Olen noin kuukauden päästä seurustellut poikaystäväni kanssa 2 vuotta. Poikaystäväni on erittäin rakastava ja välittävä, hänestä näkee kuinka paljon hän arvostaa minua ja ,kuinka paljon rakastaa. Olen viime aikoina kaveerannut erään hyvän ystävän (pojan) kanssa vähän enemmän ja jutellut hänen kanssaan jatkuvasti, lopulta ihastuin häneen liiallisen kiintymyksen takia tästä on siis noin parin kuukauden verran. Lopulta ihastus kai "katosi" ja puhuin tästä poikaystäväni kanssa ja saimme kaikki hoidettua, mitään muutosta ei siis tapahtunut. Kyseinen poika, johon kiinnyin on samassa oppilaitoksessa kanssani ja ollaan edelleen hyviä kavereita, vaikka kävimme läpi rankan asian.
Nyt kumminkin parin kuukauden verran on käynyt mielessä aina kun en ole poikaystäväni seurassa, että rakastankohan häntä enään ja se on todella ahdistavaa ja häiritsee jatkuvasti elämääni esimerkiksi kun olen hänen seurassaan minulla on hauskaa ja ihanaa, hän huomioi minut ja osaa olla rakastava, mutta silti sydämmessä on ahdistava pistos, joka häiritsee ajatusmaailmaani. Toisaalta tunnen myös välillä hetkellisesti syvää rakkautta häntä kohtaan ja tiedän, että yhdessäolo on minulle erittäin tärkeätä hänen kanssaan, en vain pysty olla ajattelematta viime aikaisia asioita.
Olen nyt tässä kolmisen päivää itkenyt ihan hysteerisesti, koska tulevaisuus ilman poikaystävääni tuntuu ihan kamalalta ja tiedän, että ennen kuin tapasin ystäväni olimme poikaystäväni kanssa onnellisia ja minä todellakin ajattelin kaiken sujuvan näin lopullisesti.
Apua, onko joku kokenut samaa? Onko tämä ahdistus ja sydämmeen sattuminen vain hetkellinen vaihe?
Mitä pitäisi tehdä, kun enään itse tiedä olen pohtinut mielessäni jo niin kauan tätä asiaa ja nyt olen tullut siihen vaiheeseen, että purskahdan päivittäin vähintään 5 kertaa hysteeriseen itkuun? Poikaystäväni siis tietää tästä ja on tukenani, mutta en tunne sen olevan avuksi kun vain silloin kun olen hänen kanssaan, mitä mieltä olette? Tarvitsen kiperästi apua, olen vaipumassa epätoivoon. :(
Nyt kumminkin parin kuukauden verran on käynyt mielessä aina kun en ole poikaystäväni seurassa, että rakastankohan häntä enään ja se on todella ahdistavaa ja häiritsee jatkuvasti elämääni esimerkiksi kun olen hänen seurassaan minulla on hauskaa ja ihanaa, hän huomioi minut ja osaa olla rakastava, mutta silti sydämmessä on ahdistava pistos, joka häiritsee ajatusmaailmaani. Toisaalta tunnen myös välillä hetkellisesti syvää rakkautta häntä kohtaan ja tiedän, että yhdessäolo on minulle erittäin tärkeätä hänen kanssaan, en vain pysty olla ajattelematta viime aikaisia asioita.
Olen nyt tässä kolmisen päivää itkenyt ihan hysteerisesti, koska tulevaisuus ilman poikaystävääni tuntuu ihan kamalalta ja tiedän, että ennen kuin tapasin ystäväni olimme poikaystäväni kanssa onnellisia ja minä todellakin ajattelin kaiken sujuvan näin lopullisesti.
Apua, onko joku kokenut samaa? Onko tämä ahdistus ja sydämmeen sattuminen vain hetkellinen vaihe?
Mitä pitäisi tehdä, kun enään itse tiedä olen pohtinut mielessäni jo niin kauan tätä asiaa ja nyt olen tullut siihen vaiheeseen, että purskahdan päivittäin vähintään 5 kertaa hysteeriseen itkuun? Poikaystäväni siis tietää tästä ja on tukenani, mutta en tunne sen olevan avuksi kun vain silloin kun olen hänen kanssaan, mitä mieltä olette? Tarvitsen kiperästi apua, olen vaipumassa epätoivoon. :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakkaus on teko ja tunne. Arki tulee joka suhteessa, luultavasti myös tulisi siinä hieman arvoitukselliseksi jääneessä ystäväsuhteessa. Elä ja toimi niin että voit elää iloisena omatuntosi kanssa.