Pääminisyteri Matti Vanhasella on jälleen hyvä mahdollisuus näyttää, miten hän johta hallitusta.
Siihen tarvitan vain Olli Rehnin aloittaman ja Anne Brunilan loppuunsaattaman globalisaatiotyöryhmän suositusten toimeenpano.
Sikäli, kun toimenpide-esitykistä ryhdytään toteuttamaan vain sitä osaa, jota SAK ei vastusta, niin pääsemme toteaman, ettei matti Vanhanen johdakaan hallitustaan, vaan sitä johtaakin SAK/SDP.
Vanhasen työn luulisi olevan helppoa, koska Lipponenhan teetti Sailaksella melko vastaavan paperin, jossa on hyvin saman tapaisia toimenpide-esityksiä, joita SDP ei ole ryhtynyt toteuttamaan, kposka nekin olivat liian "oikeistolaisia" nostettavaksi esiin ennen kunnallisvaaleja.
Mutta nyt on kuntavali takana.
Mitä tekee Matti Vanhanen globalisaatiotyöryhmän suosituksille? Toivottavasti hän osoittaa johtavansa hallitustan ja alkaa toteuttaa tilaamansa asiantuntijaraportin ehdotuksia välittömästi.
Siihen tarvitan vain Olli Rehnin aloittaman ja Anne Brunilan loppuunsaattaman globalisaatiotyöryhmän suositusten toimeenpano.
Sikäli, kun toimenpide-esitykistä ryhdytään toteuttamaan vain sitä osaa, jota SAK ei vastusta, niin pääsemme toteaman, ettei matti Vanhanen johdakaan hallitustaan, vaan sitä johtaakin SAK/SDP.
Vanhasen työn luulisi olevan helppoa, koska Lipponenhan teetti Sailaksella melko vastaavan paperin, jossa on hyvin saman tapaisia toimenpide-esityksiä, joita SDP ei ole ryhtynyt toteuttamaan, kposka nekin olivat liian "oikeistolaisia" nostettavaksi esiin ennen kunnallisvaaleja.
Mutta nyt on kuntavali takana.
Mitä tekee Matti Vanhanen globalisaatiotyöryhmän suosituksille? Toivottavasti hän osoittaa johtavansa hallitustan ja alkaa toteuttaa tilaamansa asiantuntijaraportin ehdotuksia välittömästi.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Pääministeri sanoi täysin
yksiselitteisesti Brunilan paperia vastaanottaessaan, että hän - ja hänen hallituksensa - kunnioittaa kolmikantaa
eikä puutu työmarkkinaosapuolten
sovittavaksi kuuluviin "asioihin".
Asiat vain valmistellaan kolmikannassa, joten kyllä Vanhanen niihin puuttuu tai sitten antaa vallat SAK:lle.
Asiat tulevat esiin jo tupossa, sillä EK on sanonut, että Brunilan raportin toimenpidesuositusten tulisi näkyä jo seuraavassa tupo-ratkaisussa.
Vanhanen joutuu siis puuttumaan asioihin hyvinkin nopeasti.
Tulet näkemään sen puuttumisen - ja etenkin sen sisällön - hyvinkin pian;-)))
=
Lälläri-Vanhaselta lurahtaa housuun samalla lailla kuin nyt meneillään olevassa ulkopoliittisessa "kiistassa".
=
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mukaan presidentti Tarja Halosen syyskuussa pitämässä YK-puheessa otettu kanta Irakin sotaan pohjautuu Lipposen hallituksen päätökseen. Se muotoiltiin maaliskuussa 2003 hallituksen ulko - ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa.
Vanhanen huomautti keskiviikkona, että puheesta kirjallisen kysymyksen tehnyt kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) taisi itse olla silloin valiokunnan jäsen. - Nykyinen hallitus ei tietenkään ole ottanut kantaa vanhaan sotaan, Vanhanen korosti.
Tällaisissa asioissa on pääministerin mukaan aina voimassa kulloinkin otettu kanta, joka on voimassa. Presidentti on puhunut sen perusteella.
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta piti maaliskuussa 2003 valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Hallituksen mielestä voimankäyttö ilman YK:n turvallisuusneuvoston nimenomaista valtuutusta ei ollut hyväksyttävää.
Vanhanen vakuutti, että yhteistyö valtioneuvoston ja presidentin kesken on sujunut hyvin. Käytännön elämässä ei ole ollut havaittavissa mitään harmaata aluetta ulkopolitiikan johtamisessa.
Tulet näkemään sen puuttumisen - ja etenkin sen sisällön - hyvinkin pian;-)))
=
Lälläri-Vanhaselta lurahtaa housuun samalla lailla kuin nyt meneillään olevassa ulkopoliittisessa "kiistassa".
=
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mukaan presidentti Tarja Halosen syyskuussa pitämässä YK-puheessa otettu kanta Irakin sotaan pohjautuu Lipposen hallituksen päätökseen. Se muotoiltiin maaliskuussa 2003 hallituksen ulko - ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa.
Vanhanen huomautti keskiviikkona, että puheesta kirjallisen kysymyksen tehnyt kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) taisi itse olla silloin valiokunnan jäsen. - Nykyinen hallitus ei tietenkään ole ottanut kantaa vanhaan sotaan, Vanhanen korosti.
Tällaisissa asioissa on pääministerin mukaan aina voimassa kulloinkin otettu kanta, joka on voimassa. Presidentti on puhunut sen perusteella.
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta piti maaliskuussa 2003 valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Hallituksen mielestä voimankäyttö ilman YK:n turvallisuusneuvoston nimenomaista valtuutusta ei ollut hyväksyttävää.
Vanhanen vakuutti, että yhteistyö valtioneuvoston ja presidentin kesken on sujunut hyvin. Käytännön elämässä ei ole ollut havaittavissa mitään harmaata aluetta ulkopolitiikan johtamisessa.
Mitä Brunilan paperissa on sellaista, joka pikaisesti pitäisi toteuttaa?
Vaikkapa ensimmäiseksi pitäisi jatkaa palkkojen verotuksen alentamista, että kotimarkkinoille saataisi kysyntää kasvattavaa ostovoimaa ja siten työllistämisen mahdollisuuksia paremmiksi.
Seuraavat pääministerivalit on vasta 2,5 vuoden kuluttua.
Presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen ovat täysin eri linjoilla globalisaatiosta eli maapalloistumisesta. Helsingin Sanomatkin on reväyttänyt asian esiin pääuutissivullaan suurella otsikolla.
Kaikki näimme tv:stakin, että ottaessaan vastaan Anne Brunilan johtaman globalisatiotyöryhmän raportin Vanhanen puolusti voimakkaasti siinä esitettyjä näkemyksiä. Halonen on kuvaillut globalisaatiota vääränä ja moraalisesti kestämättömänä kehityksenä. Ulkoministeri Tuomioja on ollut hänen linjoillaan, kun sen sijaan Paavo Lipponen on tietysti ollut aina sillä linjalla, jolle Vanhanenkin on nyt tullut.
Mistä tuossa globalisaatiossa on kysymys, miten se voitaisiin esittää lyhyesti. Yritän.
Globalisaatio, jota Vanhanenkin siis nyt puolustaa, merkitsee sitä, että
- maapallo on nähtävä ja sitä on kehitettävä yhtenä kokonaisuutena, jossa on kyllä tarpeineen ja mahdollisuuksineen erilaisia alueita, mikä pitää ottaa huomioon
- valtioiden on avattava rajansa entistä enemmän ja poistettava sulut niin ihmisten kuin työpaikkojenkin liikkumiselle rajojen yli; ellei näin tehdä, globaali kehitys estetään
- ihmisten tarpeet ja ostovoima koko maailma huomioon ottaen eli globaalit markkinat määräävät, mitkä alat menestyvät ja kasvavat, mitkä kuihtuvat
- tuotantoa syntyy sinne, missä sille on parhaat edellytykset menestyä kilpailussa mm. sijainnin, raaka-aineiden, infrastruktuurin, markkinoiden eli ostajien, työntekijöiden ym. kilpailukykytekijöiden puolesta
- työpaikkoja syntyy vain globaalissa kilpailussa menestyville aloille ja ne poistuvat menestymättömiltä aloilta.
Mitä tuo kaikki merkitsee meille, mitä vaatimuksia se asettaa Suomelle ja mm. poliittisille päättäjillemme?
Sitä, että on tunnustettava, ettemme voi pysyä kehityksessä mukana käpristymällä täällä vain pieneen omaan itseemme, nurkkakuntaisiin etuihimme, pyrkiä säilyttämään tai jopa kasvattamaan asukas- ja työpaikkamääriä siellä missä niille edellytyksiä ei ole eikä niitä ole em. tekijät huomioon ottaen kannattavaa ja muutenkaan järkevää luoda, palata johonkin menneeseen johon mm. Oiva Härkösen mainostama ”alueellisen ja sosiaalisen tasapainon palauttaminen” tähtää.
Ulkopolitiikassa se merkitsee sitä, että meidän on mentävä entistä määrätietoisemmin maailmalle, puolustaaksemme etujamme ja hankkiaksemme uusia mahdollisuuksia meidän on pyrittävä kaikkiin mahdollisiin ytimiin minne vain pääsemme, ja meidän on entistä suurempi pakko avata myös rajamme entistä avoimemmiksi sekä ihmisille että yrityksille, kaikelle kilpailulle. Tämä puolestaan edellyttää, että edellä olevassa kappaleessa puhumani maan sisäinen kehitys meillä toteutuu täysivoimaisesti.
Globalisaatio ei merkitse sitä, että meidän olisi romutettava pohjoismainen hyvinvointivaltiomme, jonka vuosikymmenten työllä lähinnä sosialidemokraattisten tavoitteiden ja periaatteittemme mukaan olemme rakentaneet. Meidän on pystyttävä vastaamaan kansainväliseen kilpailuun kaikkien ihmisten taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus säilyttäen ja koulutustasoa ja sitä kautta osaamista jopa nostaen ja tarpeiden mukaan suunnaten. Nämä ovat välttämättömiä kilpailukykyedellytyksiä. Niitä ei paranneta ammattiliittojen ja työntekijöiden palkkojen ja etuisuuksien alasajolla. Työnantajapiirien eräiden edustajien vaatimukset ja Jaba 43:n täälläkin esittämät ajatukset heikentävät noita edellytyksiä.
Matti Vanhanen näkyy nuo vaatimukset vihdoin oivaltaneen ja hyväksyneen. Toivottavasti se alkaa pian näkyä hallituksen politiikassa, myös työntekijäpuolen tarpeet – siis välttämättömän osan kilpailuedellytyksistä – huomioon ottaen. Olisi jo korkea aika, sillä melkoinen notkahdus välttämättä tarvittavassa kehityksessä on jo tapahtunut.
Globalisaatio tulee nähdä mahdollisuutena, samaan tapaan kuin EU pienemmässä mittakaavassa tulee nähdä mahdollisuutena. Globaali taloudellinen kehitys luo uutta kasvupohjaa taloudelle. Suomen ja muiden kehittyneiden maiden näkökulmasta se luo ennen muuta uusia valtavia markkinoita. Toki tuonjako globalisaation myötä muuttuu ja Euroopan osuus siitä kakusta osuutena pienenee. Mutta kun kakku tulee globalisaation myötä tarpeeksi suureksi, kaikki hyötyvät taloudellisesti. Tämähän globalisaation perusajatus. Ajatus on muuten sama, jota Kokoomus-puolue ei meillä aina viljellyt myös sisäiseen käyttöön esim. verotuksesta puhuttaessa.
Globalisaatiota ei tarvitse pelätä. Kun se tuo ongelmia mukanaan, nuo ongelmat pitää tietysti pyrkiä ratkaisemaan. Esim. globalisaatiolla ei titenkään pidä pyrkiä mihinkään siirtomaaorjuuteen tai suurten maiden imperialismin pönkittämiseen.
EU on tällä hetkellä globalisaation suurin jarru. Erityisen kova jarruttaja on Ranska, jota Suomi valitettavasti kyllä pitkälti tukee.
Miksi EU sitten on jarrumiehenä? Kyse on tietysti maatalousprotektionismista. Maataloushan olisi kehitysmaiden tärkein tuotantoalue. Maataloudesta niiden globalisaatikehitys olisi mahdollista polkaista käyntiin. EU kuitenkin tukee omaa maatalouttaan ja dumppaa tuotteita kehitysmaihin, jotta niistä ei olisi kilpialijoiksia. Samalla EU estää tuontitulleilla kehitysmaista EU:hun suuntautuvan tuonnin. Juuri maatalouskysymyksiin WTO-prosessi toistaiseksi kaatui EU:n vastustaessa voimakkaismmin James Harbinsonin erinomaista esitystä globalisaatiokehitykseksi. Myös Maailmanpankki on useaan otteeseen arvostellut EU:ta kehitysmaiden vastaisesta maatalouspolitiikasta.
Maatalouden suojelemisen varjolla estetään siis globaali kehitys ja maailmanlaajuisten markkinoiden synty. Tässä käy kuitenkin niin, että muut menevät menojaan ja EU saa jäädä nuolemaan näppejään oman maatalosuprotektionisminsa kanssa. Jo nyt Aasia on nopeasti kehittyvä talousalue, joka nousee kannattamattomiin rakenteisiin sitoutuneen EU:n edelle. Suomessa tämä sama itsekäs impivaaralaisuus on nähtävissä pienemmässä koossa, minkä KKK toi hyvin esille omassa kirjoituksessaan.
... vaan näkyyhän noita taputtajia löytyvän ainakin parin vapaan miehen verran!
Ja sitten Stanislaw Jerzy Lecin monimielisestä mietteestä in medias res!
"Matti Vanhanen näkyy nuo vaatimukset vihdoin oivaltaneen ja hyväksyneen", kirjoittaa "K.K.Korhonen" ikään kuin uutena asiana siitä, että sosiobiologin poikana täyteen mittaansa kasvanut - vai pitäisikö sanoa "kehittynyt" - Vanhanen olisi muka jossakin elämänsä vaiheessa itse asiassa ollut juurikaan muuta kuin ns. uusliberalistista mieltä.
Mitä minä ajattelen Evan pastorirenki Ruokasen "Tiekartoista tulevaisuuteen", samaisten herrojen Evan piikatyttö Anne Brunilan "globalisaatioraportista" ynnä niin ikään Evan uusimmasta "EU:n etujoukko" -ajattelusta jääköön itse kunkin muista yhteyksistä ymmärrettäväksi.
"K.K.Korhosen" & "Mielipidepankin" ylistyslauluista Matti Vanhasen tulevalle - poliittiselle - sielulle ja ruumiille olen iloinen ja otettu!
Jos hän näkyy (ainakin) yhden kannatuksen ja tuen menettävän, näkyypähän saavan kaksi tilalle...
"Äh, älä sano, että olet samaa mieltä. Yksimielisyys saa minut tuntemaan, että olen sittenkin väärässä."
(Oscar Wilde, 1854 - 1900)
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005323474
Pääministeri Matti Vanhanen puolusti globalisaatiota voimakkaasti tiistaina ottaessaan vastaan Suomi maailmantaloudessa -ryhmän loppuraportin.
"Globalisaatio on ollut myönteinen mahdollisuus koko ihmiskunnalle ja tämän pitää olla perusvire, jolla Suomi ja suomalaiset tähän suhtautuvat", Vanhanen sanoi.
Suomi ei houkuttele ulkomaista pääomaa eikä osaajia, kasvuyrityksiä on liian vähän, kilpailussa on toivomisen varaa eikä nopeasti kasvavan niin sanotun luovan talouden mahdollisuuksia hyödynnetä kylliksi. Tämä oli Vanhasen arvio Suomen tilasta Kesärannassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.
Nyt hoetaan huippuosaamista. Sitä tarvitaan - mutta riittääkö se? Urho Kekkosta mukaillen pitäisi kysyä, "onko maallamme rohkeutta uudistua". Tarvitaan todellista hallittua rakennemuutosta ja työreformia - sekä johtajuutta.
Tasavallan presidentti on keskittynyt puhumaan hyvinvointivaltiosta, mikä on tuonut hänelle suuren suosion. Onko Tarja Halosessa johtajaa näkemään, että hyssyttelemällä ja tähänastiseen takertumalla emme ajan mittaan pärjää? Halonen on kuvaillut globalisaatiota muun muassa moraalisesti vääränä ja poliittisesti kestämättömänä järjestelmänä...
Täällä on julistettu bernsteiniläisen utopian toteutuneen jopa paremmin oppimestarit Bernstein ja Kaytsky olivat ikinä osanneet kuvitellakaan. Valitettavasti pohjoismaat ovat liian pieni alue sen säilyttämiseen nykyisessä muodossaan. Globalisaatio jyrää päälle sellaisella voimalla, että bernsteiniläinen onnela on ajautunut tiensä päähän. Se on yksinkertaisesti liian tiukasti aatteeseen sitoutunut ja kankea järjestelmä tuottaakseen hyvinvointia entiseen tapaan. Sen perinteiset aseet eivät enää toimi, kun vastustaja ei enää ole sidottu entiseen taistelutantereeseen. Se ottaa yksinkertaisesti ottaa pitkät ja jättää bernsteiniläisen soturin heiluttamaan miekkaansa tyhjälle taistelukentälle.
Suomen selviytymistrategian onkin lähdettävä uudelta pohjalta. Pienen maan on onneksi helpompi uudistua kuin suuren (vrt. Saksa) - vai onko? Ajavatko paikoilleen jämähtäneet bernsteiniläisen onnelan soturit maamme täystuhoon ennen kuin uskovat?
Juuri näin on kuin asian ilmaisit. SDP:n vasemmistolainen ja Keskustan aggraarisosialistinen hallitusyhdistelmä on pahin mahdollinen painajainen Suomen menestymistä pohdittaessa.
Sellaiset uudistukset, joita Brunilan ja Sailaksen työryhmät ovat esittäneet, ovat valmiimpia toteuttamaan Kokoomuksen ja Lippoen johtaman SDP:n varaan rakentuva hallitus. Matti Vanhanen on opillisesti oikeilla linjoilla, mutta hän ei voi mitään, kun Hokkanen sanoo njet.
Suomen pitäisi uudistua niin talouden rakenteiden suhteen kuin alueellisesti ja infrastruktuurin suhteen sellaiseksi, että iskukyky vastata globalisaation haasteisiin olisi optimaalinen. Pienellä maalla on tähän mahdollisuus, jos on vaan halua. Omien reviirien ja saavutettujen etujen puolustaminen on vaan niin tiukassa, että koville se tulee ottamaan.
Pahimmissa painajaisissasi sinipunan viimeisin suuri aikaansaannos 500 000 työtöntä 90-luvun alussa?
Matti Vanhanen edustaa Keskustan maltillista liberaalisiipeä. Se on Keskustassa huomattavasti voimakkaampi kuin Lipposen oma "minikokoomus" SDP:ssä. Kaikesta päätellen lipposlaiset ovat ajautunut SDP:ssä sivuraiteelle aitojen sosialidemokratiaan kuuluvien bernsteiniläisten aatteiden päästyä voitolle. Voi sanoa, että nyt SDP on jälleen oikea työväenpuolue sen teeskentelemisen sijasta.
Sinipunan kansalle raskaat 8 vuotta ja sen aikana tapahtunut hallituskumppani-Kokoomuksen kääntyminen vapaan markkinaliberalismin äänekkääksi kannattajaksi, vieraannutti SDP:n kannattajat sinipuna-yhteistyöstä.
Tässä vaikeassa tilanteessa oli suuri onni Suomelle, että kuin tyhjästä ilmestyi Matti Vanhasen kaltainen maltillinen oikeistojohtaja. Monien mielestä hän edustaa väärää puoluetta. Hän tarvitsee kuitenkin kaiken mahdollisen tuen saadakseen maamme tulevaisuuden kannalta välttämättömiä reformeja toteutetuksi.
Sinipunaa kaipaavien pitäisikin lopettaa kaikkea raastava rääkymisensä ja siirtyä Matti Vanhasen ja Keskustan tueksi. Näin he parhaiten veisivät eteenpäin arvokkaina pitämiään päämääriä. Tällainen epäitsekkyys olisi isänmaallisuuden merkki. Löytyykö sitä, jää nähtäväksi. -Omien kadotettujen reviirien puolustaminen taitaa olla tärkeämpää?
Sinipunahallitus onnistui 8 vuoden aikana melkein puolittamaan Keskustajohtoisen Ahon hallituksen aikana syntyneen työttömien määrän. Ns. rakennetyöttömiä ei saatu eikä saada työllistettyä.
Rakennetyöttömyys johtuu taas siitä, että meillä Kekkosen ajan Suomessa koulutettiin ihmisiä metsureiksi, maanviljelijöiksi ja kutomokoneiden käyttäjiksi. Idänkaupan romahtamisen myötä ei oltu valmiita markkinatalouden vapaaseen huumaan, koska oli suosittu markkinatalouden silmin kannattamattomia toimintoja. Sellaista virhettä ei soisi enään toiste tapahtuvaksi. Velkavetoinen talous ei onnistunut, koska sukkahousut, verkkarit ja monot eivät käyneetkään kaupaksi vapailla markkinoilla. Jos taloutemme rakenteet olisivat olleet kunnossa rahamarkkinoiden vapauttaminen ei olisi kolahtanut sillä tavoin kuin teki. Virhe oli tietysti se, että Holkerin hallitus ei lähtenyt tarmokkaasti purkamaan Keskustan rakentamaa heikkokatteisen yritystoiminnan Suomea. Keskusta ja ns. punaiset vuorineuvoksethan tämän ansan olivat rakentaneet.
Lipposen sinipunahallituksen tehtävänä oli muuttaa Suomea kilpailukykyiseksi markkinatalousperiaatteella. Siinä se onnistui kohtuullisesti ja samalla linjalla pitäisi jatkaa edelleen. Vanhanen on kyllä tähän asti melko hyvin jatkanutkin samoilla linjoilla ja näyttää siltä, että Brunilan globaalisaatiotyöryhmän raportin jälkeen tekee sitä edelleen. Keskusta siis karkeasti pettää ne vaalilupaukset, jotka se antoi, mutta kansakunnalle on kyllä hyvä niin. Keskustan keskeinen vaaliteemahan oli, että veronalennuksia ei tulla tekemään.
Vanhasella on tilaisuus repäistä politiikkansa kunnolla eroon demarien vanhoillisista, joita näkyvimmin edustavat Halonen ja Tuomioja.
Vanhasen omat linjaukset ovat kohdallaan ja tukevat Suomen talouden vakautta.
Lipposen tuki Vanhasen linjalle on myös taattu, joten demarit ei venettä kaikuta. Kun vielä Vanhasen linja on lähes suora kopio kokoomuksen tavoitteista, niin oppositiokin tyytynee normaaliin "väärin sammutettu" kommentointiin.
Vanhasen suurin ongelma löytyy omista joukoista, siitä Hokkasen-Laatikaisen disinformaation varassa elävästä kepulaisjoukosta jolle jo EU:n on kerrohttu olevan pahuuden ilmentymä ja jolle globalisaatiota syötetään mörkönä joka tyhjentää maaseudun ja tekee suurimmasta osasta maata reservaatin.
Yhä suuremmaksi ongelmaksi tuleekin muodostumaan korkeasti koulutetun väen sijoittuminen koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Tähän asti se on ratkaistu byrokratiaa paisuttamalla. Perustetaan yhä uusia tutkimuslaitoksia ja muita veroilla rahoitettuja byrokratian kylkiäisiä korkeakouluista vyöryvien humanistilaumojen työllistämiseksi.
Se on sosialidemokraattinen ratkaisu ja viemässä samantyyppiseen umpikujaan kuin kohoavat eläkemenot. Korkean, yleisistä varoista maksetun palkan lisäksi, alemmin koulutetuille ja siten pientä palkkaa saaneille suurille ikäluokille maksetut eläkkeet ovat pikkurahaa siihen verrattuna mitä näille korkeakoulutetuille ja -palkkaisille joudutaan aikanaan maksamaan.
Jos Suomea ei saada nopeassa aikataulussa muutetuksi siksi korkean teknologian maaksi, mistä niin paljon puhutaan, niin hyvä koulutustasomme muuttuu kansantaloudelliseksi riippakiveksi. Jos ihmisiä ei voida sijoittaa oikeasti tuottavaan työhön, mitä hyötyä heidän kouluttamisestaan on?
Holkerin hallituksen 'hallittu rakennemuutoskaan' ei sitten pystynyt tekemään asialle muuta kuin ajamaan pankit lähes konkurssiin. Myös kokoomuksen oman pankin: Kansallispankin.
Tälläkö ei mielestäsi ollut mitään vaikutusta Suomen talouteen ja työttömyyteen!? Kaikki johtui vain neukuista? HEHHEH
Ei ennen porvarihallitusta, ei sitten millään. Se on ihan selvä juttu, ettei Vanhanen voi tuollaista sanella.
Niin kauan kuin SDP on hallituksessa, mitään välttämättömiä työelämän uudelleenjärjestelyjä ei voida toteuttaa. Raportti pyrkii SDP:lle siihen kaikista pyhimpään, eli ay-vallan murtamiseen.
>> Raportti pyrkii SDP:lle siihen kaikista pyhimpään, eli ay-vallan murtamiseen. > Globalisaatio ei merkitse sitä, että meidän olisi romutettava pohjoismainen hyvinvointivaltiomme, jonka vuosikymmenten työllä lähinnä sosialidemokraattisten tavoitteiden ja periaatteittemme mukaan olemme rakentaneet. Meidän on pystyttävä vastaamaan kansainväliseen kilpailuun kaikkien ihmisten taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus säilyttäen ja koulutustasoa ja sitä kautta osaamista jopa nostaen ja tarpeiden mukaan suunnaten. Nämä ovat välttämättömiä kilpailukykyedellytyksiä. Niitä ei paranneta ammattiliittojen ja työntekijöiden palkkojen ja etuisuuksien alasajolla. Työnantajapiirien eräiden edustajien vaatimukset ja Jaba 43:n täälläkin esittämät ajatukset heikentävät noita edellytyksiä.
SDP:n sisällä on niin suuri vastarinta Lippos-siipeä kohtaan, ettei SDP:stä ole valitettavasti ole nyt nähtävässä tulevaisuudessa tarvittavien uudistusten toteuttajaksi. SAK:n äänenpainot ovat tismalleen yhtä jyrkän tuomitsevat kuin v.-98 Keskustan Työreformia kohtaan.
Juuri SAK:n suunnalta esitetään ne valheelliset uhkakuvat koko tulosopimusjärjestelmän romuttamisesta, kun esitetään mitä tahansa järkevää joustoa nykyiseen kankeaan itsetuhoiseen systeemiin.
Nyt on ainoa toivomme Matti Vanhanen ja Keskusta.
Muotoilen uudestaan ja selkeämmin ajatukseni.
Ay-liike vastustaa syvästi aivan kaikkea puuttumista työntekijän etuihin. Sillä on yhteiskunnassa niin paljon valtaa, että se voi torpata kaikki vaadittavat ja järkevät uudistukset. Mihinkään, mihin SAK:lla on jotain sanavaltaa, tai joka edes teoriassa voisi heikentää työntekijän oikeuksia jossain yksittäistapauksessa, ei voida koskea.
Ehkä parempi termi kuin murtaminen olisi ollut vähäinen heikentäminen. Kuvaavaa oli, että edes yhdessä pienessä asiassa ay-väki ei voinut antaa periksi ja myöntyä ulkoisen pakon edessä.
Luin kirjoituksesi, ja olen vastakkaista mieltä. Globalisaatio ja hyvinvointivaltio ovat toistensa kanssa ristiriidassa olevia konsepteja. Palvelut kyllä voidaan edelleen tuottaa verovaroista, mutta tasapalkkaisuuspyrkimykset vievät kansakunnan tuhoon. Tasapalkkaisuuspyrkimykset ovat mörkö, jonka turvattu neuvostokauppa aikoinaan synnytti, ja josta ei päästä eroon, vaikka kuinka olisi pakko. Vapaan kilpailun lisääntyessä on mahdotonta pitää kiinni kilpailukykyä rapauttavasta mallista.
Tasapalkkaisuusideaalin vuoksi tuloeroja ei voida kasvattaa vastaamaan muun maailman asettamia vaatimuksia. Tämän seurauksena Suomessa on suhteessa yleiseen palkkatasoon maailman toiseksi kalleimmat duunarit (Ruotsista löytyvät kalleimmat). Myös työntekijöiden tehottomuus on suuri ongelma. Lomat ovat pitkiä ja työpäivät lyhyitä. Luulisi, että ay-liike ja SDP ymmärtävät ongelman, mutta turha luulo. Koska EU-jäsenyyden myötä ja globalisaation vallitessa yritystoimintaa ei voida kontrolloida tai kieltää siirtymästä halvempiin maihin, on noidankehä valmis. Valtiolla ei ole enää mitään pakkovaltaan perustuvia keinoja estää yrityksiä siirtämästä tuotantoa ulkomaille, siitä EU:n neljä vapautta ja WTO pitävät kyllä huolen.
Palkkaerojen kasvun härkäpäinen vastustaminen estää työpaikkojen lisääntymisen kotimaassa, ja todennäköisesti romuttaa kansantalouden.
Ay-liike on erittäin konservatiivisesti, suorastaan patavanhoillisesti, juuttunut jarruttamaan aivan välttämättömimpiäkin työmarkkinoiden uudistumishankkeita. SDP on aivan täysin SAK:n käskyvallassa, koska SAK maksaa kaikki SDP:n vaalikampanjat.
Ainoa mahdollisuus toteuttaa sellaisia uudistuksia, joita SAK vastustaa, on porvarihallitus. Ja silloin on sen hallituksen pääministerillä oltava rohkeutta kärsiä yhden yleislakon kustannukset sen hintana, että Suomen lkansaninvälinen kilpailukyky saadaan toimimaan myös käytännösä eikä vain kilpailukykytutkijoiden vertailupapereissa.
Palkkaerojen siis pitää antaa kasvaa ja tulopolitiikan painopiste on aivan pakko siirtää keskitetystä sopimisesta paikalliseen sopimiseen.
Huom. vain painopiste on tarpeen siirtää, sillä keskitettyä sopimista tarvitaan edelleen mm. palkkojen minimikorotusten sopimiseen ja hajautetun sopimien puitteiden määrittelyyn, mutta liikkumavaraa eri toimialoille (liittotasolle) tulee saada, koska niiden palkanmaksukyvyt voivat vaihella rajustikin, kon suhdanteista johtuen joku toimiala taantuu ja toinen saattaa kasvaa rajustikin.
Työmarkkinoille tarvitan siis reagointiherkkyyttä nykyisen SAK:n konservatiivisesti puolustaman keskitetyn jäykkyyden sijaan.
Muutos tulee johtamaan siihen, että SAK:n suhteellinen valta pienenee. Juuri siksi demareilta on nyt päässyt niin paha parku, kun Kalliomäen avustaja ei pystynyt SAK:n käskystä estämään työmarkkina-osuuden sisällyttämistä Brunilan raporttiin vaikka viimeiseen saakka yritti sitä.
Vanhanen teki erittäin viisaasti rauhoittamalla tilanteen sillä, että sanoi asiat käsiteltävän kolmikannassa. Siellähän ne on toki hyvä käsitellä, mutta tule myös aika hallityuksen näyttää, missä kaappiseisoo, jos SAK lyö täysin jarrut päälle ja aikoo estää pientenkin uudistusten tekemisen.
Olisko nyt korkea aika kokoomuksen ja keskustan tarkista keskenään, mitkä ovat kummankin puolueen kannat työmarkkinapolitiikassa ja kokoomuksen antaa tukensa Vanhaselle ja keskustalle?
Minusta olisi hyvin korkea aika, sillä selvityksiä alkaa olla riittävästi. Nyt on aika ryhtyä jo toteuttamaan tarpeellisia uudistuksia, kun sen vielä ehtii tehdä nnen kuin tulee viimeinen pakko ja ne on toteutettava paniikissa ja kertarysäyksellä.
Keskusta ja kokoomus voisivat nyt osoittaa SAK/SDP:lle kaapin paikan. Aika näyttää onko Vanhasesta - kepun työreformin kirjoittajasta - myös reformien käytännön toteuttajaksi.
>>Ammattiyhdistysvallan murtamisella tarkoitetaan usein sitä, että pitäisi palata sadan vuoden takaiseen aikaan, jossa työläisellä tai muulla palkansaajalla ei ollut mitään oikeuksia, ei säänneltyä työaikaa eikä minimipalkkaa, ei lomia, ei eläkettä tai muuta sosiaaliturvaa, ei kerrassaan mitään.
Hyvä Jaba, toistat luutunutta käsitystäsi.
Esim. Lauri Lyly (SAK) on sanonut, että tällä kierroksella voidaan joissakin asioissa mennä keskitetystä ratkaisusta liittokohtaiseen suuntaan. Siitä on enää pieni matka yrityskohtaisiin sovelluksiin
Yritystasolla työntekijöltä löytyy varmasti halua joustaa jos kaveria uhkaa irtisanominen.
Perun erittäin mielelläni luutuneet käsitykseni, jos Lauri Lylyn kanta on koko SAK:n kanta.
Kiitos, kun toit tuon esiin, sillä on oikein hyvä korostaa, että SAK:n sisällä esiintyy myös työelämän joustoja tukevia näkemyksiä.
Muutamia kohtia vielä kommentoin:
>> Ay-liike vastustaa syvästi aivan kaikkea puuttumista työntekijän etuihin.> Tasapalkkaisuuspyrkimykset ovat mörkö, jonka turvattu neuvostokauppa aikoinaan synnytti, ja josta ei päästä eroon, vaikka kuinka olisi pakko.> Suomessa on suhteessa yleiseen palkkatasoon maailman toiseksi kalleimmat duunarit (Ruotsista löytyvät kalleimmat). Myös työntekijöiden tehottomuus on suuri ongelma. Lomat ovat pitkiä ja työpäivät lyhyitä.
Mikään ei olisi enemmän pielessä minun suhteni, kuin että jokin propaganda olisi purrut minuun. Kuinka se olisi voinut purra, kun en mitenkään seuraa mitään propagandaa. Seuraan vain mediaa ja ajattelen omilla aivoillani siltä pohjalta, minkä melko hyvä maailmantuntemukseni ja kenties vielä parempi historiantuntemukseni minulle antavat.
Minusta Sinulla on monia ihan hyviä ja oikeita näkemyksiä ja tarpeellisia painotuksia, mutta asenteissasi ammattiyhdistysliikkeeseen ja palkansaajien asemaan olet kyllä kovin yksipuolinen. Ei noita tahoja yksinkertaisesti voida - onneksi, sanoisin - käsitellä tässä maailmanajassa siten kuin Sinä ilmeisesti haluaisit. Eivätkä nuo tahot ole syypäitä siihen, jos esim. joillakin yrittäjillä menee huonosti.
Lue tuo juuri laittamani vastine eräälle toiselle, niin ymmärrät ehkä paremmin minun näkemyksiäni.
Piti vielä sanoa, että vaikka koko elämäni olen palkansaaja ollut - tsupparina, metsurina, toimiupseerina, isännöitsijänä ja vaikka millaisena - niin ei yritysmaailmakaan minulle ihan tuntematonta ole. Oli minulla viimeiset 15 vuotta työelämässäni vastuut suuryrityksen kiinteistöistä ja monista palveluista, vuositasolla n. 50 miljoonan markan budjetti.
Tietenkään eivät kyseessä olleet omat rahat, kuten yrittäjällä, esim. omaa insinööri- ja konsulttitoimistoa pyörittävällä pojallani, mutta ei suuryrityskään olisi kauan antanut minun huseerata, ellen olisi käsitellyt sen rahoja kuten omiani.
Haluan vain sanoa, että ymmärrän kyllä yrittäjän tarpeita ja ongelmia, mutta ehkä vielä lähempänä sydäntäni ovat ne palkansaajan, tavallisen ihmisen tarpeet ja ongelmat. Noiden kahden tahon ei tarvitsisi olla niin vastakkaisia, kuin ne kummallakin opuolella liian usein halutaan nähdä.
Propagandan puemaa ei purtu yleensä itse ollenkaan huomaa. ;-)
Minä muuten en ole yksipuolisesti työnantajan puolella vaan myös palkansaajan puolella, vaikka monissa asioissa olenkin hyvin rajusti ay-liikkeen politikointia ja populistista propagandaa vastaan.
Kiitos, muuten kun sanoit, että jutuissani on paljon hyvääkin. Niitä todella kannattaa lueskella sillä silmällä, mistä asiasta kirjoitan, sillä tarkoitukseni ei ole kirjoittaa kenekään puolesta jotain toista vastaan, vaan mm. tässä ketjussa työmarkkinoiden suuremman reagointiherkkyyden puolesta, koska se on talouskasvun, kansantalouden, kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisen kannalta kaikkien osapuolten etu.
Pitkässä juoksussa palkansaajan etu toteutuu sitä paremmin, mitä paremmin toteutuvat yrityksen edut.
Tuo on aika pelkistetysti sanottu, koska siihen sisältyy oletus, että toimitaan markkinataloudessa ja suht. vapaassa kilpailutilanteessa, jossa myös keskenään tasavahvat yritykset kilpailevat sananmukaisesti työmarkkinoillakin siitä, kuka saa "ostetuksi" parhaat ammattilaiset palvelukseensa.
Pari lainausta:
1. "monissa asioissa olenkin hyvin rajusti ay-liikkeen politikointia ja populistista propagandaa vastaan."
2. "tarkoitukseni ei ole kirjoittaa kenekään puolesta jotain toista vastaan,"
Nämä siis samasta viestistä.
Olisiko kirjoittajalla hiukkasen kuitenkin yritystä politikointiin ja populismiin.
Skippaan yleensä kirjoituksissani tietyt perusasiat, koska oletan kaikkien politiikasta kiinnostuneiden esimerkiksi tuntevan työmarkkinamekanismin perusteet jne. Jos en niitä esiin kirjoita, ei se tarkoita, etten niitä tuntisi.
Valtarakenteilla tai järjestöjen tavoitteilla ei ole tässä asiassa mitään merkitystä, vaan vallankäyttöprosessin lopputulos on ratkaiseva.
Yrityksen tehtävä ei ole millään tavalla olla sosiaalisesti vastuullinen, vaan tehdä rahaa. Näin toimitaan muualla, eikä Suomi voi olla mikään poikkeus. Kansainvälisessä kilpailussa (jota mm. EU-jäsenyys on rankalla tavalla lisännyt) pärjää vain häikäilemätön ja ennakkoluuloton. Jos suomalaiset yritykset eivät tätä perussääntöä noudata, ei niillä ole menestymisen mahdollisuuksia. Kun tulliesteet ovat poistuneet ja halvemman työvoiman mahdollisuudet ovat yritysten käytettävissä, putoaa pohja pois duunarien korkealta palkkatasolta.
Yritysten syyllistäminen ei auta ketään, koska EU-oloissa esimerkiksi toimintojen ulkomaille siirtämiselle ei voida valtiovallan toimesta tehdä yhtään mitään. Ei vaikka kuinka jalkaa polkisi tai yleislakkoilisi, koska näillä perinteisillä painostustoimilla ei voida vaikuttaa ulkomaille siirtyviin yrityksiin. Ainoastaan niillä tehdään kotimaissa pysyvien yritysten asemaa tukalammaksi, ja pakotetaan irtisanomisiin.
Tietysti työntekijäpuoli voi tehdä irtisanomisista ja toisaalta asiasta kuin asiasta arvovaltakysymyksen, ja vaatia yhä järjettömän suuria palkankorotuksia arkitodellisuudesta (tuotannon siirtämisestä ulkomaille) huolimatta, mutta se ei ole lainkaan järkevää. Palkankorotukset johtavat kuitenkin loppujen lopuksi yhä suurempiin irtisanomisiin, eikä veropohja kestä suuria työttömien massoja suurten ikäluokkien eläköityessä. Ay-liikkeen "voitto" TUPO-neuvotteluissa on kansakunnan tappio.
SAK on keskusjärjestöistä ongelmallisin, koska länsimaisittain vertailtuna juuri SAK:laisten liittojen työntekijöiden palkkataso on suhteettoman korkea. Juuri SAK vastustaa luonnollisesti tiukimmin palkkaerojen kasvattamista (tätä tarkoitin tasapalkkaisuusvaatimuksilla, taaskin ehkä termivalinta olisi voinut olla parempi), koska lyhyessä juoksussa sen jäsenet häviäisivät prosessissa jonkun verran. Mistään vähäisistä määristä ei todellakaan ole kyse - SAK:han mainostaa vaativansa "lisää liksaa" miljoonan ihmisen äänellä.
Viimeaikoina on tuskailtu Suomeen kohdistuvien investointien vähäisyyttä. Syynä ilmiöön on mielestäni kallis duunari. Muita todellisia esteitä ei ole. Tietoni suomalaisen työläisen kalleudesta perustuu muuten YK:n tutkimukseen, jota käsiteltiin syksyllä esim. Turun Sanomien pääkirjoituksessa.
Kilpailukykytutkimuksiin en ole tutustunut sen tarkemmin kuin mitä niitä on uutisoitu. Jokin kuitenkin on pielessä, kun "maailman kilpailukykyisin" maa ei saa ulkomaisia investointeja, ja yritysten kannattaa siirtää työtä hirvittäviä määriä ulkomaille. Mitä tällä "kilpailukyvyllä" sitten tarkoitetaankin, ei se voi ainakaan tarkoittaa houkuttelevuutta yritysten kannalta katsottuna, mikä on kaikista oleellisinta työllisyyden kannalta. Ja jos tarkoittaa, niin sitten on tutkimusmenetelmässä jokin pahasti pielessä.
Tarkoitukseni on kirjottaa asioista asioina, ei ketään vastaan eikä kenekään puolesta.
Asiasta kirjoittaessani olen tietysti aina niitä vastaan, jotka mielestäni ovat väärässä. Joissain asioissa on väärässä ay-liike, joissain kokoomus, joissain joku muu.
"Kirjoittajalla" on siis yritystä kirjoitta ymmärrettävällä tavalla asioista ilman, että kirjoittamiseen vaikuttaa jonkun puolelle ja jotain vastaan ennalta asettuminen.
Tässä sinulle populismia: asiat asioina.
Jatkan hieman erinomaista juttuasi.
Itsekin olen ihmetellyt Suomen sijoittumista kilpailykykyvertauksissa, mutta en juurikaan sen jälkeen, kun kuulin, että ainakin jokin näistä tutkimuksista perustuu n. 70 henkilön haastatteluihin, joista n. puolet edustaa julkista sektoria.
Hieman ristiriitainen juttu on sekin, että Suomen sijoittuessa huipulle kilpailukykytutkimuksissa on tosiasia, ettei kilpailukykyä hyödynnetä esim. siten, että Suomessa syntyisi uusia innovaatioita ja niiden tuotteistamiseksi uutta yritystoimintaa.
Minusta tämä ristiriita kuvastaa myös osaltaan työmarkkinoiden jäykkyyttä, yrityslainsäädännön ja etenkin yritysverotuksen byrokraattisuutta, eli lyhyesti sanottuna tilannetta, jossa yrittäjyyttä ei arvosteta eikä haluta tukea, kun poliittisten päätäjien ajattelun painopiste on pääasiassa kolmikannan edustamien järjestöjen muodostamassa korporaatiossa ikään kuin edelleen eläisimme Kekkosajan suljetussa suunnitelmataloudessa.
Kannattaa perehtyä asioihin, varsinkin kun omaa jonkin ennakkonäkökannan. Esimerkiksi kepulaisen.
Ei näy propagandan vaikutus läpi
Sitä minäkin yritin tuolla edellä jossain kohdin sanoa, että yrityksen etu ja palkansaajan etu eivät ole niin vastakkaisia, kuin ne molemmilla puolilla usein halutaan nähdä. Se palkansaaja on sittenkin yrityksen tärkein voimavara, vaikka sitä kaikki yrittäjät eivät halua tunnustaa, eikä ainakaan palkansaajan oikeutta palkkaansa. Ei huomata, että tuo palkansaaja on niiden yritysten voittojenkin eikä vain tappioiden takana. Eikä palkansaaja aina huomaa, että yrityksen menestyminen on hänen etunsa, välttämättömyys myös hänen asemansa turvaamiseksi.
Olen sitä mieltä, että tiettyihin palkkajoustoihin pitäisi yrityksellä olla mahdollisuus silloin, kun yrityksen tila on niin kriittinen, että niillä palkkajoustoilla voitaisiin pelastaa työpaikkoja. Kriittisyyden tilan määritteleminen on vain kovin vaikeaa työntekijäpuolelle ja varsinkin heidän ammattiliitoilleen, joissa pelätään, että "jos pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden".
Palkkajoustot toimisivat vain pienissä, muutenkin joustavissa yritýksissä. Ne eivät toimisi suurissa yrityksissä, eivätkä ne sellaisia juuri ehdottelekaan, panevat vain suoralta kädeltä väkeä pellolle, ja kun sellaista tapahtuu tilanteissa, joissa omistajat vetävät yrityksestä ulos jättipotteja, on turha toivoa työntekijäpuolelta ja heidän liitoiltaan ymmärrystä palkkajoustoille.
Pitemmän päälle palkkajoustot eivät pelasta niitä hetkeksi auttaviakaan yrityksiä, sillä yleensä ne toimivat juuri niillä kuihtuvilla aloilla, joilla ei ole menestymisen edellytyksiä tässä globalisoituvassa maailmassa. Mutta, kuten sannoin, hyväksyisin palkkajoustot tietyissä tapauksissa tietyin ehdoin ja perusteena ja tavoitteena työpaikkojen säilyttäminen.
Pidän hyvänä myös eräitä muita mm. tuossa Brunilan työryhmässä ja Sailaan papereissa tulleita esityksiä, jopa eräitä Ahon työreformin näkemyksiä kannatin, mutta en hyväksy sitä, että ammattiliitot yritetään tyrmätä ja pyritään romuttamaan niiden asema, sillä ensinnäkään se ei onnistu, ja jos onnistuisi, niin siitä ei totisesti sitten hyvää seuraisi!
Piti vielä sanomani, että ymmärrystäni työnantajanäkökulmaa kohtaan on lisännyt paitsi tuo Brunilan esitys, myös sosialidemokraattien? Raimo Sailaan ja Erkki Virtasen samansuuntaiset ajatukset. Nuo viimemainitut kun korkeina virkamiehinä ovat näköalapaikoilla, joissa nähdään asiat ja tunnetaan niistä vastuuta laajemmasta perspektiivistä kuin poliitikot yleensä.
Tavallinen poliitikko katsoo asiaa enemmän puolueensa ja omien kannattajiensa kannalta. Harva poliitikko on niin vahvoilla ja varma itsestään kuin Paavo Lipponen oli pääministerinä; hän uskalsi nähdä, ajatella ja puhuakin laajemmasta näkövinkkelistä katsoen kuin nykyinen pääministeri ja muut hallituksen jäsenet. Mutta Lipponen olikin jo tuolloin noussut poliitikkosarjasta valtiomiessarjaan.
En ole juurikan eri mieltä siitä, mitä kirjoitat. Minusta asioita pitää aina katsoa laaja-alaisesti kansantalouden kokonaisedun kannalta ilman, että suuret rakenteelliset uudistukset projisoidaan populistisesti "rikkaiden ja köyhien" tasoon.
SAK:lainen jatkuva työmarkkinoiden jäykistäminen johtaa tuhoon, jos sillä tiellä jatketaan. Otan pari esimerkkiä:
1. Nykyinen pääkaupunkiseudun bussilakko.
AKT:läiset ammattiyhdistykset rankaisevat laittomalla lakolla joukkoliikenteen asiakkaita siitä, että liikenneyhtiö pyrkii organisoimaan joukkoliikenteen siten, että busseja olisi aina tarvittava määrä liikkeellä, muttei yhtään tarpeetonta, koska se turha kustannus tulisi asiakkaitten maksettavaksi joka tapauksessa, joko lipun hinnassa tai veroina.
Tässä hurskastellaan täysin ay-politiikan populismilla kun puhutaan siitä, että "työnantajan tavoite on siirtää kokoaikaisia työsuhteita epätyypillisiksi pätkätöiksi". Ei tuo ole työnantajan tavoite, vaan asiakaspalvelu, joka hoidetaan ilman turhia asiakkaalle aiheutuvia kustannuksia.
Jos ay-liike ei tätä tajua, niin ay-liikkeen voisi saman tien lopettaa yhteiskunnalle haitallisena terrorismina.
2. Palkkajoustot
Kysyntä vaihtelee eri aloilla eri tavalla, tulevaisuudessa rajustikin ja kohtelee myös eri yrityksiä eri tavoin.
SAK:n jäykän mallin mukaan saavutettuihin etuoihin ei ole koskaan lupa kajota, yleissitovuudesta ei saa poiketa ja työnantajalta on perittävä "muutosturvaa", jos tämä irtisanoo henkilöstöään.
SAK:n mallin mukaan yrityksen on kaaduttava kokonaan ja suorin jaloin konkurssiin ja kaikki työntekijät johtoa myöden on pantava samalla kertaa kortistoon.
Joustavammassa mallissa yritys voisi ottaa tantuman vastaan siten, että yritys ja henkilökunta sopivat miten se tehdään ilman ay-toimitsijoiden ukaaseja siitä, että "rikotaan sopimuksia ja heikennetään palkansaajan oikeutettuja etuja".
SAK:n puheet alkavat olla niin tälle maailmalle vieraita, että tarvitsisimme vähitellen porvarihallituksen ajamaan väkisin läpi ne tarpeelliset uudistukset, joita maassa tarvitaan.
Ay-toimintaa ei tietenkään pidä lopettaa. Yli 90% yritysjohdostakin kannattaa ay-liikettä, työehtosopimuksia ja yleissitovuutta, koska ne luovat vakautta.
Nyt on kyse vain siitä, että järjestelmän yksitytiskotia pitää voida muuttaa markkinatalouden toimintaympäristöön paremmin sopiviksi, kun emme enää elä sadan vuoden takaisessa patruunataloudessa emmekä edes 20 vuoden takaisessa suljetussa suunnitelmataloudessa.
Jäbä kirjoittaa tässä ketjussa aivan oikein työelämästä, työntekijän, työnantajan ja koko kansantalouden edusta. Noita näkemyksiä minäkin olen vuoien varrella yrittänyt julistaa. Ne ovat samoja, jotka olivat jo kepun työreformissa 90-luvun loppupuolella ja jotka SAK, Lipponen ja viime kädessä Niinistö silloin kaatoivat.
Kepun esityksessä näin jälkeenpäin ajatellen oli vai se vika, että luultiin voitavan reformi tehdä kertarysäyksellä. Nyt sitä ollaan toteutettu pienin askelin ja tullaan lopulla samaan päämäärään. Jo Lipposen hallitusten aikana alkoi toteutus.
Työreformin toteutus on siksi niin takkuista, kun ay-liike on jäänyt viime vuosisadan alun asemiin ja sen tunnustaminen on vaikeaa, että nyt elämme aivan toista aikaa. Sadan vuoden takaiset ay-liikkeen tavoitteet on saavutettu jo aikoja sitten ja yheiskunnassamme on kattava turvaverkosto. Nyt uusi globalisaatio asettaa työelämällekin uudet tavoitteet.
Oiva, siis tarkoittiko tuo, että esim. palkkoja koskeva yleissitovuus tulisi poistaa.
Mitä on se turvaverkosto jonka varassa voimme hamaan maailman tappiin elää?
Globalisaatio on ay-liikkeessä paljon pidemmällä kuin vaikkapa kepun peruskannattajakunnassa (maaseutu).
Metsäteollisuutemme, konepajat ja elektroniikkateollisuutemme ovat olleet osa globaalia talosjärjestelmää jo kymmeniä vuosia. Ja mitatusti maailman kilpailukykyisimmällä tavalla.
Kotimarkkinoilla toimivat alkutuotanto ja palvelut, joista kepun kannattajat pääosin muodutuvat, ovat kotimarkkinoiden varassa, ja esim. EU:n saati laajemman globalisaation äänekkäin vastustus on tullut juuri sieltä.
Vanhasen positiivisesta kannasta huolimatta, globalisaatiotyöryhmän esitysten toteutuksen suurimmat esteet löytyvät hänen omista joukoistaan, niistä peruskepulaisista joille jo EU on ollut kauhistus, saati sitten laajempi globalisaatio.
Oiva ja Jaba sun muut ovat alkaneet täälläkin heti agitoimaan, kuinka ay-liike on kaatamassa globalisaatioryhmän esityksiä, niin tyyppillistä kepulaista valehtelua
Oiva, olet harvinainen kepulainen, myönsit kepun tehneen virheitä.
Ainutlaatuista
Mitä globalisaatioon ja työelämään tulee, niin suomalainen työmies metsäteollisuudessa, konepajoilla ja vaikkapa elektroniikkateollisuudessa on jo vuosikymmeniä kilpaillut muun maailman osaajien kanssa. Menestykkäästi kuten tiedämme.
Alkutuotannon ja palvelujen sekä julkisen sektorin työntekijät, joista kepun kannattajakunta pääosin muodostuu, sen sijaan toimivat kotimarkkinoilla vientiteollisuuden tuottojen turvin.
Globalisaatiotyöryhmän esitysten toteutumisen tiellä ei suinkaan ole ay-liike vaan se kepun peruskannattajajoukko jolle jo EU on ollut mörkö saati sitten laajempi globalisaatio.
Oiva, Jaba ja muut tällä palstalla jatkavat vain tätä perikepulaista työväenliikkeen ja muiden syyttelyä, näinhän isot pojatkin tekevät. Ensin Helsingissä päätetään asioista ja sitten tupailloissa pohjanmalla käydään kertomassa kuinka muut ovat tehneet vääriä päätöksiä
... enempää kuin äskeinen globalisaatiotyöryhmän raportti vaadi yleisistovuuden kumoamista vaan mahdollisuutta siitä tinkiä tarkoin määritellyssä tilanteessa, jolloin toisena vaihtoehtona on irtisanominen tai lomauttaminen. Tästä sovittaisiin paikallisesti ammattijärjestön paikallisen luottamusmiehen ja työnantajan välillä. Ellei päästäisi sopimukseen, noudatettaisiin kirjaimellisesti työehtosopimusta ja irtisanomiset ja lomautukset pantaisiin käytäntöön.
Kepun työreformi oli alun perin hyvä ohjelma, mutta kun siitä tehtiin vaaliase kokoomusta vastaan, niin ei kai Niinistö sitä voinut ryhtyä kannattamaan?
Kepun ja työreformin kaatoi jo 1998 SAK ja sittennmin se hautasi useampaan kertaan Anneli Jäätteenmäki madellessaan Ihalaisen edessä todistamassa keskustan pelvollisuutta samaan hallitukseen SDP:n kanssa.
Tytömarkkina-asioissa olemme olleet usein aika samaa mieltä, kunhan jätetään tuollainen turha syyttely, koska ei sellaista mahdollisuutta tietenkään voinut olla olemassa, että kokoomus olisi ilmoittautunut keskustan vaaliohjelman kannattajaksi.
Brunilen paperista voi tehdä joitakin johtopäätöksiä ja kai sitä saa vähän arvostellakin näin tavallisen kansalaisen kannalta katsoen.
Jotenkin vaikutti tutulta nuo johtopäätökset. Ylinmpien marginaaliverojan lasku. Herättää hyvin paljon kysymyksiä, koska tämä on "kestotulos" näissä "tutkimuksissa". No sitä on kokeiltu ja kuten nyt jo Kokoomuslaisetkin on tällä saitilla kertoneet, työttömyys vain lisääntyy. Siis jos se tehoaisi se olisi jo jollakin tavalla vaikuttanut, mutta ainoa vaikutus joka on tullut näkyviin on julkisen alan työpakkojen vähenemisenä ja "hyvinvointivaltion" alasajona. Teollisuus ei työllistä, vaikka sieltä kerrotaan koko ajan että ylimpiä marginaaleja alentamalla ne työllistävät lisää. Siis meitä hujataan. Nämä selvitysten tekijät kuuluvat samaan yhteiskuntaluokkaan kuin nämä isojen yritysten johtajat. Isopalkkaisiin. Olisiko tässä kysymys siitä että näitä "selvityksiä" käytetäänkin oman edun ajamiseen? Eli oman veroprosentin alentamiseen. Pieni palkkaisten veronkevennyksiä ei kukaan missään selvityksessä tuo esiin vaikka sieltä se työllistämisimpulssi tulisi varmasti. Kotimainen kulutus lisääntyisi varmasti.
Sitten se vähintäänkin kaksipiipuinen juttu. Palkkajoustot irtisanimisen sijasta. SAK nyt ajaa omasta imagosyystään sitä että ei salli palkkojen laskua.
Mutta asiaa voi ajatella muultakin kannalta. Mitä palkkoja alennetan tarvittaesa? Sitä pienipalkkaisinta duunarin palkaa. Tämä esitys ei sisällä millään tavalla johtoportaan palkkojen alentamista siinä tapauksessa että yrityksellä olisi tarvetta "pelastaa" työpaikkoja. Eli taas on "johtoporras" saanut omia vaatimuksiaan läpi. Toisaalta jos tämä kohdistuisi tasaisesti kaikkiin palkkoihin joita yrityksessä maksetaan, myös johtoportaaseen, olisi tässä hyvä keino "yhteisvastuun kantamiseksi" ja usein myös yrityksen vienti vaikeiden aikojen yli. Lamat on yksi sellainen vaihe. Mutta tätä tullaan käyttämään omistajien osinkojen kasvattamiseksi ja se taas sotii moraalikäsityksiä vastaan. Miksi se pörssikeinottelijan kuuluisi saada lisää jos työntekijältä leikataan palkkaa? Tähän varmaan ne "sijoittajien " puolkustelijat voisivat vastata paremmin kuin minä. Esimerkiksi STTK:n Ratamo.
Väitän että tästä toteutuu ainoastaan palkkaverojen alentaminen ja se "pyhä lehmä", saavutettu etu palkojen joustaminen alaspäin ei toteudu, vaikka se kompansoitaisiin veronalennuksilla.
Jatkanpa joskus toiste muista asioista.
Osoitat harvimaisen osuvalla tavalla, miten keskustelu asiauudistuksista tapetaan sillä, että keskustelu siirretään siihen kuka "hyötyy" ja kuka "menettää".
Ikävää jäkätystä tilanteessa, jossa se, ettei mitään tehdä, aiheuttaa, että koko Suomi menettää.
Kansan Uutisten ex-päätoimittaja Yrjö Rautio näkyy kirjoittaneen myös globaaleja maailmoja ja siinä sivussa kansallisiakin kokoomuksia käsitelleen pakinan tmv. kolumnin Iltalehteen (12.11.2004).
Minusta Raution kirjoitus ei ole mitään "ikävää jäkätystä", vaikka puututtaneen siinäkin siihen, "kuka ´hyötyy ja kuka ´menettää".
Yrjö Rautio: Joustoa leivälle (Iltalehti 12.11.2004)
Kansanedustaja Kimmo Sasi (kok) kysyy hallitukselta, oliko presidentti Tarja Halosella hallituksen lupa tuomita Irakin sota kansainvälisen oikeuden vastaisena.
Toisin kuin Halonen Sasi katsoo, että luvat Irakin valloittamiseen olivat kunnossa. Yhdysvalloilla ja sen kumppaneilla ei tosin ollut YK:n lupaa, mutta Sasin lupa niillä oli. Kun se ei tällä kertaa riittänyt, presidentti poikkeaa Suomen aiemmasta kannasta. Se on pitkässä linjassa merkittävä muutos.
Eipä tarvitse enää kysellä, koska presidenttipeli käynnistyy; se on jo täydessä käynnissä. Kokoomuksen visainen ehdokasongelmakin taitaa olla ratkeamaan päin. Miksi etsiä kauempaa, kun käden ulottuvilla on kandidaatti, jonka mainoslause kuului takavuosina "mies kuin unelma". Se on sellaisenaan käyttökelpoinen vuoden 2006 vaaleissa.
Jotkut kuulevat presidenttipelin lähtölaukausten kumua myös pääministeri Matti Vanhasen (kesk) globalisaatiolausunnoissa. Pääministeri kun näkee globalisaatiossa paljon enemmän myönteistä kuin presidentti.
Presidenttipelistä ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan kyse, vaan siitä, että ilmasto lämpenee arktisilla alueilla paljon nopeammin kuin on tähän asti luultu. Tuore tutkimus ennustaa, että jäätiköt saattavat sulaa jopa kokonaan pohjoisnavan ympäriltä. Tämä johtuu ihmisen kiihtyvästä toiminnasta ennen presidentinvaaleja.
Tai sitten keskusta on päättänyt kerta kaikkiaan ryhtyä moderniksi puolueeksi. Se ei politikoi enää vaatimalla siltarumpuja, vaan lisää globalisaatiota jokaiseen kylään, jossa toimii puolueen paikallisosasto.
Globalisaatiota on jauhettu myös ylijohtaja Anne Brunilan pyörittämässä myllyssä.
Jauhoista löytyi kuitenkin heti kaunoja. SAK ja STTK epäilivät, ettei Brunilan mylläreiden pussissa ole puhtaita jauhoja. Liekö edes erotettu jyviä akanoista?
Eduskunnassa menivät jo tiistaina puurot ja vellit sekaisin. Kokoomuksen Ben Zyskowicz kehui keitosta hyväksi, ja Vasemmistoliiton Mikko Kuoppa väitti, että globalisaation joukkoon on lorahtanut vähintään puolet työreformia, joka homehtui jo viime vuosikymmenellä.
Brunilan työryhmä heitti samaan tuuttiin maailman suuret talous- ja kehitysongelmat ja Suomen pienet taksi- ja apteekkikilpailuongelmat. Myllyn toisesta päästä piti tulla tasalaatuista leivontakarkeaa hiivaleipäjauhoa, mutta tulikin yli seitsemänsataa kappaletta A-nelosta. Niilläkin tukkii hyvin yhteisen veneen pahimmat vuotokohdat, varsinkin, jos raportista otetaan painos, josta riittää jaettavaksi joka kotiin.
Sen nimeksi sopii vaikka "Globalisaatio kevenee" ja sen paikka on kirjahyllyssä heti silloisen valtiovarainministerin Erkki Liikasen (sd) 80-luvun lopulla kirjoittaman "Verotus kevenee" -teoksen viereen.
Ellei valtiolla ole varaa jakaa koko raporttia jokaiseen kotiin, voidaan tehdä tiivistelmä ja jakaa se. Kaksi sanaa riittää. Ne ovat kilpailu ja jousto.
Kun yrityksellä menee kyllin huonosti, tipahtaa postiluukusta lupa laskea palkkoja. Työntekijöiden on sopeuduttava siihen, että he joutuvat pahoina päivinä panemaan leivälleen juuston sijasta joustoa.
[email protected]
Lähdelinkki (vaatii rekisteröinnin):
http://www.iltalehti.fi/2004/11/12/kolumnistit/rautio.shtml
... vaikka maassa pitäisi olla "punamultavalta"!
Ennen vanhaan - "Näin on" nähtävä - oltiin vallankäytön kysymyksissä jo varsin analyyttisiä eli viisaita:
"Kun vallanpitäjät vaihtuvat, merkitsee se köyhille vain nimien vaihtumista."
(Phaedrus, room. faabelikirjailija, n. 15 eKr. - n. 50 jKr.)
"Mitä tekee Matti Vanhanen globalisaatiotyöryhmän suosituksille? Toivottavasti hän osoittaa johtavansa hallitustan ja alkaa toteuttaa tilaamansa asiantuntijaraportin ehdotuksia välittömästi", kerjää vuoronmukaisessa EVA- & EK-henkisessä kirjoituksessaan nimimerkki "Jaba_43", jolle mikään kunnon uusliberalistista komentoa lievempi talouspolitiikka ei tunnu riittävän.
"Vanhasella jälleen näytön paikka" näkyy hän otsikoineen avauskirjoituksensa, jonka sisältämiä asioita lienen itsekin käsitellyt, joskin toisaalla - ja niissä yhteyksissä mm. Rehnin - Brunilan globalisaatioraportista ja sen toteuttamisajatuksista kuin myös "Vanhasen näytönpaikasta" näin kirjoittaen >>>
"Matti Vanhanen näkyy etenkin Alman maikkarin ja Erkon median poliittisten toimitsijain - orastavan presidentinvaalihuuman ja -pelin - innostamana käyneen haastamaan presidentti Tarja Halosta mm. tämän globalisaatiokäsityksistä.
Tiedoksi, Matti V. Vielä jokunenkin yhtä epäanalyyttinen ja avoimen uusliberalistinen lausuma kuin mitä - Sailaksenko (sd.) kirjoittamasta - paperista lukien tavailit otettuasi vastaan "herrojen Evan" eli Anne Brunilan johtaman globalisaatiotyöryhmän raportin, niin voit olla varma, että ainakin minä tulen (jo pelkästään yleisinhimillisistä syistä) ponnistelemaan sen eteen, että voisin pelastaa Sinut joutumasta - vastentahtoisesti - tehtäviin, joista ei mm. perhe-elämälle liene kuin vain haittaa. Ja eihän se muutenkaan ole sopivaa tarjota niinkin pitkälle miehelle "pätkätöitä"?
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005323474
PS. "Näytön paikka" Vanhaselle tullee - ennemmin tai myöhemmin - seuraavista asiayhteyksistä:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002630002
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005210903
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005252808
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005209965
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005225618
Olet Sinä kova poika kirjoittelemaan ja aivan järjestelmällinen tallentamaan entisiä kirjoituksiasi, ja ohessa muidenkin. Mistähän tuollainen pedanttisuus syntyy: kaikkea koskevasta tiedonhalusta, kaikkeen vaikuttamisen halusta, suuresta omahyväisyydestä vai puuttuvasta kyvystä erottaa oleellinen ja vähemmän oleellinen toisistaan? Ehkäpä vähän kaikista niistä ja kenties muustakin.
Mutta onhan tuollaisesta ahkeruudesta ja järjestelmällisyydestä annettava miehelle tunnustusta, vaikka se suuntautuisikin hieman kyseenalaisesti ja olisi tuloksiltaan turhaa - kuten kai meidän kaikkien kirjoittelu täällä.
Tässa Jaba 43:n avaamassa ketjussa keskustelijoiden mielipiteet eivät jakaudu poliittisten rintamalinjojenmukaan. Kokoomuslaisella, varmaan sen oikeistoon kuuluvalla, mutta myös Paavo Lipposen politiikkaan myötämielisesti suhtautuvalla Jaballa on tässä ultraliberaalisia ajatuksia, joita yllätyksekseni Keskustan vasemmistoon kuuluva Oiva Härkönen näkyy kannattavan. Keskustalainen kai Sinäkin olet, mutta Jaban ajatukset näkyvät olevan Sinulle myrkkyä. Minä noissa muutamissa puheenvuoroissani asettunen siihen väliin, ihan oikeasti molempia osapuolia - työnantajia ja palkansaajia - ymmärtäen, mutta sydän kuitenkin enemmän se heikomman eli palkansaajan puolella.
Noin mielestäni pitäisi yleensäkin suhtautua yhteiskunnallisiin eli siis poliittisiinkin asioihin: päällä ja sydämellä, lukkiutumatta ennakolta luotuihin asetelmiin, että hyvä tulee vain yhtä varmasti kuin aurinko nousee tietyltä ilmansuunnalta, ja että missään toiselta suunnalta tulevassa ei voi olla mitään hyvää ja kannatettavaa. Asia kun ei oikeasti noin ole, ei juuri mikään asia, vaan sillä on aina useampi puoli, josta sitä pitäisi tarkastella.
Myönnän, että en minäkään usein niin tee, mutta usein minä esiinnyt tarkoituksella jyrkempänä kuin mitä oikeasti olen. Niin varmaan tekevät monet muutkin, ehkä Sinäkin, ja myös Oiva Härkönen, sillä ei hän voi olla niin yksioikoinen, mitä hän haluaa esittää. Tai jos on, niin sitten puolue on jo nitistänyt hänet, hänen tahtonsa sekä ajattelu- ja puhe-elimensä ovat jo puolueen hallussa.
Tuon toisen linkkisi takaa luin viime helmikuulta monia hyviä keskusteluketjuja. Varsinkin nimimerkit "asevelisosialisti" ja "stadin kundi" siellä oikein loistivat!
...ihmeellistä asiaa.
Niin kuin se, etteivät monetkaan keskustalaiset pysty keskustelemaan politiikasta asiatasolla, vaan kääntävät puheen aina toiseen keskustelijaan, kuten sinä: "... kerjää vuoronmukaisessa EVA- & EK-henkisessä kirjoituksessaan nimimerkki "Jaba_43", jolle mikään kunnon uusliberalistista komentoa lievempi talouspolitiikka ei tunnu riittävän."
Teillä on ilmeisesti paha olla keskustalaisina, kun ette osaa mistään asiasta kirjoittaa ilman, että leimaatte muita kirjoittajia joka viestissä ties millä tavalla.
Luuletko, että tuo on mitään keskustelua? Luuletko, että tuollaisten keskustalaisten kanssa kukaan täysipäinen haluaa mihinkään poliittiseen yhteistyöhön?
Väärin luulet, jos luulet.
... kannattaa tutustua pakinoitsija Bisquitin ansiokkaaseen hengentuotteeseen "turuista ja toreista" (Ilta-Sanomat 11.11.2004)
"Vastoin joitakin oletuksia globalisaatioryhmä ei tavoittele palkkoja polkevaa Suomea, vaan menestyvää Suomea. Palkkajousto on alaviite. Anne Brunila on nähnyt läheltä, ettei jousto merkitse katastrofia: Jyväskylän kaupunki pienensi 50000 eurolla hänen miehensä Pekka Kettusen erorahaa, mutta pariskunta ei silti joutunut mieron tielle."
Näin sarkastisesti lopettaa A-P Pietiläkin sinällään globalisaatioraportin mitäänsanomattomuuksia puffaavan Ilta-Sanomien pääkirjoituksensa tänään 11.11.2004 eli torstaina, jolloin huomattavasti asiallisempaa ajattelemista antaa siis samaisen lehden pakinoitsija Bisquit -samasta aihepiiristä.
Bisquitin pakin on oiva osoitus siitä, millaista talouspoliittista puppu- eli nonsensegeneraattoria lieneekään käytetty niin
Sailaan ja Ruokasen kuin Brunilankin raportteja rustattaessa. Suosittelen itsekullekin, että kipaisee vielä kioskille - tai kirjaston lehtisaliin - lukemaan Bisquitin sattuvan analyysin globalisaatioraportin sanomasta...
Maailmassa on todellakin monta ihmeellistä asiaa. Yksi ja ehkä niitä pienimpiä on se, että näitten saitttien ent. nimimerkki "Näin on"
jaksaa vielä nimimerkiksi "Jaba_43" muututtuaankin jatkuvasti paasata esimerkiksi siitä, miten muka "keskustan työmarkkinapolitiikka on avainasemassa", vaikka itse asiassa - ainakin Vanhasen puheenjohtama - keskusta näkyy olevan asettautumassa kansainvälisen kapitalismin ja kotimaisen korporativismin kirkasääniseksi, vaikkakin hivenen sanonnoissaan takeltelevaksi kuoripojaksi!
Jaban ei nyt pidä luulla liikoja itsestään. Kyllä minä kirjoituksillani pyri kritikoimaan paljon enemmän itse politiikan tekijöitä - tai ainakin takapiruja kuten esim. juuri Sailaksia, Bruniloita ja Virtasia - kuin vain niistä lämpimikseen kirjoittelevia!
Muuten olen sitä mieltä, että miltei kaikissa talous- ja tulopolitiikkaan liittyvissä kirjoituksissaan nimimerkki "Jaba_43" on kiistatta erinomaisen EVA- ja EK-henkinen, "jolle mikään kunnon uusliberalistista komentoa lievempi talouspolitiikka ei tunnu riittävän..."
PS. Eikö Jaban pitäisi nyt olla tyytyväinen, kun eduskunnan kyselytunnillakin myös pääministeri Vanhanen jälleen tunnustautui - ainakin talouspolitiikassa ja globalisaatiokysymyksissä - Jaban hengenheimolaiseksi!
"Luuletko, että tuollaisten keskustalaisten kanssa kukaan täysipäinen haluaa mihinkään poliittiseen yhteistyöhön?" kyselee Jaba lopuksi, johon lopuksi vastaan: juuri "tuollaisten keskustalaisten" kanssa nimimerkki "Jaba_43" jos kuka näyttäisi olevan vonkaamassa yhteistyöhön. Täyspäisyydestä en niinkään tiedä.
"Valtaa saatuaan muuttavat jättiyhtiöt maailmaa mielensä mukaan. Hallitukset kuuluvat niiden palveluskuntaan, vaikka kansa maksaakin palkat."
Samuli Paronen: Testamentti (toim. Hannu Mäkelä, 1999)
Tuommoinen etevän aforistikon eli Samuli Parosen miete vain tuli mieleen, kun Matti Vanhasen hallituksen asettaman globalisaatiotyöryhmän puheenjohtaja Anne Brunila jätti raporttia, joka oli kuin kopio Paavo Lipposen "asettamasta" Sailaksen paperista, joka on kuin Evan esileikkinä "Tiekartta tulevaisuuteen" ja "EU:n etujoukkoihin"...
Liturgina (joissakin yhteyksissä) mm. pastori Tapani Ruokanen, seurakuntana ja maksajana Suomen kansa...
Mutta välillä vähän "asiaakin":
Minulta näytään - tosin kaiketi retorisesti - kysytyn: "Olet Sinä kova poika kirjoittelemaan ja aivan järjestelmällinen tallentamaan entisiä kirjoituksiasi, ja ohessa muidenkin. Mistähän tuollainen pedanttisuus syntyy - -?"
Ensinnäkin "tuollaisesta pedanttisuudesta": eipä mitään kirjoituksia tarvitse - siis sen enempää omia kuin muidenkaan - mitenkään erityisesti talletella. Tietoverkkohan on linkkejä - ja hakukoneita - täynnä!
Leena Krohn lienee kirjoittanut asian tiimoilta pohtivan artikkelin jo mennellä vuosituhannella otsikolla "Netropolis ja hyvä tahto".
Seuraava pätkä - muutaman sivun mittaisen artikkelin häntäpäästä - olkoon kommentti "K.K.Korhosen" seuraavankaltaisen kappaleen mietiskelyihin:
"Mutta onhan tuollaisesta ahkeruudesta ja järjestelmällisyydestä annettava miehelle tunnustusta, vaikka se suuntautuisikin hieman kyseenalaisesti ja olisi tuloksiltaan turhaa - kuten kai meidän kaikkien kirjoittelu täällä."
Näin siis kirjailija Leena Krohn - ja miksenpä siinä siivellä minä itsekin [(hyvin nöyrästi viisaampaa(ni)] siteeraten:
" - - Entä keskustelu uutisryhmissä, ihmisten kohtaaminen? Liian usein vain aikaansa tappavien ihmisten latteuksia, isottelua ja pikkunokkeluuksia, häijyyksiä ja tahallista häiriköintiä, toisin sanoen sitä yhtä ja samaa, mitä itsekukin joutuu kestämään päivästä toiseen työpaikoilla, toreilla ja turuilla.
Mutta ei ainoastaan sitä, vaan sen rinnalla myös oleellisia kysymyksiä, pyyteetöntä apua, altista tiedonjakoa ja syvällistä asiantuntemusta. - -"
Mutta varsinaiseti piti tarjoilemani tässä pätkä oivallista Bisquitia - ja hänen torstain (11.11.2004 IS; "Kina-ilmiö") toivollista arviointiaan Anne Brunilan globalisaatioraportin olemuksesta:
"- - Suomen globalisaatiostrategia seisoo raportissa kolmella jalalla, perinteinen puuraaja ei ole enää mukana kuin tahattomasti. Tulevaisuuden Globaalis-Suomen rakentajiksi on synnytettävä kolme uutta ihmistä. He ovat:
Osaava, avautuva uudistaja.
Avautuva, uudistava osaaja.
Uudistava, osaava avautuja.
Tukena G-ryhmällä on kaikesta päätellen ollut ensiluokkainen, executive nonsentor, puppusanageneraattori Nonsense Generatorin kuljettaja, joka on osannut ottaa masiinasta kaikki tehot irti.
Nonsensgeneraattori on globaalissa nykymaailmassa välttämätön laite, joka on helpottanut oleellisesti myös viiniarvostelijoiden ja henkilöstövalmentajien työtaakkaa."
Lähde (ja kiitokset!): Bisquit: "Kina-ilmiö" (Ilta-Sanomat 11.11.2004)
PS1. Ja jos Leena Krohn ja Netropolis kiinnostavat, ennen kuin koko tietoverkko uhkaa levitä Nekropolikseksi, siitä vaan linkille (s.o. "suosittelen"!):
Lähdelinkki:
http://www.kaapeli.fi/krohn/netropolis.htm
(Leena Krohnin Netropolis-essee on julkaistu Demarissa 16.3.1995)