Moikka!
Olen sairastanut epilepsiaa vuoden verran enkä ole seurustellut vakavasti vielä tänä aikana. Tuntuu vaikealta kertoa tästä asiasta uudelle ihmiselle, monilla asiasta tietämättömillä kun on sairaudesta omat ennakkoluulonsa. Sairastan ns. helppoa epilepsiaa, joten asia on ollut melko helppo salata, joskaan en sitä haluaisi tehdä koska sairaus on osa minua.
Olisi kiva kuulla kokemuksia niin helppoa kuin vaikeampaakin epilepsiaa sairastavilta, kuinka kumppani tai kaverit ovat asiaan suhtautuneet kerrottuanne asiasta,tai heidän nähtyään kohtauksenne.
Olen sairastanut epilepsiaa vuoden verran enkä ole seurustellut vakavasti vielä tänä aikana. Tuntuu vaikealta kertoa tästä asiasta uudelle ihmiselle, monilla asiasta tietämättömillä kun on sairaudesta omat ennakkoluulonsa. Sairastan ns. helppoa epilepsiaa, joten asia on ollut melko helppo salata, joskaan en sitä haluaisi tehdä koska sairaus on osa minua.
Olisi kiva kuulla kokemuksia niin helppoa kuin vaikeampaakin epilepsiaa sairastavilta, kuinka kumppani tai kaverit ovat asiaan suhtautuneet kerrottuanne asiasta,tai heidän nähtyään kohtauksenne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
moi
minäkin sairastan epilepsiaa ja minulla oli heti alusta alkaen helpottavaa kertoa siitä ihmisille esim.pomolle ystäville vanhemmille naapureille.minusta se on vaan helpottavaa että he tietävät jos jotain sattuu mitä se on ja osaavat toimia sen mukaisesti.tulee niinkuin turvallisempi olo
Itse sairastan vaikeahoitoista epiä - jo 30 vuotta - joka pysyy lääkkeillä kurissa, ainakin useimmiten :) Olen yhden vajaan 3 vuotiaan pojan onnellinen äiti ja naimisissa. Poikani ja mieheni ovat joutuneet todistamaan kohtauksiani tänä vuonna monesti eivätkä ole pahemmin säikähtäneet.
Aina kun olen tavannut henkilön, josta voisin pitää kaverina tai seurustelumielessä tai esim. duunipaikalla, olen kertonut epistä, koska sairaudesta kertominen on ollut minulle helpompi vaihtoehto kuin sen salaaminen.
Kertomalla sairaudestasi pystyt osaltasi häivyttämään niitä ennakkoluuloja ja vääriä tietoja joita epileptikoista liikkuu.
Kukaan ei ainakaan ole ollut järkyttynyt kerrottuani epistäni. Paremminkin tulee aina sarja kysymyksiä mitä, miten, koska, kuinka jne :) Hyvää vointia sinulle!
Moi!
Mulla on helppo epilepsia, pysyny jo kohtauksetta 7-8 vuotta.
Kaverit on ottanu sairauden ihmeen ennakkoluulottomasti. Suunnilleen kaikki kaverit on myös nähnyt kohtauksen mutta alku pelästyksen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.
Työkavereille olen myös kertonut asiasta ja heistä siinä ei ole mitään sen ihmeempää. Jotkut on kyllä nähneet ranneketjuni ja kyselleet vähän aristellen mikä on homman nimi.
Naisilla on jostain syytä ollut paljon enemmän ennakkoluuloja asiasta. En ole koskaan kertonut asiasta ekoilla treffeille vaan vasta parin kolmen tapaamisen jälkeen. Kerrottuani epilepsiasta ne sanoo ettei siinä mitään mutta kummasti ei enää vastata puhelimeen tai on kokoajan jotain muita menoja. Joten enpä ole minäkään seurustellut sen vakavammin
Pärjäile :)
haluaisitko jutella 22v epileptikkokundin kanssa. Jos kiinnostaa niin otappa yhteyttä!