minä olen usein miten yksin koulussa ... sitten ainakun yritän mennä johonkin juttuun mukaan se sanoo :'' meen pois ei me sua kutsuttu''
sitten aina mulle tulee paha pieli ja sitten yritän kaikkeni päästäkseni pois koulusta...!
Mulla on yx ystävä mutta sekin asuu 350 km päässä x(
äidille en voi kerto koska se alkaa taa puhuu niitten vanhempien kanssa niin se ei ole sitten hyvä.... koska ne alkaa sitten kiusaaa jne... huoh mikä neuvoksi ! AI niin ja ne vielä aina nauraa mulle jos mulla menee jokin pieleen .... ei ole kiva x( sit ne sanoo et se **** ei ole oppinut meidän jotain huumoria että se ei voi olla meidän kaa... huoh... masentavaa.... ja sitten puran usein miten pahan mielini tietokoneeseen.. eli rakentelen kaikkea ja jätän kaiken muun taakseni. Ja usein miten itken itseni uneen koska ei ole ketään keneen purkaa mitään ja mitenkään.. koulussa on kanssa masentavaa jos kaikki on keskenään ja nauraa jollekin hyvälle vitsille ja minä olen ulko puolinen. Se osin voi johtua myös siitä että olen viereelta paikkakunnalta ... mutta mitä teen ku kukaan ei halu aolla minun kanssani milloinkaan...?
sitten aina mulle tulee paha pieli ja sitten yritän kaikkeni päästäkseni pois koulusta...!
Mulla on yx ystävä mutta sekin asuu 350 km päässä x(
äidille en voi kerto koska se alkaa taa puhuu niitten vanhempien kanssa niin se ei ole sitten hyvä.... koska ne alkaa sitten kiusaaa jne... huoh mikä neuvoksi ! AI niin ja ne vielä aina nauraa mulle jos mulla menee jokin pieleen .... ei ole kiva x( sit ne sanoo et se **** ei ole oppinut meidän jotain huumoria että se ei voi olla meidän kaa... huoh... masentavaa.... ja sitten puran usein miten pahan mielini tietokoneeseen.. eli rakentelen kaikkea ja jätän kaiken muun taakseni. Ja usein miten itken itseni uneen koska ei ole ketään keneen purkaa mitään ja mitenkään.. koulussa on kanssa masentavaa jos kaikki on keskenään ja nauraa jollekin hyvälle vitsille ja minä olen ulko puolinen. Se osin voi johtua myös siitä että olen viereelta paikkakunnalta ... mutta mitä teen ku kukaan ei halu aolla minun kanssani milloinkaan...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaikeaa, vaikeaa... Sun ei kannata tyrkyttää itteäs mihinkään porukkaan. Tosta niiden käyttäytymisestä näkee et ne on tosi lapsellisia. Yritä olla välittämättä tollasten kusipäiden jutuista. Mikset vaikka alkais harrastaa jotain missä tapaisit uusia ihmisiä ja saataisit saada kavereita koulun ulkopuolelta. Pystykkös puhuun sille sun kaverilles tosta asiasta? Saattais helpottaa jos voisit puhua jonku kanssa. Mut jaksamista! Mä seurailen tätä palstaa ja yritän parhaani mukaan auttaa..=) jos voin..
Tosi raukkamaista käytöstä tosiaan, niin mielelläni minäkin auttaisin sinua, mutta en voi muulla tavalla kuin kirjottamalla tähän sanoja jotka toivottavasti jotenkin vähentävät tuskaasi. Yritä tosiaan keksiä jotain sellaista tekemistä itsellesi, kuten se tietokone, jota voit tehdä kun et ole koulussa ja mistä tykkäät ja joka auttaa sua unhotaan koulunkäynnin ja ne kiusaajat. Ei varmaan yhtään lohduta tässä tilanteessa, mutta aivan varmasti vielä löydät ystävän jossain elämäsi vaiheessa. Siihen asti, yritä jaksaa ja unohtaa kaikki loukkaavat sanat ja teot. Voimia sulle, kyllä sä selviät, kirjottele nettiin ja lueskele muiden kirjoituksia, vielä elämä hymyilee jonakin päivänä.
Joka koulussa taitaa olla oppilaita,jotka syystä tai toisesta jätetään ulkopuolelle :(
Auttaisiko jos etsisit vaikkapa maili- tai kirjeystäviä läheltä ja kaukaa itsellesi? Niin voisit ehkä tutustua johonkin itseäsi sattumalta lähellä asuvaan, ehkä jopa samankaltaisessa tilanteessa olevaan tai ainakin ymmärtäväiseen ihmiseen?
Kuinka vanha olet? Olosi ei varmaankaan helpotu jos tilanne jatkuu tuollaisena, mieti haluaisitko saada keskusteluapua esim kouluterkkarin kautta, jotta et yksin joutuisi murehtimaan muiden rumaa käytöstä ja yksinäisyyttäsi.
Voimia sinulle, usko pois, vielä elämäsi tuosta paranee! Yritä tehdä asioita joista nautit, harrastukset saavat mielen pirteämmäksi.
Tuli tosi paha mieli sun puolestas,voi h....tti että tämä elämä on kovaa!et ole ainoa jonka olen kuullut kertovan miten "piruja"ihmiset voivat olla jo kouluiässä toisilleen.En voi kuin toivoa että löydät seuraa,etsi joku harrastus jos sitä kautta saisit ystäviä!!mut älä mieti "yksinäsi"pura huolesi jollekin.Ajatuksin voimia lähetän.
...tilanne. Mullakaan ei oo oikeen kavereita ja koulun käynti ärsyttää ku sielä on semmosta paskasakkia jotka koittaa joka käänteesä tehä musta pilkkaa. Se on semmosta typerää vihjailua....todella säälittävää pelleilyä. Tätäki kirjottaesa lintsaan eikä oikeen riitä motivaatiota käyä sielä...
Sitte elämä muutenki ahistaa ja on jatkuvasti paha olla. Uskon että suurin syy siihen on tämä jatkuva yksinäisyys.
Vanhemmat on ottanu kyllä ammattiauttajiin yhteyttä ja pitäs täsä lähiaikoina hoitua seki homma mutta en kyllä jaksa uskoa että ne mitään saa aikaan.
Oon ite tämmönen aika hiljanen ja ujo ja siitä kait se sitte johtuu että näin on. Sitä ei enää luota vähäkään vieraampiin ihmisiin ku on poljettu näin alas, sitä vaan välttelee kaikkia kontakteja ja siihen mm. tää lintsailu perustuuki.
On tosi epävarma olo itestään ja on aina masentunu eikä mikään kiinnosta. Nukun huonosti ja tapan aikaa koneella ja telkun ääressä...
Luin netistä että nää on just yksinäisyyden oireita ja niitä pitäs hoitaa mutta ku ei jaksa eikä oo motivaatiota.
Elämä on tosi vaikeaa ja ahdistavaa.
En tunne kuuluvani tänne...
ette usko mitä minulle tapahtu tänään. Yx meidän luokan suositummista kysy multa että voitko olla tänä välkkänä... se varmaan kyl jostu siitä että ei ollut sen muita kavereitä muitten kaa se oli riidoissa... sit olen ollut 3 vuotta samalla luokalla ja sitten se kysy multa ihan omituisia kysymyksiä! esim: mikä sun suku nimi olikaan ku en muista..! jne
Brendon: kiva silleen että en ole ainoa :S mutta seon kans rasittavaa et koko ajan joutuu olemaan yksin.. sit välillä on inhottavaa ku koko ajan yrittää suunnilleen kampata tjms. ainakin yx meidän luokkalainen koko ajan yrittää ja sitten se nauraa. LÄhden aina yleensä heti pois... ei ole kiva.. .. :(
Sä et oo ainoo. Ja saatat silti olla hieno tyyppi. Yks parhaista. Usko siihen, että sä löydät vielä sun jutun ja oikeet ihmiset. Tai ehkä ne löytää sut. Mut toisaalta on niin hienoa oppia pärjäämään yksin... jokaista elämä potkii joskus teräskärkisillä saappailla naamaan. Näin uskon.
Itelläni ala-asteella sama. Piti vaan kestää 6 vuotta... kuulostaa pahalta ja sitä se olikin. Mennä kotiin ja vain itkeä. Mutta sen jälkeen oli ihana tunne kun se oli ohi... hetken.
Olen yläasteella ja mulla on vain yksi kaveri tässä koulussa. Muut kaverit ovat muissa kouluissa ja he ovat mulle tosi rakkaita. Mutta kun mun kaveri on kipeä tai muuten poissa koulusta, mä olen yksin.
Olen tässä vaiheessa iloinen siitä, että olin silloin yksinäinen. Nyt kestän yksinäisyyden helpommin ja osaan iloita jokaisesta hetkestä, jonka vietän jonkun kanssa.
Silti se on vaikeaa olla yksin - edes päivän, viikon... Sen ajan kestää oikealla asenteella, mutta monta vuotta! Tiedän, ettei se ole helppoa. Keksi vapaa-ajalla tekemistä, josta pidät ja jolloin unohdat koulun täysin. Älä stressaa kotona koulusta vaan vasta sitten, kun sen aika on. Lue, piirrä, ole tietokoneella, kuuntele musiikkia... Voit myös kertoa aikuiselle, joka ei kerro opettajalle eteenpäin. Tämä on jo hyvä alku. Toivottavasti sua osataan auttaa täällä :) Tsemppiä!
kaivoit kovin vanhan aiheen esiin ja tsempit ei varmaankaan mene perille