Sinä olet vaivannut niin paljon mieltäni mutta viime yönä näin unen joka toi jonkinlaista lohtua mulle.
Makasin unessa sängylläni kyljelläni sinä makasit sänkyni toisella laidalla kyljelläsi kasvot minuun päin. Makasit siinä hiljaa minua katsellen. Olit tullut vastaamaan kysymyksiini. Odotit kysymyksiä. Mä kysyin.
Miksi?
Mitä tapahtui?
Miksi jätit mut tänne niin yksin?
Mua pelottaa täällä ilman sua. Olit ainoa johon pystyin luottaan ettet satuta mua mitenkään!
Olinko mä tähän syypää?
Kuolitko yksin?
Kärsitkö paljon kuollessasi?
Kuuluivat hiljaiset kysymykseni joihin vastasit yksi kerrallaan.
Hymyillen katselit mua. Olisin halunnut halata mutta keskustelimme unessa kahden ajan välissä. Itse makasin sängyllä elämän puolella ja sinä kuoleman. Välissä oli raja.
Tulit vain kertomaan mulle vastaukset joita vailla olin ja kertomaan kuin tärkeä sulle olin ettei sulla enää ole hätää.
Siinä me oltiin kaksin keskustelemassa elämän ja kuoleman rajalla asiat loppuun näkymätön lasi välissämme..
Katselit mua hetken hymyillen. Luoden mulle rohkeutta jaksaa kohdata maailma ilman sinua. Et hyvästellyt. Lempeä hymy kasvoillasi vain haihduit pois..
Heräsin ja itku multa tuli..
Rauha tuli mutta ikävä jäi..
Makasin unessa sängylläni kyljelläni sinä makasit sänkyni toisella laidalla kyljelläsi kasvot minuun päin. Makasit siinä hiljaa minua katsellen. Olit tullut vastaamaan kysymyksiini. Odotit kysymyksiä. Mä kysyin.
Miksi?
Mitä tapahtui?
Miksi jätit mut tänne niin yksin?
Mua pelottaa täällä ilman sua. Olit ainoa johon pystyin luottaan ettet satuta mua mitenkään!
Olinko mä tähän syypää?
Kuolitko yksin?
Kärsitkö paljon kuollessasi?
Kuuluivat hiljaiset kysymykseni joihin vastasit yksi kerrallaan.
Hymyillen katselit mua. Olisin halunnut halata mutta keskustelimme unessa kahden ajan välissä. Itse makasin sängyllä elämän puolella ja sinä kuoleman. Välissä oli raja.
Tulit vain kertomaan mulle vastaukset joita vailla olin ja kertomaan kuin tärkeä sulle olin ettei sulla enää ole hätää.
Siinä me oltiin kaksin keskustelemassa elämän ja kuoleman rajalla asiat loppuun näkymätön lasi välissämme..
Katselit mua hetken hymyillen. Luoden mulle rohkeutta jaksaa kohdata maailma ilman sinua. Et hyvästellyt. Lempeä hymy kasvoillasi vain haihduit pois..
Heräsin ja itku multa tuli..
Rauha tuli mutta ikävä jäi..
Vastaukset 18
Vanhimmat
käväisin muuten viime yönä unessasi, niin, tässä elämässä en tule enää sinua lähemmäksi kun ainoastaan uneesi...
Huono vitsi kuolleesta. Mua ei naurata. Enemmänkin itkettää.. mutta tottahan se. Hän palaa enää vain unissa ja muistoissa elämääni, vaikka olisin halunnut hänet pitää lähelläni elossa vielä vuosikymmenien ajan.
Niin aloittaja taisi kirjoittaa kuolleesta henkilöstä, joten jos et juuri ilmestynyt palstalle rajan takaa, ei tainnut olla juuri sinusta.
olenkin kuollut ------ hänelle.
Anteeksi näin epäkohtelias puhe mutta...Ei kiinnosta sellanen. Menisitkö itkeen sydänsurujas muuhun ketjuun. Jooko? Se ketä kaipaat on elossa mutta se josta mä kirjoitin aloituksessa on kuollut oikeasti. Sitä ei tavoita puhelimella, ei netillä, sitä ei sattumalta näe missään kaupungilla enää...
Sinulta ap. En voi käsittää, kuinka jotkut jaksavat aina leikkiä asioilla, jotka satuttavat. Tulkitsin heti kirjoituksestasi, että läheisesi, rakkaasi on kuollut.
Kuinka voit itse tätä nykyä.
Surua ei voi paeta, mutta luulen että unesi oli tarkoitus olla sinulle katharsis, jonka kautta voit antaa itsellesi rauhan. Hän halusi tulla hyvästelemään sinut.
Aina täällä katkeria ihmisiä liikkuu.
Jatkuvasti mielessähän se läheisen ihmisen kuolema on. Joka päivä on hetkiä kun itkettää mutta on hetkiä kun unohtaa asian. Hän oli ihminen joka tunsi minut hyvin vain yksi muu ihminen tunsi mut niin hyvin kuin hän tunsi. Menetin hyvin tärkeän ja läheisen ihmisen elämästäni. Se jättänyt ison aukon ja tunnen olevani jotenkin rikki.. tai puolikas.
Yksinäisyys on valtavaa ja sitä ei oikein kukaan ihminen pysty nyt korjaamaan koska en ole fyysisesti yksin. Multa vain lähti luotettu, läheinen ihminen tuonpuoleiseen..
Itkus ainaki kuulu rappuu illast. Tääl seinät nii pahvii..
Niin..mä vähän romahtelin kun netti on täynnä sen kuolemasta jotain juttua. Siitä tulee aina niin todellinen kun se lukee silmien edessä netissä. Avasin neljä peräkkäistä eri linkkiä ja aina sama reaktio.Romahdus itkuun.
Hitto naine..Mää näin niit juttui mut toivoin et sää et saa päähäs etsii netist mitää enää. Oli sellane kutina et sää et kestä viälä nähdä niit.
Tiedätkö mitä mä en kestä..? Mä en kestä sit tietoa että nyt vasta tajuan kuinka paljon se mua oikeasti rakasti! Kuvittelin jotenkin ettei se tarkoita mitä sanoo tai ei tajua mistä puhuu kun sanoi että rakastaa mua.
Ajattelin että se sekoittaa kiintymyksen rakkauteen. Vasta nyt tajuan että se oikeasti puhui totta.. tarkoitti mitä sanoi.. ja tiesi mistä puhui. Mä vähättelin sen tunteita mua kohtaan tosi rankasti ja varmaan siksi että mun oli vaikea ymmärtää miksi se mua rakastaisi.. en jotenkin nähnyt itseäni rakastettavana..
Hirveää erehdystä kaikki.. Se oli kaikki selvinnyt jos se olisi puhunut mun kanssa. Miksi se ei puhunut mulle? Se varmaan luuli väärin monesta asiasta.. Se teki päätöksiä tietämättä kaikkia totuuksia.
Tämä oli hirvittävä virhe...
Sää et voi mitää enää asial. Voit vaa oppii omist ja sen virheistä. Sää oot kultane naine jota rakastaa moni. Sää oot sellane symppis. Sul on paljo tukijoit ja auttajii. Usko kyl et se sun frendis ei sua pahal miättiny.Tiiät sää et me miähet ei jakseta olla rasittavien akkojen seuras jos silt ei saa persettä, jos miähet viihtyy naise seuras usein vaik sexii ei saakkaa nii sillo naine on miällyttävää seuraa. Sää oot sellane naine. Nii ajatteli se sun frendiski. Enkä mää tai kuallu frendis olla ainoit jotka nii ajatteli sust. Sää et saa syytel ja vihata ittees täst.
Jos vaan olisi se kaukosäädin jolla kelata aikaa muutamia kuukausia taaksepäin..
Sää oot monimutkanen naine! Sua on mahdoto tulkita.
Tavallinen nainen joka sanoo toista mitä oikeasti haluaa ja toivoo että mies käsittäisi silti mitä oikeasti nainen haluaa... se mä olen. Sillekin jätin asioita sanomatta koska luulin että se tajuisi sanomattakin koska jo tuntee mut hyvin, mutta ilmeisesti se kuvitteli asioita jotka eivät ainakaan täysin olleet niinkuin se kuvitteli. Olisi voinut kysyä...
Mää rakastan sua tollasena! Sää oot just tollane ku toho alapualel kirjotit. Aito.Mää haluun suajella sua kaikelt pahalt ja pahoilt ihmisiltä ja olla sun tukena sillo kun muut sua painaa alas. Se kuallu frendis oli sitä sul varmaa ennen.. Päästäisit sää mut sen paikal?
Mä en muista viimeyön unista mitään paitsi sen, että aamulla en olisi tahtonut herätä niin aikaisin.
Mä muistan. Viime yönä näin myös unia kuolleesta rakkaastani. Välähdyksiä yhteisistä muistoista jotka tapahtunut oikeasti.
*********************************************
Unessa se nosti mut syliin ja kantoi eteisestä sohvalle ja mä nauraen kiljuin että "älä sitten pudota mua.." kun hän oli pitkä ihminen ja se korkeus missä sen sylissä olin hiukan pelotti mua.
*********************************************
Se katseli mua usein hiljaa hymyillen. Mua se vaivaannutti ja kysyin "Mitä? Miksi katsot mua tuollai? Onko mulla meikit levinnyt ? " Se ei sanonut mitään. Hymyillen pyöritti vain päätään vastaukseksi ja käänsi katseensa muualle. Mä sinnikkäänä ihmisenä en jättänyt asiaa siihen vaan jatkoin.. "Mitä sitten? "
Hän oli pitkään hiljaa ja sitten sanoi "Eikö sua saa katsella muuten vaan? "
Mä päättäväisesti olin päättänyt olla vaikea ja jankata vaikka tiesin kyllä jo kaikki vastaukset. Halusin vain kuulla ne sen suusta joten vastasin.. "Ei, ei saa jos ei kerro miksi!"
Hän repesi nauruun ja nappas mua päästäni kiinni ja ravisti hellästi ja totes että "aaa... mikä jääräpää.. anna olla!"
Mä nauraen armoa anellen sanoin "Okei okei okei... Annetaan sitten.. "
****************************************