Vanha tarina torstain ratoksi

Jokainen viaton jääkiekon ystävä on törmännyt faniin tai ainakin nähnyt semmoisen kauempaa, mikäli on ollut onnekas ja välttänyt sen törmäyksen. Mistä nuo lukuisat fanit tulee, kuka ne kaikki synnyttää? Voisiko ne kieltää lailla? Joka tapauksessa meidän kunnollisten ihmisten ristiksi on siunaantunut näitä ajatuksen pikkujättiläisiä, jotka paitsi ovat aina oikeassa, pitävät kyllä huolta, jotta hitaampikin yksilö heidän oikeassaolon tajuaa. Kiihkeinkin Taleban on tosiasiassa harrastelija, mitä tulee fanaattisuuteen ja ajatuksen kapea-alaisuuteen, kun rinnalla kulkee suomalainen kiekko-fani.

BLUES-FANI
Blues-fani ei ole ikinä ansainnut penniäkään, sen sijaan perittyä omaisuutta on se mitä laki sallii jos ei enemmän. Tyffeä siis piisaa ja se näkyy ja tyypillisen Blues-fanin koruille ei löydy vertaa tässä maailmassa kuin korkeintaan New Yorkin Harlemissa ja siellä niitä koruja ansaitaan tavalla, joka nyt jäävät häveliäisyyssyistä tässä mainitsematta. Blues-fanilla kaikki on isompaa, uudempaa, parempaa, mutta ennen kaikkea kalliimpaa kuin muilla, kuten auto, joka on toki myös nopeampi. Blues-fani ei siis kuulu luusereihin, paitsi korkeintaan kaukalossa, mutta tämä nyt on sellainen sivuseikka, ainakin kyseiselle hemmolle. Onneksi Blues-faneja ei juurikaan näe muualla kuin Espoon keskustassa. Elkää kysykö missä se sijaitsee, en minä tiedä.

HIFK-FANI
Hifk-fani puhuu hoono soomi, vielä hoonompi rootsi. Kysyä voikin miksi ihmeessä mies ei ymmärrä olla hiljaa, kun ymmärtämisen kanssa on tekemistä kielitieteilijälläkin. HIFK-fanilla on perinteitä, juuri muuta ei olekaan ja kaikki mitä koko HIFK on enemmän tai vähemmän peräisin 60-luvulta eli nykytermein voisi sanoa HIFK:n kierrättävän kaikkea mitä papalla on tarpeettomaksi jäänyt. Joukkueen ikoni ja oppi-isä oli 60-luvun lopulla hiililaivalla Helsingin, anteeksi Helsingforssin satamaan saapunut Carl Brewer. Brewer opetti HIFK:lle mitä jääkiekko on ja miten sitä pelataan. Harjoitusmenetelmiin ei seurassa ollakaan sen koommin kajottu, mikä valitettavasti on näkynyt jo vuosikymmeniä itse seuran otteissa. Perinteiden vaalimisesta HIFK-fanille on syytä nostaa hattua, joskaan ihan naurettavuuksiin ei perinnetietoisuuttakaan tulisi viedä. Joka tapauksessa Heyerdahlin-kadun hallin katossa roikkuvat mestaruusviirit ja paidat ovat komeaa katseltavaa. Itsenäisyyden ajan suomalaisille nimet ei tosin kerro mitään, mutta näyttävät kieltämättä tyylikkäiltä. Heyerdahl on muuten tunnettu Kon-Tikistä, millä ei ole mitään tekemistä jääkiekkoilija Tikin kanssa. Jääkiekkoilija Tiki on taas tunnettu Tiki-talkista, mikä sopii kuvaan, sillä kyseistä Tiki-talkia ei ymmärrä kukaan, niinkuin ei HIFK-faniakaan yleensä.

HPK-FANI
HPK-fani on jääkiekkoilun Hannu Hanhi, mitä tahansa hän tekeekin se onnistuu, ainakin melkein. HPK-fani on itse asiassa varsin sympaattinen otus, siis faniksi. Häntä voisi sanoa tämänpäivän talonpojaksi, jokaa niittää hyvää satoa, istutti peltoonsa mitä hyvänsä. Kaikkein ihmeellinen ominaisuus liittyy kuitenkin talouden hoitoon, joka periaatteessa on koko ajan pakkasella, mutta siitä huolimatta HPK-fani onnistuu tekemään suuriakin hankintoja ja vieläpä varsin usein. Okay, osamaksulla, velaksi ja mielettömän taitavalla tinkimisellä moinen onnistuu, mutta arvaapa onnistuuko minulta, ei onnistu. HPK-fanin voisi sanoa olevan kuin talousihmeen, joka selviää menoista vaikkei tuloja omaakaan.

ILVES-FANI
Ilves-fania ei erota Tappara-fanista kuin rautakanki tai poliisi, tämäkin lähinnä silloin kun virkaintoa on tavallista enemmän. Onneksi poliisiopisto on suuressa viisaudessa sijoitettu Tampereelle, lieneekö asioilla syy-yhteys? Ilves-fani on tyypillinen hidas hämäläinen, jonka menneisyyteen kuuluu lupaava tulevaisuus, tosin menetetty sellainen. On suorastaan uskomatonta kuinka yhden kaupungin lahjakkuudet ja kyvyt paljastuu flopeiksi yksi toisensa jälkeen, traditio tämäkin. Huolimatta oman kohtalonsa tupeloimisesta Ilves-fanilla on yksi ylpeyden aihe, heidän suosikeillaan on aina kiintiöpaikka maajoukkueessa ja erityisesti olympikisoissa. Tämä kiintiöpaikka kuuluu luontevasti Mr Beaversille eli Raipelle. Itse asiassa kukaan ei muista milloin Raipe oikein tuli maajoukkueeseen, eikä kukaan muista että miksi. Aikalaisiakaan ei juuri enää joukossamme ole asiaa valaisemassa. Ilves-fani kuuluu myös tähän surullisen kuuluisaan ryhmään, jonka täytyy elää menneisyydessä, mikäli aikoo tuulettaa menestystä.

JOKERI-FANI
Jokeri-fani on lajinsa näkyvin yksilö, valitettavasti. Tämä rahalla pröystäilevä opportunisti tekee kaiken mahdollisen oman itsensä eteen, välillä tuntuu, että muutamia mahdottomiakin temppuja häneltä onnistuu. Kaikenlainen oman uransa varassa eläminen on se keskeisin elämän sisältö, minkä varassa Jokeri-fani elää. Tyypillistä Jokeri-fanin käytöstä onkin, että Nykäsen huutokaupatessa mitalejaan huutamassa oli jokunen keräilijä sekä yli puolet Jokereiden Fan Clubin jäsenistä. Jokeri-fanille urheilullinen menestys ei ole mitään, koska sen voi saada ilman rahaa eli tällöin köyhäkin voi menestyä ja moistahan ei nousukas voi hyväksyä. Ainoa oikea menestys tulee Jokeri-fanille vain ostamalla, sillä silloin sattuma, onni, työ ja äly ei pääse sotkemaan todellisten menestyjien suunnitelmia.

JYP-FANI
JYP-fani on kummallinen valittaja, joka näkee salaliittoja ja vääryyttä joka paikassa, paitsi omissa tekemisissään. Kuinka usein on kuultu se itku ja poru Tapparan viekkaudella ja vääryydellä Jyväskylästä houkuttelemista pelaajista, jotka JYP aikanaan suurella vaivalla Kuopiosta houkutteli JYP:iin kehittymään. JYP-fani on toki siinä mielessä tyypillinen, että hänestä kannattamansa seura on toki mielestään paras, muiden pärjätessä vain tuurilla, tuomareiden avustuksella ja siksi koska liiga suosii suuria seuroja, jotka tietysti ovat salaliitossa JYP:iä vastaan. Onneksi JYP-faneja on jokseenkin vähän ja hekin asustavat seuduilla, jonne tavallisesti ei asiaa ole, joten heihin törmääminen on sangen harvinaista.

KÄRPPÄ-FANI
Kärppä-fani on tyypillinen nousukas, paitsi ettei se leveile omilla rahoillaan, vaan joko lainatuilla, varastetuilla, petetyilla tai löydetyillä rahoilla. Missään tapauksessa Kärppä-fani ei ole tehnyt päivääkään töitä, ei ainakaan oikeita töitä, rahojensa eteen, vaan jollain vippaskonstilla hän on pettänyt Kuusamosta, Puolangalta, Pudasjärveltä tai jostakin muualta maakunnasta tullutta viatonta kansalaista. Rahan vastineeksi Kärppä-fani antaa jotain uusinta teknologiaa edustavan tuotteen, joka useinkaan ei toimi ja jos toimii, niin ei toivotulla tavalla. Satunnaisesti Kärppä-fani, joka omistaa usein jonkin sortin kännykkä-firman, saattaa myydä jotain toimivaakin, tosin ilmoitettuja havaintoja ei moisesta ole kyetty todistamaan. Erittäin hyvä esimerkki Kärppä-fanin toiminnasta on digi-boxien myynti Kuusamoon, minkä ansiosta Kuusamossa on asukaslukuun suhteutettuna about 110% digi-boxi kate taloutta kohden eli joka kodissa on yksi, isommissa jopa kaksi. Digi-TV:n näkyminen Kuusamossa ajoittuu vuoden 2012 kieppeille. Ovatpahan valmiina. Kärppä-fanille on tyypillistä fanaattinen nurkkapatrioottisuus, mikä ilmenee oman kaupungin kasvattien suhteettomana arvostuksena. Tätä arvostusta ei ylitä muu kuin se mikä annetaan niille pelaajille, jotka eivät ole omia kasvatteja.

LUKKO-FANI
Lukko-faniin liittyy sama ongelma kuin HIFK-faniinkin, sillä ei raumalaisenkaan mongerrusta tahdo kanta-suomalainen ymmärtää. Onko ilmiö haitta vai ei, jää kunkin itsensä päätettäväksi. Raumalainen ammattitaito on korkealle arvostettu, myös kiekkopiireissä. Pitkin Suomea on tunnustettu se seikka ettei monenkaan seuran menestys olisi tullut ilman raumalaista osaamista. Raumalaiset itse ovatkin osaamisestaan hyötyneet jo selvästi vähemmän. Lukko-fanin asusteisiin kuuluu pakollisena kuviona pitsiä ja Marimekko-paita. Lukko-fanin erottaakin paidan helmassa olevasta pitsi koristeesta ja fanipaita on tietenkin korkeata Marimekko laatua mustavalkoraidallisena, sillä onhan kaupungin kuuluisin kiekkomies Seppo Mäkelä.

PELICANS-FANI
Pelicans-fani on nykypäivän torppari, omaa ei ole mitään paitsi velat. Kituuttaa pitää Pelicans-faninkin ja jostakin on jokapäiväiseen pizzaan, eiku leipään rahat saatava, vaikka sitten Kelalta tai Soskusta. Ei ole juhlaa Pelicans-fanin elämä, ei. Surua, kurjuutta ja köyhyyttä, mille vetää vertoja ainoastaan kannattamansa seuran taloudellinen tilanne, mikä tietysti lohduttaa, sillä suomalaiskansalliseen tapaan suomalaisella menee silloin mukavasti jos kaverilla on asiat vähän heikommin. Kumma kyllä niin Pelicansin kuin faninkin pärjääminen on yllättävänkin hyvää, mistä syystä joukkuetta kutsutaankin ympäri Suomen Team-Cinderellaksi. Jos Kaurismäki tekee joskus urheiluaiheisen elokuvan, niin sen voisi tehdä dokumenttina Pelicanseista.

SAIPA-FANI
SaiPa-fani on harvinainen ilmestys, ilmeisesti muuten sukupuuttoon kuoleva laji saa tekohengitystä satunnaisesti itärajan takaa tulevista yksilöistä. Nämä saisi tietysti raijata takaisin sinne mistä tulivat, niinkuin koko SaiPankin. SaiPa-fani on kuitenkin hieman mainettaan parempi. Muista poiketen SaiPa-fani ei ala kunnon kansalaisille kukkoilemaan suosikkiensa menestyksestä, ei tulevasta, eikä menneestä. Tässä suhteessa SaiPa-fani on koko joukon sympaattisin. Harmi vain ettei sääli-pisteet näy sarjataulukossa.

TAPPARA-FANI
Tappara-fani on omituinen selittelijä. Hänelle on mahdotonta myöntää tapahtuneiden asioiden oikeutus. Jos Tappara ei voita, Tappara-fani kyllä keksii selityksen vaikka auringonpilkuista jos ei muusta. Koko Tampere on turha paikka, siellä ei ole mitään paitsi itse Tampere ja tamperelaiset. Hämäläiset ovat tunnetusti hitaita, älynlahjoiltaankin. Sen sijaan kokoa on annettu vastapainoksi normaalia enemmän. Tyypillistä tamperelaisuutta edustaa seuraavakin ilmiö, sillä Ilveksessä pelaa yksi rollaattori-sentteri, mutta Tapparan piti pistää paremmaksi ja heillä on kaksi, Ojanen ja Barkov. Älkää kysykö mikä näissä veteraaneissa tamperelaisia viehättää, ehkä näiden pelaajien luistelunopeus vain viehättää hämäläistä katsojaa.

TPS-FANI
Anna mun kaikki kestää, niinkuin nämäkin. Eräs pikkupoika kysyi kerran miksi Etiopiassa on nälänhätä. Vastasin, että vitsauksia jaettaessa Suomen ja Etiopian ollessa viimeisiä, Etiopia sai valita ensin. Siksi Etiopiassa on puutetta ja Suomessa Turku. Itse asiassa TPS-faneista ei hirveästi ole harmia, kun vaan pidetään tuo rantarata onnettomassa kunnossa, niin sillä jo haitat pitkälti minimoidaan. TPS-fanin kunniaksi on sanottava, että ansionsa hän on saanut työtä tekemällä ja usein vieläpä varsin kovasti. Nöyryyttä jaettaessa turkulaiset olivat oikein joukolla jossakin muualla, mutta sekin on lähinnä kiusallinen piirre eikä haitta.

ÄSSÄT-FANI
Pori, tuo Suomen peräreikä ja Suomen turhin kaupunki on tuottanut harmiksemme Ässä-fanin. Jos Ruotsi huolisi, niin koko Satakunta olisi raijattu lahden yli aikoja sitten. Porilaisten kanssa on vain elettävä, vaikka voimia se vaatiikin. Poriin liittyy eräs VR:n pahimmista hukka-investoinneista, sillä Poriin vie pistoraide. VR erehtyi rakentramaan ratansa ennen minkäänlaista asiakas tutkimusta. Vasta jälkeenpäin paljastui karu totuus, sillä ei kukaan halua Poriin matkustaa ja porilaiset eivät näköjään älyä käyttää tilaisuutta hyväksi. Ehkäpä se on meidän muiden onni.

- rosewater -