Muistan kyllä, että lupasin olla kiusaamatta teitä enää kirjoituksillani, mutta nyt vaan pakko kirjoittaa. Koettakaa kestää..
Olinpa tänään sitten ensimmäistä kertaa siellä psykiatrian polilla. Oli aika jollekin sosiaalityöntekijälle/psykologille, jonka kuulemma pitäis vastata syömishäiriöisten hoidosta. Hoihhoijaa..
Tällä kertaa todella tunsin kuluttavani turhaan hänen aikaansa. Mulla ei kuulemma ole mitään hätää, koska olen ihan normaalipainoinen ja vielä pari kiloa siihen, kun bmi alle 18. Tätä mä pelkäsin, että saisin kuulla jotain tuollaista.Ei ottanut mua mitenkään vakavasti. Koin myös todella raskaaksi sen, että syyllisti minua siitä, että olen itse voinut aiheuttaa kesällä leikatun kasvaimen. Tutkimuksen mukaan ne vaan yleisesti ovat hyvänlaatuisia ja minun ei ollut. Mutta ei oikein huomioinut sitä. Muutenkin hänen kommenttinsa olivat aika outoja..Syön kuulemma vähän ja harrastan raskastaa liikuntaa, mutta siinä se. Kerroin, että en ole nukkunut moneen viikkoon, ainoa reaktio oli, että sua varmaan väsyttää. Ei varmaan?!??!!?
Mä ihan tosissani yritin antaa itselleni ja myös kaikelle tälle mahdollisuuden, mutta tuntuu jotenkin toivottomalle. Sain seuraavan ajan tammikuulle, että voin rauhassa miettiä, että mitä haluan tehdä ja haluanko sitoutua hoitoon. Ei edes tarkkaan kertonut mitä se pitää sisällään, ainakin keskusteluja hänen kanssaan, mutta en voi puhua tuollaisen ihmisen kanssa. Puhuminen on mulle todella hankalaa enkä luota helposti kehenkään. En varsinkaan tämän jälkeen..
Tuntuu vaan niin turhauttavalta!! Olen ihan palasina. En jaksaisi mitään! Mitä mä nyt teen?! Haluaisin vaan huutaa, hakata nyrkkeilysäkkiä tai itkeä, mutta enhän mä voi tehdä niin. Mun pitää olla aina se tyyni jne. Olen aivan hukassa..
Olinpa tänään sitten ensimmäistä kertaa siellä psykiatrian polilla. Oli aika jollekin sosiaalityöntekijälle/psykologille, jonka kuulemma pitäis vastata syömishäiriöisten hoidosta. Hoihhoijaa..
Tällä kertaa todella tunsin kuluttavani turhaan hänen aikaansa. Mulla ei kuulemma ole mitään hätää, koska olen ihan normaalipainoinen ja vielä pari kiloa siihen, kun bmi alle 18. Tätä mä pelkäsin, että saisin kuulla jotain tuollaista.Ei ottanut mua mitenkään vakavasti. Koin myös todella raskaaksi sen, että syyllisti minua siitä, että olen itse voinut aiheuttaa kesällä leikatun kasvaimen. Tutkimuksen mukaan ne vaan yleisesti ovat hyvänlaatuisia ja minun ei ollut. Mutta ei oikein huomioinut sitä. Muutenkin hänen kommenttinsa olivat aika outoja..Syön kuulemma vähän ja harrastan raskastaa liikuntaa, mutta siinä se. Kerroin, että en ole nukkunut moneen viikkoon, ainoa reaktio oli, että sua varmaan väsyttää. Ei varmaan?!??!!?
Mä ihan tosissani yritin antaa itselleni ja myös kaikelle tälle mahdollisuuden, mutta tuntuu jotenkin toivottomalle. Sain seuraavan ajan tammikuulle, että voin rauhassa miettiä, että mitä haluan tehdä ja haluanko sitoutua hoitoon. Ei edes tarkkaan kertonut mitä se pitää sisällään, ainakin keskusteluja hänen kanssaan, mutta en voi puhua tuollaisen ihmisen kanssa. Puhuminen on mulle todella hankalaa enkä luota helposti kehenkään. En varsinkaan tämän jälkeen..
Tuntuu vaan niin turhauttavalta!! Olen ihan palasina. En jaksaisi mitään! Mitä mä nyt teen?! Haluaisin vaan huutaa, hakata nyrkkeilysäkkiä tai itkeä, mutta enhän mä voi tehdä niin. Mun pitää olla aina se tyyni jne. Olen aivan hukassa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella kurjaa, että sulle sattui tuollainen ihminen. Kannattaa käydä jonkun muun puheilla, jostakin löytyy kyllä joku ihana ihminen, joka ymmärtää ja jaksaa kuunnella.
Ilmeisesti tämä psykologi ajattelee anoreksian olevan nimen omaan LAIHUUTEEN liittyvä sairaus, ei lainkaan psyykkinen, jota se todellakin on. Valitettavaa että tuollaisia idiootteja toimii tuon kaltaisessa töissä.
Seuraava aika tammikuulle!? Justiinsa. Lupaapa minulle että varaat ajan jollekin toiselle psykologille ihan lähipäiviksi/viikoiksi ainakin. Kerran viikossa olisi ehkä se minimi aluksi, sen jälkeen voi harventaa. Mutta että olisi yli kuukauden väli, huhhuh...
Voimia sinulle
Eipä mulla ole oikein muuta mahdollisuutta kuin odottaa sitä aikaa..Voisin tietysti mennä yksityiselle, mutta se maksaa tällä hetkellä aivan liikaa. Koska opiskelen avoimessa, en saa mitään opintososiaalisia etuuksia enkä saa käyttää YTHS:n palveluja. Mielenterveystoimisto ei ota mua, koska en ole kaupunkilainen. Vähän tyhjän päällä tunnen olevani juuri nyt.
En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään? Ehkä kaikki on niinkuin pitääkin.. En tiedä, en kyllä tiedä mistään mitään.
Ajattelin soittaa huomenna sille lääkärille, jolta sain lähetteen. Koko ajan rytmihäiriöitä. Vaikka tuskin hänkään voi auttaa, kun on melkein 500 kilometrin päässä.. Toisaalta mua ei vaivaa mikään, joten turhaan mietin ja huolehdin..