Mua ahdistaa nyt erikoisen paljon taas kerran. Jatkuva masennus sen sijaan on tuttuna ja ikuisuuden kestäneenä tunteena tossa vieressä. Ja mä oon tähän kaikkeen niin väsyny. En tiiä, mitä haen mun viestillä. Ehkäpä huomiota, lohtua ja vertaistukea.
Tilanne on siis se, että masennus- ym. oireet on vaan kestäny ikuisuudelta tuntuvan ajan. Mulla on periaatteessa itsemurhasuunnitelmat valmiina ollu vuosikausia, eikä mun pitäny täyttää 18 vuotta. Sain kuitenkin lopulta apua ja olen terapiassa sekä syön ssri:tä.
Kuitenkin mun olo on päivästä toiseen terapeuttini auttamisyrityksistä huolimatta kauhea. Hetkellisesti ssri:t on auttanu ja oon ollu ku ihan eri ihminen. Seuraavaks vaikutus on alkanu hiipumaan ja annosta on nostettu, taas on auttanu hetken ja uusi annoksennosto. Nyt ei näytä auttavan sekään enää. Ja lääkäri ja terapeutti on suositellu mm. neuroleptejä, mutta kieltäydyin, sillä tiedän, etten halua elää myöskään syöden mua tyhmentäviä lääkkeitä. Ja sama aivovauriovaikutus näyttää olevan kaikilla rauhottavilla ja osalla epilepsialääkkeistäkin. En väitä olevani älykäs, mutta älyllisen toiminnot on ollu se juttu, jossa mä olen suoriutunu, mitä tulee muun muassa opiskeluun, vaikka elämä ympärillä on ollu kaoottista. En halua elää sellaistakaan elämää, et ehkä tunteet tasaantuis, mut muita tuhottais pikkuhiljaa mun käsitekyky ja se ainoa juttu, missä oon pärjännyt.
Mitä mä teen? Luultavasti ssri:stä on kehittyny toleranssi ja lääkäri soittaa viikon päästä, onko annoksen nosto auttanu. Mä en halua, että se sitten taas alkaa ehdotella jotain aivojatuhoavaa. Ei sekään ole elämisen arvosta, että tiiän mun ainoan vahvuuteni pikku hiljaa katoavan.
Tiedän, että kaikille henkiset kyvyt ei merkitse niin paljon kuin mulle, mut mun pitää tietää osaavani edes jotain. Ja tällä hetkellä siksi jokikinen vaihtoehto mun elämässä tuntuu huonolta.
En tiiä, kuulostaaks tä ihan idiootilta, mut mä en voi ikään ku hyväksyy, et mun osana on vain tällaset vaihtoehdot: 1) Koitan kestää tunteeni ilman kemiallisia apuja/tehottomien sellaisten kanssa. 2) Hukutan tunteeni vahvoihin aineisiin, jotka tekee musta vaan tyhmän, eikä niidenkään apu ole taattu. Haluan kuolla. Jos joku tajusi jotain tästä
Tilanne on siis se, että masennus- ym. oireet on vaan kestäny ikuisuudelta tuntuvan ajan. Mulla on periaatteessa itsemurhasuunnitelmat valmiina ollu vuosikausia, eikä mun pitäny täyttää 18 vuotta. Sain kuitenkin lopulta apua ja olen terapiassa sekä syön ssri:tä.
Kuitenkin mun olo on päivästä toiseen terapeuttini auttamisyrityksistä huolimatta kauhea. Hetkellisesti ssri:t on auttanu ja oon ollu ku ihan eri ihminen. Seuraavaks vaikutus on alkanu hiipumaan ja annosta on nostettu, taas on auttanu hetken ja uusi annoksennosto. Nyt ei näytä auttavan sekään enää. Ja lääkäri ja terapeutti on suositellu mm. neuroleptejä, mutta kieltäydyin, sillä tiedän, etten halua elää myöskään syöden mua tyhmentäviä lääkkeitä. Ja sama aivovauriovaikutus näyttää olevan kaikilla rauhottavilla ja osalla epilepsialääkkeistäkin. En väitä olevani älykäs, mutta älyllisen toiminnot on ollu se juttu, jossa mä olen suoriutunu, mitä tulee muun muassa opiskeluun, vaikka elämä ympärillä on ollu kaoottista. En halua elää sellaistakaan elämää, et ehkä tunteet tasaantuis, mut muita tuhottais pikkuhiljaa mun käsitekyky ja se ainoa juttu, missä oon pärjännyt.
Mitä mä teen? Luultavasti ssri:stä on kehittyny toleranssi ja lääkäri soittaa viikon päästä, onko annoksen nosto auttanu. Mä en halua, että se sitten taas alkaa ehdotella jotain aivojatuhoavaa. Ei sekään ole elämisen arvosta, että tiiän mun ainoan vahvuuteni pikku hiljaa katoavan.
Tiedän, että kaikille henkiset kyvyt ei merkitse niin paljon kuin mulle, mut mun pitää tietää osaavani edes jotain. Ja tällä hetkellä siksi jokikinen vaihtoehto mun elämässä tuntuu huonolta.
En tiiä, kuulostaaks tä ihan idiootilta, mut mä en voi ikään ku hyväksyy, et mun osana on vain tällaset vaihtoehdot: 1) Koitan kestää tunteeni ilman kemiallisia apuja/tehottomien sellaisten kanssa. 2) Hukutan tunteeni vahvoihin aineisiin, jotka tekee musta vaan tyhmän, eikä niidenkään apu ole taattu. Haluan kuolla. Jos joku tajusi jotain tästä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älkää vastatko trolleille mitään ja tehkää heidän aloittamistaan keskusteluista ilmoitus ylläpidolle. Törkeimmistä aloituksista voi laittaa myös nettivinkkiä poliisille.
Selvä, mä olen siis trolli. Kerrotko millä perustein? Tiiän, että mun viesti on sekava kyllä. Koska tuossa ah ihanassa ahdistuksessa kirjoittaminen on vaikeaa ja mulla on myös lukihäiriö. Ajatus karkaa heti, kun kirjoitan vähän enemmän, sillä tavallaan tää on työlästä muuntaa tekstiksi.