Rakastuminen ei ole sama asia kuin rakastaminen, vaikka ne liittyvätkin syvästi toisiinsa.
Miten rakastuminen sitten muuttuu kestävämmäksi ja kokonaisemmaksi rakkaudeksi?
Helposti kuvitellaan, että se tapahtuu itsestään, että rakastuminen on jonkinlainen esiaste, joka vääjäämättä johtaa rakkauden muodostumiseen, jos mikään ei sitä estä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Ensinnäkin, tavallisinta lienee, että rakkaussuhteet päättyvät jo varhaisessa vaiheessa. Jos ei oteta huomioon tilanteita, joissa olosuhteet repivät rakastavaiset erilleen, yleensä näyttää käyvän niin, että jompikumpi lakkaa olemasta rakastunut.
Voi käydä niin, että jonain aamuna herää ja ihmettelee, mitä kummaa on toisessa ollut näkevinään - ja rakastumisen ihana tunne on tipotiessään.
Kaikki rakastumiset eivät kuitenkaan jää lyhytaikaisen psykoosin tasolle, vaan voidaan ajatella niiden kehittyvän eteenpäin, rakkaudeksi. Tämä kehitys kuitenkin näyttää edellyttävän monenlaisia asioita, vaikkakaan niitä ei yleensä tiedosteta.
Yksilöä tarkasteltaessa, voidaan puhua erityisestä rakkaustyöstä, joka tarkoittaa ajattelua, pohdintaa ja keskustelua, eli aktiivista ponnistelua asian eteen.
Rakkaustyö on verrattavissa surutyöhön. Ainoa ero näiden asioiden välillä on, että kun surutyön tarkoituksena on etääntyä, rakkaustyön tarkoituksena lähentyä. Eli näin rakkaustyö etenisi alun shokkivaiheesta vähitellen onnentunteiden ja yhteisyyden kokemisen kautta mukautumiseen ja lopulta uusia näköaloja avaavaan luovaan vaiheeseen....
Miten rakastuminen sitten muuttuu kestävämmäksi ja kokonaisemmaksi rakkaudeksi?
Helposti kuvitellaan, että se tapahtuu itsestään, että rakastuminen on jonkinlainen esiaste, joka vääjäämättä johtaa rakkauden muodostumiseen, jos mikään ei sitä estä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Ensinnäkin, tavallisinta lienee, että rakkaussuhteet päättyvät jo varhaisessa vaiheessa. Jos ei oteta huomioon tilanteita, joissa olosuhteet repivät rakastavaiset erilleen, yleensä näyttää käyvän niin, että jompikumpi lakkaa olemasta rakastunut.
Voi käydä niin, että jonain aamuna herää ja ihmettelee, mitä kummaa on toisessa ollut näkevinään - ja rakastumisen ihana tunne on tipotiessään.
Kaikki rakastumiset eivät kuitenkaan jää lyhytaikaisen psykoosin tasolle, vaan voidaan ajatella niiden kehittyvän eteenpäin, rakkaudeksi. Tämä kehitys kuitenkin näyttää edellyttävän monenlaisia asioita, vaikkakaan niitä ei yleensä tiedosteta.
Yksilöä tarkasteltaessa, voidaan puhua erityisestä rakkaustyöstä, joka tarkoittaa ajattelua, pohdintaa ja keskustelua, eli aktiivista ponnistelua asian eteen.
Rakkaustyö on verrattavissa surutyöhön. Ainoa ero näiden asioiden välillä on, että kun surutyön tarkoituksena on etääntyä, rakkaustyön tarkoituksena lähentyä. Eli näin rakkaustyö etenisi alun shokkivaiheesta vähitellen onnentunteiden ja yhteisyyden kokemisen kautta mukautumiseen ja lopulta uusia näköaloja avaavaan luovaan vaiheeseen....
Vastaukset 1
Vanhimmat
En usko, että tosi rakkaus häviää. On tapauksia, jolloin ihmiset tavanneet uudestaan vuosien jälkeen ja huomanneet rakkauden säilyneen.
Ei rakkaus ole psykoosi,eli sairaus. no, joistakin se siltä saattaa tuntua. :)
Rakkaus on tunnetta, mutta myös tekoja. Teoritisoimalla ja älyllistämisella menemme helposti metsään,emmekä näe metsää puilta.