Aina kun katoat illaksi, laitat viestiä aiemmin päivällä. Jos taas en kuule sinusta päivällä, tietää se odottelua iltaan. Haluaisin enemmän, mutta on kai se vaan odoteltava... Missä lie oletkaan, ikävöin sinua ja paljon. Tänään olin myös pahalla tuulella ja nyt harmittaa miksen voinut "hypätä mukaan" keskusteluun. Lisäksi surettaa tämä kaikki. Olisit vieressä, niin olisi hyvä, mutta ei!! Ja nyt suututtaa taas ihan kaikki. Joskus, monesti, usein sitä vaan miettii, että mitä ihmettä sinä minussa näet. Jokainen toivoo ja unelmoi saavansa tuollaisen kuin sinä. Osaankohan edes kohdella sinua niin hyvin, kuin mitä ansaitset. En ole helppo, enkä edes kaunis. Kuka tällaisen haluaisi? Ei kukaan, olen hölmö jos edes kuvittelen niin. Lisäksi niin jääräpää, etten varmasti voi tunnustaa tai näyttää olevani pahana. Onneksi huomaat pelkästä katseesta minun tunnetilani, vaikka ne joskus menevätkin vähän pieleen. En silti tunnusta. Siis mahdoton tapaus, joka rakastaa sinua.
hmm.. olen huomannut...
yksivain..
5299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostat ihanalta. aivan liian hyvältä.
Monelta pääset huomenna?
Sitä ne tekee jotka on varattuja tavalla tai toisella jonkun toisen kanssa. Sinä olet vain silloin huomion kohde kun se hänelle sopii, hänen ohjelmaansa. Sen mukaan elämä rullaa, ei sun tahtosi mukaan.
Ei ole varattu, tiedän sen. Muita asioita mielessä. Valitan, mutta ekalle vastaajalle täytyy antaa rukkaset. Tämä kun ei osaa luopua omastaan, ei ennenkuin on pakko.
Voi ei... Nyt aloin miettimään tuota varattuja tavalla tai toisella, kertoisiko joku minulle mikä on se toinen tapa? Ei voi olla, en usko. Joka tapauksessa, oli mitä tahansa jään aina toiseksi. Minä nyt vain satun olemaan erilainen kuin hän. Rakastan täysillä ja voisin hehkuttaa sitä ympäriinsä. Voisin leperrellä koko yön hänelle, pusien ja halien ja sanoa rakastavani häntä, vaikka kymmenen kertaa päivässä. Voihan se olla aika ahdistavaa. Olen tosin hillinnyt tunteitani, enkä ole noin tehnyt, mutta usein tulee muistutettua... Kunpa hänkin joskus edes... Miksi pitää ikävöidä, tämän pahempaa tunnetta ei ole. Haluan eroon tästä tunteesta, mutta ei se onnistu. En minä voi ikinä hänelle soittaakaan, kuitenkin hänellä on jotain muuta tärkeämpää. Niinkuin tänään ja eilen ja monesti muulloin ja aina kun en kuule hänestä, hänellä täytyy olla jotain tärkeämpääkin. No, ehkä huomenna:'(
Soittamallahan se selviää. Jos ei halua alkaa millekkään tekosyy on se kiire ja jos taasen kiinnostaa siirtyy kaikki muu "tärkeämpi".