Mistäköhän sitä löytäisi sielunkumppanin? Baareista, menomestoista?.. ja hah.. ihmisen pitää vaan olla tosi ilonen ja täydellinen.. menestyvä ja rahaa pitää tietysti olla paljon.
Mihinköhän ne tunteet jäivät? Niillä ei kai ole merkitystä tässä pinnallisessa maailmassa. Näin musta tuntuu...
Jossain on pakko olla kaltaisiani mutta eihän niitä näytä löytyvän mistään deitti-systeemeistäkään. Niillä ne vaatimukset vasta ovatkin. Kaikkihan me ollaan kuin jostain hemmetin kauniista ja rohkeista..
Sellasii ne naiset sitten on. Juu että tällasta vuodatusta.. jos tässä nyt oli edes jotain järkeä...
Mihinköhän ne tunteet jäivät? Niillä ei kai ole merkitystä tässä pinnallisessa maailmassa. Näin musta tuntuu...
Jossain on pakko olla kaltaisiani mutta eihän niitä näytä löytyvän mistään deitti-systeemeistäkään. Niillä ne vaatimukset vasta ovatkin. Kaikkihan me ollaan kuin jostain hemmetin kauniista ja rohkeista..
Sellasii ne naiset sitten on. Juu että tällasta vuodatusta.. jos tässä nyt oli edes jotain järkeä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Monesti on silleen että pitäs vaan olla valmiiksi jo tosi suosittu ennekuin saa ystäviä,baareistahan niitä löytyy,mut tuntuu että monet on vaan niitä pintaliitäjiä:( todella ärsyttävää..Älä yleistä naisii,ei kaikki oo tosiaankaan tollasii.
..ei nyt kaikki ja kyllä mä sen tiedän mutta yleisesti sellanen asenne ottaa päähän ja niitä kun oon niin paljonkin. Mutta joo ei kaikki. Olis kyllä pitkästä aikaa mukava löytää sellanen ja joka olis enemmän kuin kaveri. Mutta mistä lie löytyy?
samoin voisin sanoo teistä jätkistä...mut ei saa yleistää,vaikka nyt tuntuukin että kaikki on ihan samanlaisii kusipäitä*...nii mistäs niitä löytyis?
Ainakin nuo baari/menomesta-systemit ovat täynnä pelkkiä humalaisia ja yhden yön juttuja etsiviä ihmisiä. En ole koskaan ajatellutkaan löytäväni mitään syvällisempää sellasista paikoista. Joskus oon deittinetistä ym sen kaltaisista paikoista etsinyt.
Hmm.. kai sitä vaan sieltä pitää etsiä vaikka ne vaatimukset joillain on aika kovia.
Kuten sanotaan.. huonoon ei kannata tyytyä jos paremman voi saada.. mutta jotain rajaa kuitenkin...
Niin et ole ajatellut hakevasi mitään enempää kuin yhden illan juttuja baareista,siksi ehkä et ole löytänyt muuta...mitä sä tarkotat tolla viimisellä?
tarkoitan että kyllä ihmiset voivat vaatia joitakin asioita mutta liika on aina liikaa.. tuskin täydellistä ihmistä on olemassa.
No tuo on pätenyt ainakin deittinetissä jossa ihmiset ovat kauhean pinnallisia. Tyyliin.. paino, pituus, hiukset, tyyli, varallisuus.. aika rankka tapa aloittaa ihmissuhde.
Ehkä nää mun tekstit on vähän sekavia mutta mua ottaa vaan päähän tää tilanne... tunne olevani yksin ja huonot mahdollisuudet enkä tiedä miksi kun joskus on onnistanut..
Nii no mut tollasissa deitti jutuis ei oo koskaan nähny sitä toista ihmistä ja kai sitä just etsitään oman mieleistä tyyppiä....Itse en ole koskaan tällaista harrastanut,on ihan tarpeeksi näissä todellisissakin pintaliitäjissä..Ehkä nää munkin tekstit on vähän sekavia,mut mua vaan ärsyttäää tää ihmisten pinnallisuus ja yhen illan jutut ja sit näin ton sun juttus,ku sattumalta selailin näitä...nii aattelinpa sitten skriivailla jotain...mut eiköhän kaikki tunne jossain vaiheessa yksinäisyyttä elämässään,ja eiköhän vielä tuu onnistaan näis ihmissuhteissa:)
Kaipa sitä taas joskus jollain lailla onnistaa. Ja jos silloin sitten onnistaisi niinkin hyvin että löytäisi aidon sielunkumppanin.. siis tyttöystävän joka olis ihan tosissaan... eikä katoaisi pois...
Täytyy vaan jaksaa kärsiä yksinäisyydestä sitä ennen vaikka se onkin raskasta...
Mistäköhän sitä löytäisi sielunkumppanin? Baareista, menomestoista?.. ja hah.. ihmisen pitää vaan olla tosi ilonen ja täydellinen.. menestyvä ja rahaa pitää tietysti olla paljon.
Tuntuu tutulta. Mutta tuo rahakin on yllättäen vähemmän tärkeä efekti. Aikoinani osoitin varallisuuteni uudella autolla koulussa, mutta sillä ei ollut yhtään mitään vaikutusta. Olisi pitänyt jo silloin ymmärtää, että ei minulla ole ihmissuhderintamalla mitään luvassa. Ja se on totta, että ihmisen pitäisi olla iloinen ja ns. täydellinen, jotta voisi löytää jonkun. Tilanteensa tajunnutta masentunutta ei kukaan voi rakastaa.
Mihinköhän ne tunteet jäivät? Niillä ei kai ole merkitystä tässä pinnallisessa maailmassa. Näin musta tuntuu...
Kuulostaa siltä, että olisit kadottanut tunteitasi? Itse rakastuin tuhoisasti neljä vuotta sitten, ja sen jälkeen en ole kyennyt rakkauden tai kaipuun tunteisiin. Tai, nyt kun "jäin rannalle" ruikuttamaan "suhteen" tuhouduttua, on jotain pientä tullut pintaan. Kuitenkin olen huomannut tuon, että tunteita ei ole. Enää. Tuntuu sisäisesti kylmältä ja on valmis tekemään asioita, joita ei olisi hyväksynyt vielä vuosi, kaksi sitten.
Jossain on pakko olla kaltaisiani mutta eihän niitä näytä löytyvän mistään deitti-systeemeistäkään. Niillä ne vaatimukset vasta ovatkin. Kaikkihan me ollaan kuin jostain hemmetin kauniista ja rohkeista..
Aina karsiutuu, kun pitäisi olla itsevarma ja henkisesti kunnossa. Kun ei ole, niin ei oikein viitsi vastata. Neljä vuotta on ollut ilmoitus sinkut.net:ssä, kaksi vastausta, joista toinen olisi jopa halunnut tavata. Myöhästyin kuintekin ja hän löysi sen jonkun reaalimaailmasta.
Sellasii ne naiset sitten on. Juu että tällasta vuodatusta.. jos tässä nyt oli edes jotain järkeä...
On. Ihminen, joka on kokenut _samankaltaista_ osaa (ei ymmärtää, vaan) tiedosta mitä toinen saattaa tarkoittaa. Ei silti, että välttämättä tietäisin miltä sinusta tuntuu. Kukaan ei pysty tietämään miltä muista tuntuu. Valitettavasti.