Diagnoosi

Ja sitten taas kun siitä kerrottu lääkärille jo ennen kun edes tajuat että se on tehty, kysyy lääkäriltä olenko vastaus on ei.
Mikä on siis tässä vaiheessa totta, syytökset, vai lääkärin diagnoosi.

Lääkärit eivät tunne potilasta samalla tavalla kuin lähipiiri.
En usko, että kukaan terveyskeskuslääkäri pystyy diagnisoimaan ketään narsistiksi 20 min vastaanottokäynnillä. Narsistin lähipiiri taasen joutuu seuraamaan narsistisen henkilön toimintaa arjessa 24/7. Kyllä siinä tietyt toimintatavat tulevat tutuiksi. Henkilön toiminta ei ole "normaalia", ja siitä puuttuu tietynlainen perusinhimillisyys.

Narsismista on valtavasti tietoa kirjallisuudessa ja netissä. Ilmenemistapa ja oireet ovat yllättävän samankaltaista kaikilla niillä, joilla on tämä häiriö. Vaikeusaste vaihtelee. Yleensä tällaisen henkilön toiminta on lähipiirin silmissä hyvin itsekästä, manipuloivaa ja tunnekylmää. Valehtelua esiintyy usein. Toinen ihminen koetaan oman itsen jatkoksi ja objektiksi, jolta saadaan jotain hyötyä. Sellainen normaali inhimillisyys puuttuu. Lähipiiri kärsii eniten. Ihmissuhteet kariutuvat. Monasti oli lisäksi addiktioita, kuten alkoholia, seksiä, työhulluutta jne.

En usko että kukaan narsistin uhri tarvitsee lääkäriltä diagnoosia narsistista. Kyllä se oma kokemus ja kärsimys riittävät. Narsistille itselleen tila on oireeton eikä hän tunne toimivansa oudosti. Terapiat eivät kuulemma auta.

Duodecim-lehden artikkelissa on hyvä kaaviokuva narsistisen ihmisen tunne-elämästä. Hän tuntee yksinäisen lapsen surua, häpeää, hylkäämisenpelkoa jne. Aikuisena ne on kompensoitu kilpailuun, statukseen ja muiden ihailun hakemiseen, jolloin ei tarvitse tuntea huonoutta.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo99142

Kilpailu mieltä ja kilpailua kyllä tässä nykymaailmassa todella tarvitaan, jos aikoo tehtävissään pärjätä, eihän täällä enää paljon muusta puhutakkaan kun kilpailuttamisesta sama pätee työpaikoilla, hanurin nuoleskelu kisaan tosin en ryhdy, en mielistely, tai muuhunkaan näytelmä kisaan, jossa aina häviän eivätkä ole luontaisia itselle.
Statuksia olen tuskin koskaan omannut muuta mitä ihmiset ovat päätelmiään tehneet, ammattia en kyllä voine minään suurenakaan statuksena pitää, koska saman ammatin omaavia työmailla on myös, se että en ole homo voin kylä pitää jo jonkin asteisena statuksena, ehkä myös se että vastustan sitä avoimesti, en kuitenkaan mielestäni itseäni korostavasti, tai arvojani, se nyt ei sovellu ajatus maailmaani millään tavoin luonnollisena ilmentymänä.
Myöskään en ole mielestäni edes pyrkinyt muiden saamaan/hankimaan ihailua osakseni, päin vastoin jos olen jotakin siihen suuntaan huomannut olen alkanut miettiä nyt alkaa perseelleen ei tällaista, onneksi kerrat ovat olleet hyvin harvinaisia.
Sitä vastoin taas kun en perhettä omaa, en sano tätä siinä mielessä että sen perään olisin ja sitä etsisin, minulla ei juurikaan ole mitään keskusteltavaa kun elämästä keskustellaan, kun siitä mitä itse olen kokenut mitä on tapahtunut, kun muilla taas on perhe yleensä aina aiheena, senkö takia nyt olen siis käsittääkseni heidän mukaansa se narsisti, miten voin puhua jostakin perhe elämästä jota minulla ei ole.
Sitten on sitä pakko naittamisen meininkiä jos se heille ongelma että n.ton enkä edes seurustele tai ns. rakastunut, eikö se ole heidän ongelmansa jotka yrittävät pakolla ajaa asiaani johonkin avioliittoon tai seurusteluun, ehkä he koittavat ajatella hyvää puolestani, mutta päin vastoin koen asian hyvinkin ahdistavaksi ja pakottavaksi.
Lääkäri on nähnyt kyllä useampaan otteeseen, sekä että on käyty kallon kutistajan vastaan otolla muutamaan otteeseen lähetteen saatua, silti ei myönteistä vastausta narsismiin tullut.

No hyvä asiahan on se, että olet alkanut pohtimaan ja arvioimaan omaa persoonaasi ja käytöstäsi. Omaa käytöstään ja asenteitaanhan voi itse aina muuttaa, jos ne loukkaavat tai haittaavat omaa tai läheisten elämää. Itsetuntemus on hidas, mutta palkitseva polku. Alku kuulostaa hyvältä. Toivottavasti jaksat ja tahdot edetä itsesi kehittämisessä onnellisemmaksi ihmiseksi, jonka seurassa on hyvä ja turvallinen olla. Sinkkuna tai suhteessa.

Diagnoosin parkuminen on asiaa tuntemattomien jupinaa, ehkä jopa narsistien. Ei kellään ulkopuolisella luulisi olevan edes kiinnostusta asiaan.

Tämä vielä selväksi kun kerran alotettiin.
Kun sitten taas on tuo itsensä vihaaminen ja inhoaminen jossa taas en ole kenenkään päälle käynyt mutta kun se tulee tiettyyn mittaan se saa toimimaan itseään kopuloiden, kiroten jne.
Jos muut ovat omasta mielestään rakastettavia ja rakastavia, siinä ovat sitten en ole heitä vetämässä mukaan omaan kohtalooni, en vihaani, mutta he eivät voi vaatia minua samaan muottiin asetettavaksi, en minäkään vaadi heitä samaan, ikävä kyllä en pääse täältä teidän ilmoiltanne niin vain pois, tai tietysti pääsen nopeastikin, mutta se on kaikkien mielestä vain väärin, se pelle kun pitää olla olemassa että on kivaa, ja vapautta sille ei suoda, vaikka kuinka välillä kauhulla katselisivat.
Jos jotkut nyt kantavat tästä syyllisyyttä vaikka en ole heitä asiasta syytellyt, korkeintaan todennut sen hetken kun siinnyin haluaisin muuttaa maailmassa niiden kahden ihmisen välillä jonka sen saivat aikaan, jos joku tästä ottaa itseensä, on se nähdäkseni hänen ongelmansa ei minun.
Tietysti se on minun ongelmani että, nyt kun olen olemassa että ihmiset joutuvat tällaisen kusipään kanssa tekemisiin, sekin olisi pois jos tuon yhden pienen hetken maailman kaikkeudessa saisi muutettua.
Vai kuinka se nyt sitten on, kukaan ei voi minua pakottaa rakastamaan itseäni, se tasan varma, ei edes pakkopaidassa jos niin käy tekevät vain asian hankalammaksi kun siitä irtaudun, sen jälkeen voi alkaa viha leimuta paitaan pistäjiäkin kohtaan.
Tämä sitten jakakoon mielipiteitä minkä jakaa, se on oma asianne, itse elän omaa elämääni te omaanne, heijastavathan kaikki elämällään jotakin minä sitä mitä heijastan.
Jos se ei joitakin miellytä voidaan keskustella vaikka mikä ei heidän elämässään minua miellytä, vaikka tuskinpa se kuitenkaan minulla kuuluu, näin nyt vain esimerkkinä.