Helsingin Uutiset 27.11.2010
Oikeusasiamies antoi huomautuksen poliisille, joka ei osannut kehottaa metelöitseviä nuoria poistumaan paikalta ruotsin kielellä. Poliisi puolustautui toteamalla, etteivät kaikki poliisimiehet osaa tätä toista kotimaista.
Ilmeisesti nämä suomenruotsalaiset eivät osaa poistua palavasta talostakaan, ellei palokunta puhu heille oikeaa kieltä.
Istuin äskettäin raitiovaunussa, johon Etelärannan pysäkiltä nousi meluisa joukko paikallisen ruotsinkielisen lukion oppilaita. Kolmen pysäkinvälin verran kanssamatkustajat saivat kuunnella äänekästä herjaa molemmilla kotimaisilla.
Joukko hiljeni vasta, kun kolme lipuntarkastajaa nousi vaunuun. Takanani istunut nuori poika oli liputta, mutta ei enää osannutkaan vastata lipuntarkastajan kysymyksiin suomeksi. Hän ei ymmärtänyt mitä kysyttiin. Kun tarkastaja puolestaan ei osannut ruotsia, keskustelu kääntyi kömpelölle englannin kielelle. Pojalta ei tietenkään löytynyt lippua eikä henkilöllisyystodistusta ja hänen antamansa henkilötiedotkin osoittautuivat valheeksi.
Matkustajat kuuntelivat hymyillen pojan selityksiä suomen kielen puutteestaan. Ilmeisesti ruotsinkielisissä kouluissa ei ole pakkosuomen opetusta. Meille muille on kyllä tarjolla pakkoruotsi.
Ystäväni otti minuun yhteyttä hankkeessa, jonka tarkoituksena oli perustaa yksityinen kaksikielinen lukio. Hän pyysi neuvoa mistä voisi anoa rahoitusta tällaiseen tarkoitukseen. Ehdotin, että hän kääntyisi För Tvåspråkiga Finland -säätiön puoleen.
Hän naurahti ja kertoi, että sieltä oli jo vastattu kielteisesti, koska rahaa anottiin kouluun, jossa samojen seinien sisällä olisi myös suomenkielisiä lukiolaisia. Sehän voisi tarttua.
Arvostan kaksikielisyyttä. Minulla on paljon hyviä kaksikielisiä ystäviä. Ruotsin kielellä on lisäarvoa myös työuran kannalta.
Mutta kun suomenruotsalaisia on noin viisi prosenttia kansakunnasta, on kohtuutonta vaatia kaikkien poliisien, palokuntalaisten, lipuntarkastajien ynnä muiden osaavan ruotsia, silloin, kun suomenruotsalaiset kieltäytyvät ymmärtämästä suomea.
Ymmärrän, että he pelkäävät oman erityisasemansa menettämistä. Siksi kuntaliitokset kaksikielisillä alueilla ovat vaikeita.
Uskoisin kuitenkin, että suomenruotsalaisille on vähintään yhtä tärkeää oman uransa kannalta oppia hyvää suomea, kuin suomalaisilla ruotsia. Ellei sitten tärkeämpääkin. Eristäytymällä, mieltä osoittamalla ja vaatimalla kaikilta riittävää ruotsin kieltä, he kuitenkin itse lisäävät pakkoruotsin vastarintaa. Jos jotkut eivät viitsi tai jaksa opiskella suomea, heille on varmasti helpompaa muuttaa Ruotsiin, tai ainakin Ahvenanmaalle.
Johannes Koroma
Täältä löytyvät:
http://www.kielipolitiikka.net/mpt.php?mp=58
Oikeusasiamies antoi huomautuksen poliisille, joka ei osannut kehottaa metelöitseviä nuoria poistumaan paikalta ruotsin kielellä. Poliisi puolustautui toteamalla, etteivät kaikki poliisimiehet osaa tätä toista kotimaista.
Ilmeisesti nämä suomenruotsalaiset eivät osaa poistua palavasta talostakaan, ellei palokunta puhu heille oikeaa kieltä.
Istuin äskettäin raitiovaunussa, johon Etelärannan pysäkiltä nousi meluisa joukko paikallisen ruotsinkielisen lukion oppilaita. Kolmen pysäkinvälin verran kanssamatkustajat saivat kuunnella äänekästä herjaa molemmilla kotimaisilla.
Joukko hiljeni vasta, kun kolme lipuntarkastajaa nousi vaunuun. Takanani istunut nuori poika oli liputta, mutta ei enää osannutkaan vastata lipuntarkastajan kysymyksiin suomeksi. Hän ei ymmärtänyt mitä kysyttiin. Kun tarkastaja puolestaan ei osannut ruotsia, keskustelu kääntyi kömpelölle englannin kielelle. Pojalta ei tietenkään löytynyt lippua eikä henkilöllisyystodistusta ja hänen antamansa henkilötiedotkin osoittautuivat valheeksi.
Matkustajat kuuntelivat hymyillen pojan selityksiä suomen kielen puutteestaan. Ilmeisesti ruotsinkielisissä kouluissa ei ole pakkosuomen opetusta. Meille muille on kyllä tarjolla pakkoruotsi.
Ystäväni otti minuun yhteyttä hankkeessa, jonka tarkoituksena oli perustaa yksityinen kaksikielinen lukio. Hän pyysi neuvoa mistä voisi anoa rahoitusta tällaiseen tarkoitukseen. Ehdotin, että hän kääntyisi För Tvåspråkiga Finland -säätiön puoleen.
Hän naurahti ja kertoi, että sieltä oli jo vastattu kielteisesti, koska rahaa anottiin kouluun, jossa samojen seinien sisällä olisi myös suomenkielisiä lukiolaisia. Sehän voisi tarttua.
Arvostan kaksikielisyyttä. Minulla on paljon hyviä kaksikielisiä ystäviä. Ruotsin kielellä on lisäarvoa myös työuran kannalta.
Mutta kun suomenruotsalaisia on noin viisi prosenttia kansakunnasta, on kohtuutonta vaatia kaikkien poliisien, palokuntalaisten, lipuntarkastajien ynnä muiden osaavan ruotsia, silloin, kun suomenruotsalaiset kieltäytyvät ymmärtämästä suomea.
Ymmärrän, että he pelkäävät oman erityisasemansa menettämistä. Siksi kuntaliitokset kaksikielisillä alueilla ovat vaikeita.
Uskoisin kuitenkin, että suomenruotsalaisille on vähintään yhtä tärkeää oman uransa kannalta oppia hyvää suomea, kuin suomalaisilla ruotsia. Ellei sitten tärkeämpääkin. Eristäytymällä, mieltä osoittamalla ja vaatimalla kaikilta riittävää ruotsin kieltä, he kuitenkin itse lisäävät pakkoruotsin vastarintaa. Jos jotkut eivät viitsi tai jaksa opiskella suomea, heille on varmasti helpompaa muuttaa Ruotsiin, tai ainakin Ahvenanmaalle.
Johannes Koroma
Täältä löytyvät:
http://www.kielipolitiikka.net/mpt.php?mp=58
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo teksti kuvaa hyvin tätä kielipelleilyä. Loputon hyysääminen on tehnyt surunuoret härskeiksi. He esiintyvät kuin jokin rälssiluokka, johon muiden säännöt eivät päde.
Jos kaksikielinen kunta liitetään yksikieliseen kuntaan, koko isomman kunnan on jatkossa oltava kaksikielinen, koska kaksikieliseltä kunnalta ei saa purkaa kaksikielisyys-statusta. Kunnallinen itsehallinto takaa sen kaksikielisyyden säilymisen.
Kunnallinen itsehallinto ei kuitenkaan kuntaliitoksessa suojaa yksikielistä kuntaa ja sen oikeutta yksikielisyyden säilyttämiseen.
Ruotsinkielisyyden säilyttäminen ja vahvistaminen menee yli kaikkien muiden oikeuksien tässä maassa.
Kyse on RKP:n ja svekohallituksen juonesta levittää keinotekoista kaksikielisyyttä suomenkielille alueille. Mutta tuolla svekojuonella on kääntöpuoli!
Se nimittäin paljastaa vielä nykyistä selvemmin keinotekoisen kaksikielisyytemme onttouden. Mikä taas nopeuttaa sen lakkauttamista.
Lopputuloksena on muodollinen kaksikielisyys, josta kaikki nuo kohtuuttomuudet on riisuttu pois.
Sitä vain ihmettelen, että miksi Johannes Koroma entisenä korkean tason vaikuttajana uskaltanut puhua näistä epäkohdista työelämässä ollessaan vaan vasta eläköidyttyään uskaltaa sanoa totuuden?
Pelätäänkö Suomessa vieläkin uransa puolesta jos arvostelee suomenruotsalaisia etuoikeuksia?
Mutta kun suomenruotsalaisia on noin viisi prosenttia kansakunnasta, on kohtuutonta vaatia kaikkien poliisien, palokuntalaisten, lipuntarkastajien ynnä muiden osaavan ruotsia, silloin, kun suomenruotsalaiset kieltäytyvät ymmärtämästä suomea.
Monessa perheessä aamu on kriittistä aikaa. Hirveä kiire, kun kaikkien on hoidettava aamutoimet, laoset syötettävä ja puettava. Hieno asia, jos perheen kiirettä helpoitettaisiin aamiaisella koulussa.
Suomenkilisitä kouluista lopetetaan kouluavustajat säästöihin vedoten.
Ruotsinkieliset nauttivat kouluissa aamiaista Mårre-Cafeer.
On se niin väärin.