Eli mikä on ollut alkuperäinen raamatun kieli ja mistä se on sitten jatkanut tähän suomen kieliseen versioon?
(Itse veikkaisin että, hebrea, saksa, ruotsi ja sit vasta suomi?)(varmaan väärä veikkaus)
Ps. Onko teiän mielestä nykyisessä Bibliassa käännösvirheitä ?
(Itse veikkaisin että, hebrea, saksa, ruotsi ja sit vasta suomi?)(varmaan väärä veikkaus)
Ps. Onko teiän mielestä nykyisessä Bibliassa käännösvirheitä ?
Vastaukset 25
Vanhimmat
nii
"luntannu" käytetty väärässä yhteydessä.
minulla aina menee lunttaus ja pinnaus sekasi ku en ite tehny muuta koulussa
Raamattu on alunperin kirjoitettu hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi. Agricola käytti UT:n käännöksessä kreikan, latinan, yläsaksan ja ruotsin kielisiä lähteitä.
Minkäkieliset, ja miten alkuperäiset, tekstit ovat olleet nykyisen suomalaisen käännöksen pohjana?
1992 käännös on tehty vain alkuteksteistä (VT heprea ja aramea, UT kreikka).
Vuoden 1992-käännös on käännetty suomeksi suoraan alkukielistä, jotka siis ovat Vanhan Testamentin osalta pääasiassa heprea (lukuunottamatta muutamia arameankielisiä osia) ja Uuden Testamentin osalta kreikka.
"Biblia" taas pohjautuu saksankielisiin ja ruotsinkielisiin käännöksiin, ja apuna on käytetty myös alkukielisiä tekstejä.
Erona ns. "Bibliaan" eli vuoden 1776-käännökseen (joka taas on kielellisesti muokattu versio sitä vanhemmista suomalaisista käännöksistä) on Uuden Testamentin osalta myös se, että vuoden 1992-käännöksessä on käytetty eri käsikirjoituskokoelmaa (muistaakseni Nestlé-Aland) kuin vuoden "Bibliassa". Osa näiden käännösten välisistä eroista johtuu juuri tästä, mutta suurin osa eroista on kyllä erilaisen käännösstrategian tulosta.
Mitä sitten ovat mainitut käsikirjakokoelmat? UT:n tekstejä ei ole säilynyt kokonaisena yhtenä kokoelmana, vaan niistä on olemassa erilaisia tekstikatkelmia, jotka poikkeavat joiltain osin toisistaan (niitähän kopioitiin käsin...). Näistä käsikirjoituskatkelmista sitten tutkijat ovat koonneet käsikirjoituskokoelmia ja valinneet kokoelmiin niitä käsikirjoituksia, joita he ovat pitäneet luotettavimpina.
Mitä ovat mainitut erilaiset käännösstrategiat? Vuoden 1992-käännös on tulkitseva käännös, jossa sanoma on tavallaan valmiiksi pureksittua ja tulkittua. Kääntäjä on siis tulkinnut ensin, mitä kirjoittaja tarkoittaa ja mitä hän haluaa saada aikaan tekstillään, ja sitten hän on sanonut saman suomeksi pyrkimyksenä saada aikaan sama tarkoitus ja vaikutus. Toisin sanoen kääntäjälle on annettu hyvin vapaat kädet. "Biblian" strategiana taas on kääntää mahdollisimman suorasti ja jättää vastuu tulkinnoista mahdollisimman suurissa määrin lukijalle. Ainahan tietystu tulkintoja joutuu tekemään, mutta pääperiaatteet ovat nämä.
siitä, kumpi strategia on oikeampi? Miksi?
Uskonpuhdistaja M.Luther sanoo Raamatun käännöstyöstään , että ilman omákohtaista uskon ymmärrystä, eli Pyhän Hengen osallisuutta työssä ei voi kääntää esin alkup. hebrean kielestä raamatun sanaa , ettei sen oikeaa sisältöä turmeltaisi.
Työ ei siis ole joka tietäjän , vaan Jumalan voimalla ja Pyhän Hengen vaikutuksen alla tapahtuvaa, nöyrää , Kaikkivaltiaan tahtoa noudattavaa sanan puhtautta yhden Hengen alla.
Ja VT on käännetty ns. masoreettisesta tekstistä kuten 1933-käännöskin. Käännöksen pohjana oleva teksti on muuttunut vain vähän 50 vuoden takaisesta. Joitakin kohtia on käännetty VT:n kreikankielisen Septuaginta-käännöksen mukaisesti. Tämä Septuaginta oli muuten alkukirkon Raamattu, ei niinkään hepreankielinen VT.
Se riippuu vähän kääntäjästä, tai oikeastaan aika paljonkin. Ja samoin siitä, millaista tekstiä käännetään.
Jos kääntäjä todella ymmärtää asian oikein, niin silloinhan ei ole mitään estettä kääntää sen modernin käännösstrategian mukaisesti. Mutta näinhän ei välttämättä aina ole. Eli kääntäjän tulkinnat voivat mennä metsään pahastikin. Siksi on ehkä turvallisinta Raamatun kaltaisissa auktoriteettiteksteissä välttää pitkälle meneviä tulkintoja.
"Biblian" eli 1776-käännöksen ongelma on sen vanha kieliasu, mikä vaikeuttaa ymmärtämistä. Ja lisäksi virhemahdollisuutta lisää välikielten (saksa, ruotsi) käyttäminen kääntämisessä.
1992-käännöksen ongelma taas on sen vapaatulkintaisuus.
Suomenkielisistä käännöksistä itse pidän parhaimpana 1933/1938-käännöstä. Se on varsin tarkka ja kieli ei ole läheskään niin vanhaa kuin 1776-käännöksessä.
Tuli mieleen vähän lisää yleensä käännösteoriasta. Eli periaatteessa modernien käännösteorioiden mukaan kaiken määrää se, mihin käännös on tarkoitettu. Ja sen perusteella yksi mahdollinen käännöstapa voisi olla myös jopa ihan sanasanainenkin käännös. Siitä mitä kirjoitin yllä saattoi ehkä saada väärän kuvan...
Käännöksen tarkoituksen mukaan sitten määräytyy myös, onko tarkoituksena esim. saada välitettyä alkuperäisen tekstin sanoma mahdollisimman tarkasti, alkuperäisen kirjoittajan taka-ajatus viesti muodosta välittämättä vai peräti alkuperäisen tekstin vaikutus sisällöstä piittaamatta (esim. vaikkapa runoissa). Ja luonnollisesti käännöksen tarkoitukseen liittyy tiiviisti myös se, kenelle se on kirjoitettu. Eri ihmisryhmillä on vähän erilaiset edellytykset ymmärtää erilaisia asioita.
vai jotenkin muuten
nykyinen käännös on toki käännetty alkukielistä mutta lukutapa on opin mukainen siinä mm. väläytetään avoliiton MAHDOLLISUUTTA MUUTENKIN TUNTUU KUIN KÄÄNTÄJÄT EIVÄT OLISI YMMÄRTÄNEET ITSE TEKSTIÄ VAAN LAITTANEET SIIHEN OMIA MIELIPITEITÄÄN AINAKIN LUTERILAISESSA KIRKOSSA KÄYDESSÄÄN TEKSTIT KANNATTAA KÄYDÄ LÄPI KOTONA VANHASTA RAAMATUSTA ETTÄ TIETÄÄ MISTÄ PUHUTAAN
Sikäli kuin oikein muistan, niin kyllä se pitää paikkansa. Olen lukenut jonkin verran suomea (muun muassa) yliopistossa, ja siellä kursseilla se oli esillä, koska Agricolalla ja hänen raamatunkäännöksilläänhän luonnollisesti oli varsin suuri merkitys suomen kielen kehitykselle...
vastauksista.
Jos sekä biblia että uusi käännös sisältävät 'virheitä', eikö kovin sanatarkasta raamatun tulkinnasta kannattaisi luopua? (Esim. vl:lien oppi nojautuu joissakin tapauksissa aika kirjaimelliseen/kieliopilliseen raamatun/biblian lukemiseen)
Puhut käännöksistä ja siinä tehdyistä virheistä, mutta onko mielestäsi näin 2000 vuoden kuluttua mahdollista ylipäätään ymmärtää toisen kulttuurin tuotetta oikein? Tarkoitan, että jollakin tietyllä sanalla on saattanut olla tuolloin eri merkitys kuin mitä sillä on nykyaikana. Sanojen merkitykset muuttuvat ajan kanssa yhdessäkin kielessä, saati sitten jos kyseessä on käännös.
Sanatarkka tulkinta ei ole hyvä, parempi on miettiä sanojen takana olevaa ajatusta. Mutta se taas vaatii taitoa, tietoa ja viime kädessä Pyhää Henkeä, vaikka taitoa ja tietoa olisikin...
Eikä sanatarkka tulkinta minun mielestäni ole koskaan edes mahdollinen, jos teksti on jo kulkenut kääntäjän kautta. Sanatarkka tulkinta on siis mahdollinen ainoastaan alkukielistä tekstiä lukiessa, eikä silloinkaan paras tulkintatapa.
Ajan kuluminen tietysti aina vaikeuttaa tekstien tulkintaa juuri siitä syystä, että kieli ja kulttuuri muuttuu. Kielen ja kulttuurin kehitystä on kuitenkin mahdollista tutkia, ja niin on tehtykin. Ja näin kielen ja kulttuurin kehitykseen tutustuminen auttaa ymmärtämään paremmin. Mutta voiko sitä ymmärtää täysin... Siihen voisi heittää vastakysymykseksi, voiko toinen ihminen ylipäätänsä koskaan ymmärtää toista ihmistä täysin, vaikka he tapaisivat ihan face to face?
"Siihen voisi heittää vastakysymykseksi, voiko toinen ihminen ylipäätänsä koskaan ymmärtää toista ihmistä täysin, vaikka he tapaisivat ihan face to face?"
Minun mielestäni ei, koska esim. toisen ihmisen aiempiin kokemuksiin ei pääse käsiksi. Kaikki on sen varassa mitä tämä ihminen sinulle kertoo. Kertomus ei suoraan vastaa kokemusta ja kuulija poimii kertomuksesta omien kokemustensa, intressiensä, pelkojensa tai halujensa mukaan vain osan asioista. Varsin vajavaista tämä kommunikaatio...
Tästä syystä olen itse uskonnottomana ihmisenä ihmetellyt tälläkin palstalla vähän joka asiaan tyrkytettyjä raamatunlauseita, jotka on siis tehty täysin toisessa kulttuurissa ja ajassa. Mitä tekemistä niillä on enää nykyajan kanssa? Paitsi ehkä siinä mielessä, että ainakin vahvalla tulkinnalla raamatusta on helpohko löytää omia mielipiteitä vastaava raamatunkohta. Toisin sanoen raamattua käytetään usein auktoriteettina tuomaan pontta omille mielipiteille. Tämäkö on sitä pyhää henkeä, jota raamatun tulkinnassa tarvitaan?
Raamattu on tärkein osa kristillisen kirkon perinnettä. Siksi sillä on oma tärkeä arvonsa.
Miksi sitten perinne on niin tärkeä? Henkilökohtaisesti minä ainakin luotan mieluummin siihen, mitä ennen on opetettu ja uskottu kuin että luottaisin omaan kykyyni päättää, että esim. jos jostain asiasta on koko kristinuskon historian ajan vallinnut konsensus, että minulla sitten olisi yhtäkkiä korkeampi ymmärrys väittää sen konsensuksen koko ajan olleen väärä. Ja kun halutaan perustaa oppinsa aikaisemmin opetettuun, niin silloin luonnollisesti halutaan tutkia kirkon perinnettä ja Raamattu on sen perinteen joukossa ehdottomasti korkeimmassa auktoriteettiasemassa.
"Henkilökohtaisesti minä ainakin luotan mieluummin siihen, mitä ennen on opetettu ja uskottu kuin että luottaisin omaan kykyyni päättää, että esim. jos jostain asiasta on koko kristinuskon historian ajan vallinnut konsensus, että minulla sitten olisi yhtäkkiä korkeampi ymmärrys väittää sen konsensuksen koko ajan olleen väärä."
Entä jos tämä kristinuskon konsensus, johon tukeudut mieluummin kuin omaan arvostelukykyysi, onkin armottoman vanhentunutta? Perinteeseen tukeutuminen pysähdyttää kehityksen. Esim. vanha testamentti on läpeensä melkoista teurastusta, kostoa ja vihaa. Raamatussa on myös varsin järjettömiä elämänohjeita, joista esim. nykypäivän homot saavat kärsiä.
Tästä syystä mielestäni olisi parempi, jos raamattua pidettäisiin vain historiallisena dokumenttina samaan tapaan kuin vaikka Kalevalaa, ei elämänohjeena. Raamattu kun ei sisällä pelkkää hyvää ja hyviä elämänohjeita. Sen avulla on helppo aiheuttaa (turhaa) skismaa ihmisten välille, harhaoppisyytöksistä uskonsotiin. Jokainen uskovainen kun ajattelee lukevansa raamattua pyhän hengen ohjaamana ja olevansa itse oikeassa. Poikkeuksetta. :/
Hei!
Olen aina ihmetellyt väitettä, että Raamatunkäännös on aina tulkintaa, eikä koskaan voi olla identtinen alkutekstin kanssa. Olen eri mieltä asiassa. Esim, hebrean "even"="kivi" suomeksi. "jam"="meri". "melech"="kuningas" jne... tarkoittavat täsmälleen samaa asiaa molemmilla kielillä!
Se, että yleensä puhutaan, että jossain käännöksessä on virheitä tai käännös on epätäydellinen paljastaa sen, että tiedetään mikä on täydellinen ja virheetön. Eihän mitään voi sanoa epätäydelliseksi tai virheelliseksi ellei tiedä millainen on täydellinen tai virheetön! FILOSOFIAA mutta totta!
Ja jos tiedetään, mikä on oikea käännös, miksi sellaista ei tehdä!!!
Toki Raamatussa on vaikeaselkoisia kohtia alkukielissä, joista on kiistaa mitä sana tai lause tarkoittaa. Ja näissä kohdissa juuri taitaa olla ne suurimmat erot eri käännösten välillä? Niissä tapauksissa on tutkittava useita antiikin ajan tekstejä; Septuaginta, Kuolleenmeren tekstit jne.
Tänä päivänä tietämys, näin ainakin väitetään, on suurempi, kuin muutama sata vuotta sitten. Mutta onko halua ja Jumalan pelkoa ja kunnioitusta tehdä mahdollisimman uskollisesti Raamatunkäännös alkukielten mukaan?
Uusin suomalainen Raamatunkäännös väittää olevansa mainoksissaan alkuteksteille mahdollisimman uskollinen. EI PIDÄ PAIKKAANSA! Tai mitä sitten tarkoittaa tuo "mahdollisimman", riippuu siitä? Olen pettynyt kyseiseen käännökseen!
Olen päättänyt palata Raamatunkäännöksessä muutama sata vuotta ajassa taaksepäin ja alkaa lukemaan Biblia 1776. Vaikkei sekään täydellinen ole, siitä näkeen selvästi millä asenteella se on tehty. Pyritty mahdollisimman suureen tarkkuuteen! Katsokaas kun silloin on vielä ollut kunnioitusta Jumalan sanaa kohtaan! Lisäksi tietysti alkukielten opiskelua, mikä on se paras vaihtoehto. Kaikille netin omistaville suuremmat mahdollisuudet opiskella, kuin koskaan ennen.
Että semmoset fiilikset tällä kertaa! Siunausta!
Tarkoitat varmaan nykyistä virallista raamatun käännöstä virheitä loytyy niin paljon että tämmöinen oppimaton junttikin löytää niitä Raamatun kokonaisopetuksen perusteella
Niin kauan kuin Raamattua on käännetty, ovat aina muutamat ihmiset todenneet, että väärin on käännetty. Mielipiteet ovat sitä varmempia mitä vähemmän he osaavat alkukieliä. Kun joskus 50 vuoden kuluessa ilmestyy uusi käänös, niin se joka tapauksessa haukutaan lyttyyn.
Kokemus Israelin matkan iltatilaisuudesta:
Kokemuksestani on jo monia vuosia, noihin aikoihin oltiin uusimassa edellistä raamatunkäännöstä. Paikalliset alkukieliä taitavat olivat kertomansa mukaan useaan otteeseen olleet yhteydessä Suomeen ja pyrkineet vaikuttamaan muutamiin kohtiin, joissa heidän mielestään oli selviä asiavirheitä. Heitä ei kuitenkaan silloin kuunneltu.
Kyseisessä iltatilaisuudessa oli siis alkukieliä tuntevia ja raamatunkäännösprojektiin tutustuneita henkilöitä. Siellä mainittiin, että " englanninkielestä käännetty vanhoillislestadiolaisten käyttämä Raamattu on lähinnä oikea".