lomalle" lähtöäni. Kiittelin sinua jo
SkillaNille antamassani vastauksessa.
Sinulta löytyy aina vain noita viisauksia.
Muistui lentokoneessa jonkin asian yhteydessä
tällaiset. Lienevätkö jo präntätty tänne:
Kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Ymmärrys hoi, äly älä jätä!
Alku aina hankalaa, ahkera se voiton saa. Tai
Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Piti kiiresti pistää tänne, että eivät karkaa
mielestä.
Istunpa tuohon sano hölsö,
kun lankes.
tuolla ulkona mieleen muutamia, en jaksanut tarkistaa joko ovat.
Rohkea rokan syö.
Jokaista tietä on kuljettu aiemminkin.
Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella.
Pienikin tähti loistaa pimeässä.
Kun yksi hylkää niin yhdeksän ottaa.
Aidan takana on ruohokin vihreämpää.
Se on ollutta, mikä on mennyttä.
Ei väkisin, vaan väsyttämällä.
Tuli hiki kuin Lammin likalle naidessa.
Niin kiire on ettei ehdi kissaakaan sanomaan kuin katiksi.
Pieni lupaus on helppo perua.
Meilläpäin sanotaa hieman eri muodossa eli:
"On niin väsynyt, ettei jaksa kissaakaan sanoa muuta kuin pitkähäntäiseksi karvaiseksi eläimeksi." ;)
Putkahtipa tämmöinen:
"Kun puhut pahaa lähimmäisestäsi, hän kuuntelee salaa sinussa itsessäsi".
Yleisiä:
Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Jokainen on oman onnensa seppä.
Kissa kiitoksella elää.
Meitä on moneen junaan ja jotkut jäävät vielä asemallekin.
Ei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä.
Ei vara venettä kaada.
Loistaa kuin Naantalin aurinko.
Hymyilee kuin Hangon keksi.
Ei korppi korpin silmää noki.
Opin sauna, autuas aina.
Naiset ensin, vaikka heikoille jäille.
Kiertää ku kissa kuumaa puuroo.
Älä juokse onnesi ohi.
Nauraa kuin naurismaan aidat.
Kiiruhda hitaasti, pääset varmasti perille.
Ei oo suutarin lapsilla kenkiä.
Hyvää päivää kirvesvartta.
Notkea kuin rautakangen niellyt.
Ammateista saatuja:
Tarkkaa kuin hyttysen naiminen, milli sivuun ja se on silmässä.
Älä yritä väkisin, hae isompi vasara.
Kansi kiinni, omaiset on nähny.
(Kun jokin tavara on tutkittu ja todettu ettei sitä kannata korjata)
Niin on kuin Helsingissä tehty.
(Hyvin tehdystä työstä)
Hymyilee kuin jakoavain.
Yks oikein, kaks nurin ja loput vierestä.
Mitä pienempi mies, sen suurempi leka.
Kun järki loppuu niin otetaan voima avuksi.
Koetinpa poimia muististani sellaisia, joita ei ollut jo aiemmin täällä. Nuo "yleiset" on jostakin kouluajoilta ja osin mummovainaaltakin opittuja sanontoja, joita käytän aika paljon itsekin ja sitten tietysti vielä päälle nuo edellisissä ammateissa opitut "sutkaukset".
monessa tilanteessa, kiva kun avasit muistisi arkun sinäkin.
Laiskalle sanottua muistin;
Ei se tyttö työtä pelkää, uskaltaa mennä työn viereen maate.
Makaa kuin lehmä navetassa.
Joutenolo on hauskaa sillin kun on paljon tekemistä.
Ei maaten markat tule eikä istuen isot hopeat.
Kyllä tuokin töitä tekis jos ajatuksiltaan kerkiäis.
----
Ei ahkera kerjäämään kerkiä.
Työllä elää mutta kaupalla rikastuu.
Tee mitä lystäät, teet kuitenkin sitä mitä tykkäät.
TÄYNNÄ,NIIKU TURUSEN PYSSY
Foodumilla osataan, kuuklessa tiedetään
Parempi linkki juutubista, kuin runo omasta päästä