Ajatuksia?
Ilman ihmisvälimiestä voimme lähestyä Niiloa
ei SRK, kyllä heluntai
1368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En tiedä Niilosta, kun en tunne, mutta Kristus on Välimiehemme ja Hänen kauttaan lähestymme Jumalaa. Näin ainakin Helsingissä.
Niinhän kerroit, ymmärrän!
Lisäkysymys: Miksi vuosien saatossa kerrot tuon saman satoja kertoja eri nimimerkeillä ja täällä jossa kuulijatkin ovat samoja muutamia (ehkä 8 henk.vrk) Eikö sinulle löydy isompaa yleisöä jostain? Ja isosta joukosta varmasti löytyisi jo todennäköisyyslaskennan perusteellakin henkilö, joka järjestäisi sinulle lähetteen johonkin hoitoon, että pääsisit tuosta ilmiselvästä traumastasi.
Hänellähän on myös "oppi-isä" tällä palstalla.
Aloitetaanko puusta vai omenasta?
Onko helluntai?
Itse olen ollut vain vähän aikaa tällä keskustelupalstalla, mutta VL-foorumissa kauemmin. Se, että tuntuu, että olen ollut täällä eri nimimerkeillä johtuu varmasti siitä, että meidän hengellisesti homogeeninen joukkomme (TGA-ryhmämme) on ollut jo kohta kymmenen vuotta eri henkilöiden avustamina täällä palstalla kirjoittelemassa ja myös suviseuroissa tietynlaisissa tarkkailutehtävissä. Emme ole niinkuin ehkä siltä monta kertaa saattaa näyttää vanhoillislestadiolaisuutta vastaan kirjoittelemassa, vaan pikemminkin SAATTAMASSA VANHOILLISLESTADIOLAISUUTTA USKON SUHTEEN ALKUPERÄISELLE HENGELLISEN HERÄTYKSEN JUURILLE, jossa usko Jeesukseen Kristukseen oli tärkeämpää kuin usko seurakuntaan ja sen voimaan.
Voisitko kertoaa lisää ryhmästänne tai toiminnastanne? Tai onko teillä www-sivuja tms?
Mikä sai sinut mukaan toimintaanne?
Missä joukossa olit ennen sitä?
Kuinka paljon teitä on?
Mitä ja miksi tarkkailitte suviseuroja?
Eikö sinulle löydy isompaa yleisöä jostain? Ja isosta joukosta varmasti löytyisi jo todennäköisyyslaskennan perusteellakin henkilö, joka järjestäisi sinulle lähetteen johonkin hoitoon, että pääsisit tuosta ilmiselvästä traumastasi.
Miksi olet noin katkera?
Tämä ryhmä (TGA) on esiintynyt täällä aikaisemminkin eri tyttöjen nimillä, mikäli oikein muistan (iveta, tytti, krista jne.) En ole paljon välittänyt vastata heille, koska eivät ole mitenkään häiriköineet, vaan kirjoittavat usein raamatullita tekstiä, joihin joihinkin voi yhtyä ja toisiin ei. Ihan sama minulle, kun kirjoittavat, niin voi syntyä myös asiallista kirjoittelua kuin tätä pelkkää juupas jaapas. ja pf-kirjoittelua.
TGA on eksytystä koska sillä ei ole teologiaa vaan yksi jankutus.
Olen vuosia koittanut saada heidän kanssaan oikeaa keskustelua. Kun kysyy heidän sakramenttiopistaan ei mitään vastausta kuulu.
Mikä kristitty se on joka pysty kertomaan ehtollisesta edes sitä onko se Jeesus on läsnä ehtoollisessa – reaali-preesens.
Kun selviämme ehtoollisesta voimme siirtyä toisiin aiheisiin kuten kasteeseen.
Nämä tyttöset eivät näihin ole koskaan vastanneet.
Tietty kuva on heidän kirjoitusistaan tullut.
Haluaisin myös heidän oman näkemyksensä ja käsityksesnä toiminnastaan.
Mielestäni on epäreilua tulla palstalle jonkin ryhmän äänitorvena, ellei kerro sitä.
Onko heillä esim ohje tulla tänne käännyttämään tai suviseuroihin tarkkailijaksi?
Kuka ryhmää johtaa tai organisoi?
Onko heidän toimintansa alueellista, maanlaajuista tai kenties kansainvälistä?
Ev. lut. tahot (sis. VL-liike) opettavat HPE eli Alttarin sakramentista, että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisaineissa. Ei siis vain muistoateria. Siis kun HPE jako ja varsinkin aineiden pyhittäminen Kristuksen asetuksen mukaisesti toimitetaan. On ihan raamatullinen ja luterilainen opetus, että epäuskoinen "nauttii" ehtoollisen tuomioksensa ja taas uskovainen (VL tai ei-VL) uskon vahvistukseksi ja sielun virvoitukseksi. Vanhassa ev. lut. kaavassa varotettiin voimallisesti juuri epäuskoisen HPE-kulttuurista. Seisältää ajatuksen, että ei tee eroa arkisen syömisen ja HPE-sakramentin välillä.
Ero VL-liikkeen ja varsinaisen ev. lut. opin välillä lienee sitten syntien anteeksiantamuksen yhteydestä sakramenttiin. Se jakolinja tulee esille kaiketi myös kaste-asiassa. Enemmälti en jaksa käydä väittelyä sakramentti-asioista. En helluntailaisten enkä VL-laestadiolaisten kanssa. En jaksa. Ne ketjut on käyty niin moneen kertaan jo. Olen toki ollut lähinnä vain lukijan paikalla.
Voi ekumenia vl. Nyt vähän luterilaista oppia.
Sinä kirjoitat, että luterilainen opetus on, että epäuskoinen nauttii ehtoollisen tuomiokseen ja uskovainen uskon vahvistukseksi.
Usko on uskoa syntien anteeksiantamukseen "Jeesuksen nimessä ja veressä" ilmaustakin voi siitä käyttää. Siis mennessään ehtoolliselle uskovaisella on jo vanhurskaus ja vanhurskauden kautta on syntien anteeksiantamus. Siksi ehtollisella ei saada syntejä anteeksi. Kun tästä näin keskutelee evl kirkon papin kanssa ovat siitä samaa mieltä. Ei ole tarkoitus, että evl messussa mennään epäuskoisena tekemään parannusta epäuskosta nautimalla ehtoollista, sen on vanhastaan luterilaisessa seurakunnassa ajateltu olevan jo uskovien eli näkymättömän seurakunnan jäsenten yhteysateria, jo kuolleidenkin kanssa eli alttarikaaren on ajateltu edustavan Kristuksen pöytää tässä ajassa.
Mitä sitten tulee siihen miiä uskon vahvistukseksi kutsutaan. Se on sitä mitä sanotaan läsnä olevan Kristuksen lihan ja veren kautta tapahtuvaa osallisuutta josta tunnustuskirjoissa lukee:
Tunnustuksen puolustus
Vai luuleeko joku ehkä, että salatun siunauksen voima jää meille tuntemattomaksi? Kun se kerran on meissä, eikö ehtoollisen antama yhteys Kristuksen ruumiiseen saa aikaan sitä, että Kristus asuu meissä myös ruumiillisesti?" Ja vähän edempänä hän sanoo: "Tämän johdosta on asiasta ajateltava niin, ettei Kristus asu meissä ainoastaan sinä mielentilana, jota me sanomme rakkaudeksi, vaan että me myös olemme osalliset hänen luonnostaan."
Luterilainen papisto puhuu myös pyhittymisen käsitteestä ehtoollisen vaikutuksesta puhuessaan. Pyhittyminen on vaikea käsite joten en nyt mene siihen. Voi kuitenki esittää kysmyksen missä määrin on kyse samasta asiasta, vanhoillislestadiolaisesta ilmauksesta uskon vahvistamiseksi.
Mielestäni vanhoillislestadiolaisilla ei ole varsinaisesti toista tulkintaa ehtoollisesta, sensijaan moni nykykirkossa ei tunnut oikein ajattelevan luterilasita opetusta vanhurskauttamisesta silloin kun puhutaan ehtoollisesta.
Kun luterilaisen kirkon pappi kertoo ehtoollisen kirkkohistoriallisesta taustasta kerrotaan että alkuseurakunnassa jumalanpalvelus oli jaettu kahteen osaan, sanan julistamiseen mitä kuuntelemssa olivat myös ne jotka eivät olleet saurakunnan jäseniä. Sitten nämä muut poistuivat ihan fyysisesti ja ehtoollista nauttimaan jäivät nimenomaan seurakunnan jäsenet uskovaiset koska kyseessä oli ja on uskovaisten yhteysateria.