Jaakonsaari sanoi joskus tv:ssä
ettei Suomessa ole pitkään aikaan ollut uudistavaa polittista ohjelmaa ennen työrefomia eikä sen jälkeen.
Iltalehti tänään:
"Suomessa ei ole pulaa ainakaan yhteiskunnan tulevaisuutta pohtivista raporteista eikä seminaareista. Päivää ennen valtioneuvoston globalisaatioryhmän jo etukäteen kohutun mietinnön julkistamista esiteltiin Sitran raportti "Sosiaaliset innovaatiot ja uudistumiskyky". EVA:n "Tiekartasta tulevaisuuteen" kiistellään yhä. Hyllyllä ovat myös Raimo Sailaksen ryhmän ehdotukset - Anneli Jäätteenmäen mukaan tosin vain "paperina muiden joukossa".
Pulaa on sen sijaan rohkeista ratkaisuista. Pääministerin mukaan hallitus ratkaisee asian kerrallaan sitä mukaa kuin niitä esiin nousee. Näin toimi keisarillinen Suomen senaatti, joskin silläkin oli kaukonäköisten uudistusten vaiheita. Kuten kuntavaaleissa nähtiin, yleinen mieliala on nyt konservatiivinen. Hyvinvointiyhteiskunta on pelastettava, mutta se tuskin onnistuu siilipuolustuksella.
Sitran tutkijat näkevät vaihtoehtoina näivettymisen, kriisin ja kaaoksen sekä ennakoivan uudistamisen. Itsestään selvää on, mikä vaihtoehto tulisi valita. Sen konkreettisen sisällön tutkijat peittävät kuitenkin koukeroisiin toivomuksiin "oppivien rakenteiden kehittämisen mahdollisuudesta" ja vastaavasta.
Sanakääreiden alla lienee paljolti samaa asiaa kuin Sitran yliasiamiehen Esko Ahon työreformissa, jonka Eero Heinäluoma torpedoi Atlantin syvyyksiin. Samalla metodilla Heinäluoma palautti SDP:n kuntavaaleissa normaalille kannatustasolleen. Konservatiivisuus voi kuitenkin kostautua koko kansalle, sillä maailma muuttuu vauhdilla, tykättiin siitä tai ei.
Sitrassa kuulutetaan kansallista visiota. Sitä edusti aikanaan "elävä kansallishenki", jolla syrjäisestä kehitysmaasta tehtiin vaurastuva ja lopulta itsenäinen kansakunta. Nuoren tasavallan visiona oli säilyttää vapautensa. Selkeä näky oli myös 1970-luvun öljykriisissä kypsynyt konsensus tai 1990-luvun lamasta irrottanut usko tietotekniikan mahdollisuuksiin.
Nyt hoetaan huippuosaamista. Sitä tarvitaan - mutta riittääkö se? Urho Kekkosta mukaillen pitäisi kysyä, onko maallamme rohkeutta uudistua. Tarvitaan todellista hallittua rakennemuutosta ja työreformia - sekä johtajuutta.
Tasavallan presidentti on keskittynyt puhumaan hyvinvointivaltiosta, mikä on tuonut hänelle suuren suosion. Onko Tarja Halosessa johtajaa näkemään, että hyssyttelemällä ja tähänastiseen takertumalla emme ajan mittaan pärjää?"
ettei Suomessa ole pitkään aikaan ollut uudistavaa polittista ohjelmaa ennen työrefomia eikä sen jälkeen.
Iltalehti tänään:
"Suomessa ei ole pulaa ainakaan yhteiskunnan tulevaisuutta pohtivista raporteista eikä seminaareista. Päivää ennen valtioneuvoston globalisaatioryhmän jo etukäteen kohutun mietinnön julkistamista esiteltiin Sitran raportti "Sosiaaliset innovaatiot ja uudistumiskyky". EVA:n "Tiekartasta tulevaisuuteen" kiistellään yhä. Hyllyllä ovat myös Raimo Sailaksen ryhmän ehdotukset - Anneli Jäätteenmäen mukaan tosin vain "paperina muiden joukossa".
Pulaa on sen sijaan rohkeista ratkaisuista. Pääministerin mukaan hallitus ratkaisee asian kerrallaan sitä mukaa kuin niitä esiin nousee. Näin toimi keisarillinen Suomen senaatti, joskin silläkin oli kaukonäköisten uudistusten vaiheita. Kuten kuntavaaleissa nähtiin, yleinen mieliala on nyt konservatiivinen. Hyvinvointiyhteiskunta on pelastettava, mutta se tuskin onnistuu siilipuolustuksella.
Sitran tutkijat näkevät vaihtoehtoina näivettymisen, kriisin ja kaaoksen sekä ennakoivan uudistamisen. Itsestään selvää on, mikä vaihtoehto tulisi valita. Sen konkreettisen sisällön tutkijat peittävät kuitenkin koukeroisiin toivomuksiin "oppivien rakenteiden kehittämisen mahdollisuudesta" ja vastaavasta.
Sanakääreiden alla lienee paljolti samaa asiaa kuin Sitran yliasiamiehen Esko Ahon työreformissa, jonka Eero Heinäluoma torpedoi Atlantin syvyyksiin. Samalla metodilla Heinäluoma palautti SDP:n kuntavaaleissa normaalille kannatustasolleen. Konservatiivisuus voi kuitenkin kostautua koko kansalle, sillä maailma muuttuu vauhdilla, tykättiin siitä tai ei.
Sitrassa kuulutetaan kansallista visiota. Sitä edusti aikanaan "elävä kansallishenki", jolla syrjäisestä kehitysmaasta tehtiin vaurastuva ja lopulta itsenäinen kansakunta. Nuoren tasavallan visiona oli säilyttää vapautensa. Selkeä näky oli myös 1970-luvun öljykriisissä kypsynyt konsensus tai 1990-luvun lamasta irrottanut usko tietotekniikan mahdollisuuksiin.
Nyt hoetaan huippuosaamista. Sitä tarvitaan - mutta riittääkö se? Urho Kekkosta mukaillen pitäisi kysyä, onko maallamme rohkeutta uudistua. Tarvitaan todellista hallittua rakennemuutosta ja työreformia - sekä johtajuutta.
Tasavallan presidentti on keskittynyt puhumaan hyvinvointivaltiosta, mikä on tuonut hänelle suuren suosion. Onko Tarja Halosessa johtajaa näkemään, että hyssyttelemällä ja tähänastiseen takertumalla emme ajan mittaan pärjää?"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.