Olen hieman yli parikymppinen nuori mies ja käynyt rehellisesti sanottuna kymmenien naisten kanssa nettitreffeillä. Mitään muuta kuin normaalia tapailua en ole saanut aikaiseksi. Viime aikoina olen tutustunut myös netin ulkopuolella muutamiin söpöihin nuoriin naisiin joista ainakin yksi tuntuu kovasti olevan kiinnostunut. Minua kuitenkin harmittaa se, että olen hyvin foobinen ja neuroottinen (pelkään esim. eritteitä, bakteereita, äkkinäistä kosketusta, kuolemaa, ahtaita paikkoja, sosiaalisia tilanteita,yksin pimeässä oloa jne jne...) ja lisäksi elämässäni on paljon pakkotekemisiä ja kaavoja joiden mukaan toistan asioita, tekemisiä ja päiviä. Kyllä, minulla on asperger. Pelkään, että tytöt pettyvät minuun pahasti tutustuessaan minuun tarkemmin ja hylkäävät minut. Kukapa nyt toisaalta haluaisi tällaisen henkilön kun ''normaalejakin'' on saatavilla vaikka kuinka paljon. Myönnän että parisuhde ja siihen liittyvät asiat kiinnostavat mutta en usko todella koskaan olevani valmis toteuttamaan parisuhdetta sellaisenaan kun ihmiset sen yleensä mieltävät.
Kommentteja kiitos. Onko kellään muulla täällä ollut samanlaista tilannetta elämässään ja miten olette selvinneet?
Kommentteja kiitos. Onko kellään muulla täällä ollut samanlaista tilannetta elämässään ja miten olette selvinneet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
parikymppinen amispoika olet etkä pääse sen takia naimisiin kauniin aikuisen 30 naisen kanssa vaan joudut leikkimään amis pikkutyttöjen kanssa.
saadaksesi ison oikean miehen tatin, joudut odottelemaan vielä 10 vuotta.
söpöistä "Nuorista naisista" on myös olemassa monta sanaa.
Kannattaisi sijoittaa enemmänkin kauniisiin aikuisiin naisiin.
Mitähän hän sinussa näkee sitten. Jotain viehättävää sinussa kai on kaikesta huolimatta.
Miten olet saanut aikaiseksi noin monta treffiä? Suomi24 nettitreffeistä on ainakin miehen tosi vaikea päästä treffeille asti ja itse olen 28 vuotiaana käynyt elämässäni vasta yhden naisen kanssa treffeillä..
Mikäs sulla oli pisin tapailun kesto?
Oletko mukana paikallisen autismi- ja aspergeryhdistyksen toiminnassa? Sieltä voisi löytyä nuorten toiminnasta nuoria naisia, jotka pystyvät ymmärtämään, miten toinen asperger-henkilö kokee asioita.
Olen jutellut koulussa muutamaan otteeseen yhden pojan kanssa, jolla on asperger. Kun tavattiin ensimmäisen kerran, hän oli ahdistuneen oloinen ja halusin auttaa häntä siinä tilanteessa. En tiedä oliko hän ollut kiinnostunut minusta, minusta hän ainakin oli mukava erilaisuudestaan huolimatta. En kuitenkaan itse koe olevani henkisesti siinä kunnossa, että voisin alkaa suhteeseen, mikä vähän harmittaa.
Haluaisin kuitenkin antaa pari vinkkiä muille samassa tilanteessa oleville (joo, osa aika itsestäänselvyyksiä...). Kannattaa olla oma itsensä, eli jos vaan pystyy niin heti aika alussa kertoa aspergerista. Se auttaa ventovieraita/ tutustumisvaiheessa olevia ihmisiä ymmärtämään paremmin tilannettasi. Jos minä en olisi tiennyt pojan diagnoosista, olisin voinut luulla hänen välttelevän minua tai toivovan että lähden pois, koska hän vähän välttelee katsekontaktia eikä pidä yllä tavallista keskustelurytmiä. Kannattaa myös hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka se ahdistaisikin (en tiedä ahdistaako sinua). Moni voi menettää mielenkiintonsa erilaisuutesi takia, mutta jos et ikinä yritä tavata ketään, et löydä sitä ihmistä jota erilaisuutesi ei haittaa.
Sitten kaikista tärkeintä on ettei jää yksin. Jos susta tuntuu ettet löydä tytöistä tällä hetkellä juttuseuraa, niin kannattaa jutella edes jonkun kanssa (kaveri, sisarus, vanhempi...). Omia ajatuksia ei kannata hautoa vain yksin, vaan käsitellä niitä jonkun kanssa, vaikka välillä olisi vaikeaa. Toinen ihminen pystyy aina antamaan näkökulmaa tunteisiisi ja ongelmiisi. Mikä on oikeasti suuri murhe? Mikä on ylitsepääsemätön ongelma? Ja mikä vain tuntuu siltä? Olen huomannut oman kokemuksen kautta, että yksin ei pysty laittamaan mittasuhteita omille ongelmilleen.
Eipä mulla muuta. En kyllä tiedä oliko kaikki kirjoittamani edes aiheeseen liittyvää... Mut kyllä se oikea osuu vielä kohdalle, kunhan et liikaa stressaa vaan elät vain elämääsi :)