On tämä käsittämätöntä suomessa.

Alkoholin tabuna pitäminen on täällä se perusvirhe, josta pitäisi kasvaa eroon. Suklaakonvehdeissa alkoholin tarkoitus on toimia makuaineiden liuottimiena, mutta meillä kaikki alkoholi nähdään aivosolujen liuottimena, josta jotkin laadut vain sattuvat maistumaan joltakin. Erilaiset alkoholijuomamerkit ovat täällä olemassa vain siksi, että juojat voisivat profiloida kännäämisensä jollakin tavoin, vaikka tarkoitus on vain kännääminen -- siis päättäjien näkökulmasta. Kasvava joukko, pian ehkä valtaosa, kuluttajista tajuaa alkoholin olevan ruokakulttuurin jatke. Alko on minusta kiitettävästi irtaantunut tabuilukulttuurista kohti makunautintojen korostamista, jossa päihtymys on valitettava/väistämätön sivuvaikutus. Mutta sitä tärkeilevää todellisuudesta vieraantunutta hiustenhalontaa tapaa aina vain mm. maakuntamarketeissa ja näemmä nyt saksalaisessa (!) Lidlissä. Osasyy tällaiseen suhtautumiseen voi olla silkka ymmärryksen puute kemiasta ja ihmisen fysiologiasta. Homeopaattikassahenkilö kun kohtaa nuoren asiakkaan yrittämässä ostaa tuotetta, jossa on pari molekyyliä alkoholia niin painaa heti hälytysnappia. Sola dosis facit venenum, mutta 0,5 painoprosenttia on niin alhainen, ettei sillä ole haittavaikutusta kenellekään, makuvaikutusta sensijaan kyllä.