Olen tässä jo miettinyt useamman päivän tehdäkö se vai tehdäkö se huomenna... siis itsemurha. Olen opiskelija ja käyn sen lisäksi säännöllisesti töissä joten ei tarvitse kertoa että tämä masentunut on sossupummi tai mitään muuta vastaavaa, maksan veroni.. ja pakotan itseni siihen vaikken jaksa, mutta kun tämä maa on täynnä näitä huutelijoita jotka vaatimalla vaativat että jokaisen on niin tehtävä, ... teen 8-10h päivää 7 päivänä viikossa että tekin olette tyytyväisiä.
Jos sulla on jalka tai käsi irti katsotaan että olet työkyvytön mutta jos sulla ei pää pelaa olet vain laiska joka haluaa elää sossun tuella.... mutta olisipa se asia niin...
mun elämä on päivästä päivään itsensä pakottamista asioihin mihin ei halua ei kykene mutta kun pakko on....
mä en pysty luovuttamaan enkä pystyisi oikein jatkamaankaan mutta tähän asti olen sen väkisin tehnyt. Viime päivinä ole toistuvasti ajatellut itseni tappamista. Se olisi ratkaisi kaikkeen ja samalla poispääsy.
Olen koko ikäni valehdellut niin vanhemmille kuin kaikille muillekkin.. viimevuosina myös terapeutilleni, en vain osaa/pysty sanomaan ääneen kuinka heikko ja surkea olen. En pysty elämään toisten siivellä, joku siihen pystyyn ja se on jonkinlainen ratkaisu muttei minulle, tosiaan kuolisin ennemmin.
Psykiatrini lisäksi mulla ei ole ketään kelle puhua ja jos olisikin kenelle voisin puhua avoimemmin kuin psykiatrille??? Ehkä on vain parempi antaa mennä... vihreämmille niityille tieni käyköön
Jos sulla on jalka tai käsi irti katsotaan että olet työkyvytön mutta jos sulla ei pää pelaa olet vain laiska joka haluaa elää sossun tuella.... mutta olisipa se asia niin...
mun elämä on päivästä päivään itsensä pakottamista asioihin mihin ei halua ei kykene mutta kun pakko on....
mä en pysty luovuttamaan enkä pystyisi oikein jatkamaankaan mutta tähän asti olen sen väkisin tehnyt. Viime päivinä ole toistuvasti ajatellut itseni tappamista. Se olisi ratkaisi kaikkeen ja samalla poispääsy.
Olen koko ikäni valehdellut niin vanhemmille kuin kaikille muillekkin.. viimevuosina myös terapeutilleni, en vain osaa/pysty sanomaan ääneen kuinka heikko ja surkea olen. En pysty elämään toisten siivellä, joku siihen pystyyn ja se on jonkinlainen ratkaisu muttei minulle, tosiaan kuolisin ennemmin.
Psykiatrini lisäksi mulla ei ole ketään kelle puhua ja jos olisikin kenelle voisin puhua avoimemmin kuin psykiatrille??? Ehkä on vain parempi antaa mennä... vihreämmille niityille tieni käyköön
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.