Leikkaukseen joulukuussa

Ei kannata pelätä. Hyödyt ovat niin suuret verrattuna siihen, että kuolet niiden kilojen tuomiin ongelmiin. Oma painoindeksi oli reilu 50 ennen leikkausta, nyt lähennellään jo kolmeakymmentä. Hissukseen mennään alaspäin ja kaikki on ollut vaivan ja pelonkin arvoista.

Luulisin, että meidän ikäisten (n. 60) kannattaisi mennä nyt leikkaukseen. Vanhuus on edessä ja mahdollisuudet leikata vähenevät. Vanhuuden vaivoista voi myös ehkä selvitä paremmin, jos ei ole paljon ylipainoa.

Leikkauksessa on omat riskinsä haittansa. On esim. syötävä vitamiinivalmisteita loppuikä, kenties vähennettävä alkoholia (mikä lienee hyöty), opeteltava syömään aivan uudella tavalla, jne. Jokainen tietysti omalla kohdallaan punnitsee hyödyt ja haitat.

Miten sulla on mennyt leikkauksen jälkeen??

bontso kirjoitti:

Miten sulla on mennyt leikkauksen jälkeen??

Leikkauksesta on kohta kuukausi. Paino on laskenut varmaan 10 kg . Olo on jo nyt kevyempi. Minkäänlaisia kipuja ei ole paitsi silloin, kun erehdyin syömään nesteen kanssa liikaa. Tuli vähän huono olo.

Pienen voileivän voin syödä teen kanssa, mutta en enempää. Yleensä pitäisi juomisen ja syömisen välillä olla n. 40 min. Pieniä määriä voin syödä, esim. yksi pienehkö jauhelihapihvi ja esim. laatikkoruokia menee kyllä hitaasti syöden. Aika paljon olen syönyt sosekeittoja, rahkaa ja jogurttia. Niitä voin kyllä syödä jopa 3-4 dl. Perunaan ja pastaan en ole koskenut ja yritän jättää ne pysyvästi pois ruokavaliostani. Aika paljon olen lihonut leivän ansiosta. Sitä voin syödä hyvin pieniä määriä ja sen suhteen täytyy olla jatkossa varovainen, ettei tule syötyä liikaa.

Nyt, kun kohta kuukausi on kulunut leikkauksesta, alan syödä vähitellen monipuolisemmin, salaatteja ja hedelmiä. Banaanin voin syödä nytkin, mutta kaipaan myös muita hedelmiä

Leikkausarvet ovat minimaalisen pienet ja luulen, että kukaan ei niitä edes huomaa saunassa tai uimahallissa. Kun kuukausi on kulunut, voin aloittaa jälleen kuntosaliharrastuksen. Se on aika ajoin vuosien mittaan kuulunut elämääni. On aika palata.

Joillakin potilailla nälän tunne poistuu jopa kokonaan puoleksi vuodeksi. Minulla nälkä kyllä tuntuu, mutta ei tietenkään sillä tavoin kuin ennen leikkausta. Koska mahalaukun koko on vain murto-osa aikaisemmasta, kylläisyyden tunne tulee helposti,

Nyt tuntuu siltä, että tein oikean ratkaisun ja vanhuuteni voi olla terveempi. Toki eihän tämä ihan ongelmatonta ole. Vitamiineja syön purkista aika paljon loppuikäni ja niiden saantia pitää verikokein tarkistaa, nyt 3 kk välein ja jatkossa vuoden välein.

bontso kirjoitti:

Miten sulla on mennyt leikkauksen jälkeen??

Nyt on leikkauksesta kulunut n. 5 kk. Paino laski nopeasti alkuun, mutta on nyt hidastunut. Olen kuitenkin jo päässyt lievästi lihavien kastiin. Painoa on nyt lähtenyt n 25 kg ja toivon, että sitä lähtisi vielä vajaa 10 kg. Sitten painoindeksi olisi normaalin rajoissa. Syömistä joutuu totuttelemaan vieläkin. On syötävä hitaasti ja pieniä määriä. Esim. karkeaa salaattia ja kokolihaa mahtuu vain hyvin pieniä määriä. Kaikkea voi syödä. Liian nopea syöminen ja liian suuret annokset aiheuttavat huonon olon, mikä on ihan hyvä juttu. Vitamiineja syön pillereinä. Kävin hiljattain vitamiinitutkimuksessa. Kaikki arvot ovat ihan normaaleja, joten ei huolta. Minulla oli hormonikorvaushoitoja (testosteroni ja DHEA). Ne on voitu lopettaa laihtumisen myötä. Uniapnea ei ole toistaiseksi parantunut. Voi olla, että en pääse siitä eroon, vaikka saavuttaisin normaalipainon.

Katselin eilen Ajankohtaisesta kakkosesta dokumenttia lihavuusleikkauksista. Siinä nuorella naisella oli tullut kovat vatsakivut. Minulla kaikki on mennyt hyvin. Minulla ei ole tullut mitään psykologisia ongelmia leikkauksesta ja puolisoni on ollut pelkästään iloinen hoikistumisestani. Ohjelmassa sanottiin, että leikkauksen jälkeinen laihtuminen on aiheuttanut jopa avioeroja! Minusta kuulostaa oudolta.

Menin leikkaukseen, jotta vuosikymmeniä jatkunut laihtuminen ja lihominen ja kuitenkin keskimääräinen painon nousu loppuisi. Täytin juuri 60 v ja olen toiveikas, että vanhuuteni olisi terveempi.

Ratkaisu oli minulle hyvä, mutta ymmärrän kyllä, että leikkaus ei ole ratkaisu Suomen kahdelle miljoonalle ylipainoiselle.

Minutkin on leikattu ja onhan se elämä muuttunut niin hyvässä kuin pahassa. Jokin mättää sun kertomuksessa. Et pysty syömään, mutta paino ei putoa. Kun itsekurisi riitti pienentämään annoskokoja jo ennen leikkausta, laihduit varmaan huimasti jo silloin. Olikohan leikkaus edes tarpeellinen?