teillä kaikilla on kuitenkin Jumalan luoma täydellinen keho piilossa siellä läskien alla.
Miksi olette lihavia
mikkeliläiset?
11170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä muuta viserrä!
Tämän keskustelunpalstan taso nousee vain jos tällaisiin typeriin aloituksiin ei kommentoida.
Ei kukaan jaksaisi kuukausikaupalla kirjoittaa tyhmiä jos ei saa mitään vastakaikua. Nämä idioottialoitukset elävät meidän kommenteistamme ja kuolevat ilman niitä.
Selkeää parannusta on jo ollut nähtävissä. Tyhmät aloitukset surkastuvat olemattomiksi, jatketaan samaan malliin.
Eihän tuossa aloituksessa ole mitään typerää. Siinä on typerää ja idioottimaisuutta jos ihminen antaa itsensä paisua muodottomaksi möhkäleeksi kun voisi olla hoikka ja kaunis ihminen.
Kaikki on nupista kii, syöminen auttaa hetkellisesti pahoinvointiin. Muutettuani savoon lihoin vuodessa 30 kg, kompensoin elämän tyhjyyttä(yksinäisyyttä) syömällä olemattomien ystävienikin puolesta. Kun masentaa ei jaksa kuin syödä ja maata kaikki tuntuu niin turhalta> ylen syönti aiheuttaa vielä bonuksena kuoleman> ei tuu omaisille pahaa mieltä niinkuin esim hirttäytymällä.
Lähtemällä vaan liikkeelle olo nupissa paranee.
Ahdistaa ja pelottaa lähtee ulos vaikka pakko ois.
Traumat henkisestä ja fyysisestä väkivallasta mitä koulussa sain kokea eivät jätä minua rauhaan, vain ruoka antaa minulle sellaisen olon että jaksan edes hengittää.
Vielä näinäkin päivinä saan paniikki kohtauksia kun joudun tilanteisiin mitkä tuovat koulu muistot mieleen. Liikunta tuo minulle fyysistä kipua ja ahdistusta kun muistan sen kuinka koulussa minua ei haluttu mihinkään mukaan vaan minua haukuttiin, tönittiin, hakattiin ja potkittiin. Ketään ei kiinnostanut pahoin vointini silloin(eikä nytkään) ainut pakotie helpotus tuskaan oli (ja on)ahmiminen.
Psykiatrit puhuu vaan liirumlaarumeitaan ja on ymmärtävinään.
Odotan vain seuraavaa herkkuhetkeä ja kuolemaa.
Kuvauksesi antaa ymmärrettävän kuvan tilanteestasi ja siihen johtaneista syistä.
Minuakin kiusattiin aikoinaan koulussa ja urheilutunnilla olin se viimeinen, joka oli pakko ottaa joukkueeseen mukaan. Syöminen ei kuitenkaan jostain syystä ole koskaan ollut minulle ongelma. Paremminkin "ongelmani" on aina ollut jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne ja ajatus, etteivät yleiset ihmisiä koskevat lainalaisuudet koske minua.
Nautin olostani onnellisena läskinä. Syömisestä saan hyvän fiiliksen. En kaipaa pienivehkeistä tupakalle ja viinalle haisevaa työtöntä ukkoani enäää mihinkään. Lemppasin jo vuosi sitten pihalle. Nyt voin herkutella ja nauttia turvallisesta yksinolostani niinkuin haluan. Sukulaisia ei juurikaan ole, eikä perhettä. Miksi siis laskisin kaloreita ja juoksisin lenkillä verenmaku suussa. Jos kuolen aikaisemmin kuin pitäisi...niiin mitä sitten... testamenttini saaja nauttii!
Häpeän laihaa runkoani joten pidän sen piilossa läskien sisällä!
Lihavat sairastuu tosi usein kakkostyypin diabetekseen. Siinä loppu on sellainen, että tulee sokeaksi ja kirurgi sahaa kuolioon menneet jalat poikki. Saatat elää vajaana silti vielä pitkään.
Mä en ollu koulussa se joka valittiin viimeisenä joukkueeseen, vaan mä olin sen varamies. Että jos sille sattu jotain niin mä pääsin kentälle.. En ole katkera niistä ajoista, itsepähän olin läski. sittemmin olen vaihtanut ahmimisaddiktin urheiluaddiktiin..
Kaveri joskus autossa nauroi ja sanoi että kato mikä läski on lenkillä. Mä sanoin sille että älä naura sille, se on kuitenkin ruvennu tekemään jotain asialle... Naura sille punkerolle(sisäistänaurua) joka kaupassa työntää niitä ostoskärrejään mitkä on puolillaan sipsejä ja limpparia sun muuta donitsia..