80-luvulla kyyti oli kovaa eikä kukaan olisi uskonut, että 90-luvulla neliöhinnat tulevat ropisten alas. Silloin oli ostajan markkinat niillä joilla rahaa riitti. 90-luvullakin oli sama meno kuin vuonna 2014. Setä hotsin soi, väännän isot kakat lattialle ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖNNNNNNNNNNN ja piirrän kakalla Suomen lipun seinälle.
ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖNNNNNNNNNNNNN
ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖNNNNNNNNNNNNN
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä mies, lääkkeitä on saatavilla.
Silti, jopa 90-luvun lamassakin vain erittäin harva 80-luvulla asuntonsa ostanut myi asuntoaan pakolla. Muistan aivan hyvin 90-luvun laman ja muistan tarkkaan, miten VÄHÄN asuntoja oli myynnissä. Tämä onkin monille oudon kuuloista, mutta lamassa asunnosta pidetään tiukasti kiinni, eikä muuteta mihinkään. Tästä tietenkin seuraa se, että asuntoja on myynnissä entistä vähemmän laman aikana.
oikein? Ainakin pk-seudulla asuntoja oli kyllä myynnissä, mutta ostajia ei ollut. Omat vanhempani ostivat silloin useammankin asunnon tarjoamalla jo halvasta hinnasta härskisti alaspäin. Pistivät vuokralle ja muutaman vuoden jälkeen tekivät pienen pintarempan ja saivat tuplasti sen, mitä olivat maksaneet.
Kyllä oli myynnissä rutosti, varmasti 20 -kertaisesti se määrä, mille olisi ostajia riittänyt. Valinnanvaraa oli ja harkinta-aikaa vuoteen 1994 asti vaikka kuinka. 94 alkoi olla syytä jo käydä ensinäytöillä, mikäli kohde tuntui kiinnostavalta. Oman ensiasunnon ostin ensinäytöllä, 5 minuuttia oven avaamisen jälkeen. Se ratkaisi, täyshintatarjouksia tuli myöhemmin muitakin. Tarjousta en olisi pystynyt nostamaan, kaikki oli kiinni jo alkuperäisessä. Myöhemmin se hinta osoittautui naurettavan halvaksi, sekä palkkojen nousun että eritoten hintatsunamin ansiosta. Nyt tämän laman päälle niitä kumpaistakaan ei ole tulossa Suomessa.