Tunteeko täällä kukaan seuraavia sieniä:

Jalkasieni on myös tunnettu ja monella alokkaalla on hiivasieni nivusissa.

SIENIOPAS:

LOMAVINOKAS (Pleurotus holidayrios)
Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy koko kesän, mutta
erityisen yleinen juhannuksesta alkaen aina elokuuhun saakka. Viihtyy
terasseilla, vesialueiden rannoilla, peitteisillä pientareilla ja jopa
kosteissa sisätiloissa. Olemus turpea, punakka, lakki vinossa. Esiintyy
yksin tai pienissä ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla.
Katoaa maisemasta kesälomakauden jälkeen.

RANTASIITAKE (Lentius Bikinikus)
Maan etelä- ja keskiosassa yleinen viinaa imevä sieni. Viihtyy
hiekkaisilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla pienissä ja isoissa ryhmissä. Häviää
nopeasti auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja notkea. Väri varsinkin
loppukesällä paahtuneen rusehtava, joskus palaneen punainen. Lakki värikäs, usein
niskassa.
Vaatii erittäin runsaasti nestettä.

TUURIJUOPOKAS (Hygrphorus Intervalligus)
Alkoholia imevistä sienistämme eräs tavanomaisimmista. Esiintyy
tavallisimmin suurten juhlapyhien jälkeen, jolloin se juurtuu sitkeästi
ravitsemusliikkeisiin, joutoväen kansoittamiin peräkamareihin ja
kolmannen luokan kuppiloihin. Tunnistaa kalvakasta ulkoasusta, tyypillisesti
pistävästä hajusta sekä hontelosta jalasta.

RÄKÄNULJASKA (Gomphidius Spyttagus)
Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa harmahtavasta
ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti rinnuksilla, lakki
silmillä.
Yleinen kaikkialla maassa koko satokauden. Kannattaisi korjata talteen,
mutta hapahkon tuoksunsa ja epämääräisen ryhdittömän ja luotaantyöntävän
muotonsa takia jää usein omaan arvoonsa.
Huom: aina ryöpättävä!

KOTKASEITIKKI (Cortinarius Feminus)
Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta löytyy yleensä
yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko varsi, hompsuinen ulkoasu.
Lakki epämääräinen (voi olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein leveät ja
roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillisen eltaantunut
hajuvesi.
Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa, viihtyy ravinneköyhässä
ympäristössä, mutta vaati paljon nestettä. Huom: erittäin vaarallinen, varsinkin
kieli terävä ja myrkyllinen.

KAAPPIJUOPOKAS (Clitocybe Fingerporilus)
Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni koko maassa, mutta
vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten esiintymispaikkojensa takia
jää usein huomaamatta. Viihtyy kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on
nestettä (sitä ei tarvitse paljoa kerrallaan, mutta sitä on oltava
saatavilla koko ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja suora, mutta
nenä punerva. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman pistävä.
Tavanomainen, harmiton lajike.

AAMUVALMUSKA (Tricholoma Dagenefterum)
Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan tavallisimmin
aamupäivisin.
Pinta tyypillisen maitomainen ja niljakas. Haju tympeä ja läpitunkeva.
Jalka raskas ja huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä tuntomerkit kuitenkin
väistyvät, kun lajike saa lisää nestettä.



SYYSHAPERO (Russula Dogalus)
Viinaa imevien sienten syyslajike: ilmaantuu kesälomakauden jälkeen
yöpaikan nurkkiin ja hiljaisiin katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti
turvonnut ja pöhöttynyt varsi, himmeäpintainen ja/tai punervan läikikäs. Malto
hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka väsähtynyt,muoto haalistunut ja
kulahtanut. Saavuttaa ryhtinsä vain erittäin hitaasti.
Hyötyarvo työpaikoilla vain vähäinen.


Vanhat tunnetummat lajikkeethan ovat vielä kerrataksemme seuraavat;
PUISTATTI , NAITATTI , sekä RYYPÄTKÄÄPÄ

Tässä lisää sienituntemusta: