Onko täysin väärin, että naimisissa oleva on ihastunut toiseen mieheen? Eikä avioliitossa ole ongelmia vaan se on rauhallinen, turvallinen ja tasainen liitto.
Varatullakin tunteet?
prblm
371227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tunteita on, enkä asialle itse ainakaan mitään voi. Liitto ei tosin ole parhaimmasta päästä.
niinpä..vaikka asiat ovat hyvin liitossa ja talouspuolikin on kunnossa ym.. siltikin saattaa jotakin jäädä kaipaamaan..puolison kanssa saattaa mennä hyvin mut siltikin hän vain kuuluu "kalustoon"..ei muita tunteita..intohimo, rakkaus,rakastumisen tunne tai esim.kiihottuminen saattaa puuttua kokonaan..sitä kaipaa silloin jotain sielulle säkenöivää himoa ja rakkautta..näin se joskus menee..
Se on vaan ihastusta ja mitään ei ole tapahtunut. Silti se syyllisyys...
Onhan se oikeastaan väärin. Ehkä tilanteeni on juuri tuo. Sydän verillä...
Se ei ole selvinnyt miten näinkin voi käydä? Toivon ihastuksen menevän ohi, mutta sisimmässäni tiedän jotain...
Olen pohtinut näitä tuntoja jo vuosia. Ei lähde tunne hänestä pois. Kaikkeni olen yrittänyt tosissaan, että unohtaisin. Ikävä toisen iholle. Se on myönnettävä.
Tietääkö kaipuusi kohde tunteesi? Se on niin vaikeaa unohtaa, kun toisessa on se jokin. Luonne on minun tapauksessani niin vetovoimainen, että en lakkaa ihannoimasta häntä millään. Aina kun näen hänet, niin se valtava rakkauden tunne valtaa minut.
Mulla on aivan sama tilanne. Tätä on jatkunut tosi monta vuotta ja jostain syystä hän palaa mieleeni aina. Ja nyt tietysti tuntuu viela vaikeammalta kun tavattiinkin. Syyllisyys näistä tunteista tuntuu ihan hirveältä, vaikka mitään ei ole edes tapahtunut. Tai toki se, että tavatiin, mutta se oli puhdas sattuma.
No, ei muuta kuin jaksamista teille ihastustenne kanssa. Se sattuu :(
Olen nainen. Kuin vuorovesi lainehtisi sisälläni. Kaipaan hänen läheisyyttään, kuin kotiin....turvasatamaan tulisi. Normaalia kanssakäymistä....olen ehkä jostain asiasta saanut aasinsillan ja antanut sitä kautta positiivista palautetta. Hän on niin tutun tuntuinen, kuin kaukaa menneisyydestä oltaisiin oltu yhtä. Välillä on ollut viikkojakin, ettei olla kohdattu, silti kaikki on sanomattakin selvää meidän välillä. Koen, että jotain hänkin tuntee.
Nainen täällä myös...... hyvä kun saa lukea muidenkin tuntoja.
Joka päivä, joka ikinen yö.
Samanlainen olo. Toivon sen menevän ohi, mutta kun siinä on jotain...
Jotain mikä ei vaan poistu..
Via dolorosa?
Sama juttu.
Tunteille ei voi mitään,
joten teot on ainoa asia mihin
voi vaikuttaa.
Älä tee mitään,
vaan odota.
Muutostilanteissa
kaipaa aina muuta,
kuin mitä omistaa
Mitään en ole tehnyt ja kyse on kuitenkin jo pidempään jatkuneesta tunteesta.
Se ei vaan suostu katoamaan.
Sittenpä en osaa sanoa mitään.
Olet odottanut, mutta pitäskö
sitten tavata hänet?
Vai teitkö jo sekin?
Mulla on käynyt ennenkin näin,
mutta ohi on mennyt,
ku oon halunnut olla oman kullan kanssa.
Meillä menee yleisesti ottaen hyvin,
mutta jotain ehkä puuttuu, kun joskus ihastuu
muihin. Kuitenkin omani on ollut
kokonaisuutena aina parempi,
kuin he joihin tahattomasti olen
ihastunut.
Olipa huono vastaus..
Vastaus oli hyvä ja riippuu tietysti ihmisestä kuinka asian kokee. En halua tehdä mitään, koska olen varattu ja tilanteeni ei ole huono. En vaan pääse eroon tästä tunteesta vaikka kuinka yritän..
Tunteilleen ei voi mitään. Teoilleen voi. Tosin tunteen ääntä voi tosin ruokkia tai olla ruokkimatta.
Itse olen hyvin samanlaisessa tilanteessa ollut. Varattu tuttu paljasti tunteensa. Annoin pakit, koska en halua loukata tuttuja, en miestäni, koska ei tätä ansaitse, enkä lapsiani. Lapset on nro 1.
Oma mieheni ei lyö, ei haasta riitaa, ei petä, ei juo, ei ole millään tavalla paha. Ainoa pahe on työnarkomaanius. Kotona voisi olla enemmän ja osallistua arkeen sekä yhteistä aikaa voisi ollla enemmän. Tosin en usko että tätä ilkeyttään tekee.
Silti... Tämän tunnustuksen jälkeen mietin välillä toista. Koin että tunnustus tunteista tuli sydämestä. Kaikki mahdollisuudet muuten ko. henkilöllä olisi voinut olla., mutta ...... Toivon hänelle kaikkea hyvä vaikka annoin pakit. ... Niin paljon murhetta olisi tullut jos "me olisimme me."
Tiedän, että tämä on vain hullutusta, koska en usko ihastukseni kohteen tuntevan samoin. Lapsia ei ole, liitto vielä alussa ja mieheni on tehnyt virheitä, monet niitä tekevät. Haluan vaan päästä asian yli ja eteenpäin liitossani, jos mahdollista. Ehkä jollain tavalla halusin täällä kuulla, että en ole aivan kamala ihminen ja sitä kautta avata näitä solmuja.
Et sä ole paha ihminen. Jos et ole tehnyt mitään niin et ole pettänyt. Ajatteleminen ja tunteminen ei ole pettämistä.
Itse olen naimisissa, on lapsia, ihan hyvä/ok liitto. Olen ihastunut työkaveriin... Olen ajatellut sitä esimerkiksi koko tämän viikonlopun... Kirjoitin tästä äsken keskustelunavauksen : Suomi24 / Suhteet / Tunteet / Ihastuminen / Olen naimisissa mutta ihastunut työkaveriini!
Tunteilleen ei voi mitään. Minäkin rakastuin, vaikka ei olisi pitänyt
Huojentavaa, kun voi näin vaihtaa kuulumisia.
http://www.listamedia.w2.fi/
itse ihasstun miehenä moneen naiseen. riisunheidät mielessäni ja harrastamme seksiä jne.
Jotkut miehet harrastavat tuota. Entinen työkaverini joskus tuijotti minua tyhjin katsein, syyksi selvisi että hän mielessään rakasteli minua.
itse mies valtaisessa työpaikassa ja 2 miestä tuijottelee jatkuvasti, häiritsee kauheasti, tuotakohan tekevät,
Oma syy jos ajattelee kaikesta seksistisesti ja näkee kaikessa vain seksiä.
Hyvä neuvo...kysykää mieheltä ensin. Älkää pilatko hyvää suhdetta pelkän intohimon vuoksi. Jos suhteessa on kaikki hyvin, niin pettäminen on verrattavissa narkomaanin haluun saada tietty tunne.
Osaispa joku kertoa (kristallipallo??) et jos me kaksi varattua tekisimme sen yhden kerran... jäisikö se siihen.. Vain yhden kerran... Koska nyt jos tämä järki on ja pitää - ajattelen, että jos tämä tunne menisi sitten pois, kun olemme harrastaneet seksiä.. Tajuaisin että ei se ole aitä mitä haluan.. Saisin itseni rauhoittumaan, ja nämä hullut ihastumisen tunteet menisivät ohi..
Minä voin kokemuksesta kertoa ettei välttämättä jää ja voi olla suuri virhe edes se yksi kerta.. sitä saattaa jäädä vain pahemmin toiseen kiinni ja satuttaa vain itseään noilla pölinöillä.. sitten sitä ollaan kakkosia tajuamattaan.. ihan niin kuin se riittäisi että sillon tällön toistuu se yksi kerta ja joka kerta sattuu vain enemmän ja enemmän.. et pysty sitoutumaan kehenkään kun et pysty olla olematta kakkonen etkä halua satuttaa ketään toista.. et halua menettää kokonaan hyvää ystävää mutta satutat itseäsi olemalla vain kakkonen.. olisi kannattanut siis jättää se yksikin kerta väliin :)
Ajatelen niin, että... koska emme asu samalla paikkakunnalla emmekä tapaa kovin usein - se one off voisi ehkä kuitenkin hyvinkin toimia. Koska nyt tuntuu siltä että flirttiä on ollut niin kauan, että menemme jossain vaiheessa pidemmälle, vetovoima on suorastaan painostavaa välillämme. Tuntuu, että se sähkö mitä ilmassa on, on pakko saada purettua...
Tuntien itseni, olen tyyppiä joka ei jää roikkumaan. Enkä aio miehestäni erota, se on varmaa. Haluaisin vain niin, että tämä himon tunne poistuisi, jotenkin, kokisi täyttymyksen... En tiedä onko tämä ihastustakaan, vai oikeastaan, pelkkää himoa.... Pelkään tietysti vähän sitä, että jos hän onkin ihana, mitä sitten... Mutta, matka välillämme sekä molempien parisuhteet estää sen että voisimme noin vain alkaa tapailla useammin. Se ei vaan onnistu.
Sovitaan että tehdään niin.
Olet minun magneettini. Haluan, .... pienen palan sinusta.
Et saa pientä palaa vaan saat kokonaan jos olet valmis jättämään nykyisen elämäsi.
Tai pieni pala kaverina voisi onnistua?
Sinäkin minun magneetti mutta tiedät että tilanne on hankala. Siksi voisi olla helpompaa olla vain kavereita. Voihan se sitten vaikka johtaa muuhunkin.
Olisin valmis mihin tahansa, jos kerrot tunteistasi minuun. Vain Hän.
Minäkin täällä, painin samojen asioiden kimpussa. Vain Hän.
Samoiten myös täällä.
Kun en itsekään tiedä mitä ne tunteet edes on, niin kuinka tässä ketään lähestyy oikeassa elämässä. Ehkei kuitenkaan ihastusta/rakkautta? Enemmänkin fyysisen kosketuksen kaipuuta? Selittämätöntä himoa, jonka hänen kanssaan suuteleminen herätti kehossani?
Olkoon mitä vaan, mutta en kykene missään nimessä häntä lähestymään. Uskon että jos hän minua haluaisi tarpeeksi paljon, hän pystyisi kyllä lähestymään minua itse. Koska minun "tunteideni" kohde tietää että tunnen häntä kohtaan kyllä jotain... samantyyppistä kuin hän minua...
Kotona luonani - I don't think so...:D
En ymmärrä tuota ajattelutapaa, en sitten. Tottahan varattukin on ihminen. Hei, on kyse tunteista, nehän on omia, mitä hitto ne muille kuuluu. Täällä ne kovin herkästi tuomitaan ja niin saa tehdä, vaan ihmettelenpä vaan kuka osaa sormia napsauttamalla pitää tunteensa kurissa. Irl niiden ei tarvitse välttämättä näkyä, jokainen päättäköön siitä itse.