Peräsuolisyöpäni leikkauksen aikaan olin 67v. 3kk avannepussin kanssa ja avanteen sulkemisen jälkeiset kuukaudet olivat laiskottelua.
Sairaalan jumpparista sain ohjeet. Alkuun selinmakuulla lattialla takaraivon nostelua. Sitten nousuja lapaluihin saakka ja parin kuukauden jälken istumaan nousuja kädet edessä, tarvittaessa keventäen.
Joku nostamisen painorajoituskin oli. 5kg? 2kk?.
Entä eteen päin? Ei mitään osviittaa!
Ka. kolme kertaa viikossa, muun treenin yhteydessä, jatkoin mätipuolen kuntouttamista omin nokin.
Muun aloitus oli tukallista. Maastavedotkin aloitin 60kg:lla kun ennen vatsan repimistä olin vetänyt 180kg.
Vajaan 3:n vuoden aikana pääsin melkein ennalleni.
Nyt petti avanneaukon arpi ja ohutsuoli etsi pienimmän vastuksen reittiä ulos.
Kolme viikkoa sitten se leikattiin ja vahvistettiin verkolla.
Puukkojunkkarin ohjeiden mukaan pidin trenikarenssia 3-viikkoa ja 5:n viikon jälkeen junkkarin kertoman mukaan saisin treenata hullun lailla!
Kysymykseeni mahtuuko tuohon määritelmään 180kg:n maastaveto, en saanut muuta vastausta kuin tuijotuksen.
Muita harjoitteita en kysynytkään koska arvelin maastavedon olevan helpoimmin hahmotettavissa.
Eivät nämä ole joko-tahi kysymyksiä mutta lääkäreiltä, ja yllättäen myös jumppareilat,puuttuu realistinen käsitys ainakin perusteellisen vatsanrepimisen jälkeisistä jakotoimista.
En ole yllättynyt mutta kylläkin pettynyt!
Sairaalan jumpparista sain ohjeet. Alkuun selinmakuulla lattialla takaraivon nostelua. Sitten nousuja lapaluihin saakka ja parin kuukauden jälken istumaan nousuja kädet edessä, tarvittaessa keventäen.
Joku nostamisen painorajoituskin oli. 5kg? 2kk?.
Entä eteen päin? Ei mitään osviittaa!
Ka. kolme kertaa viikossa, muun treenin yhteydessä, jatkoin mätipuolen kuntouttamista omin nokin.
Muun aloitus oli tukallista. Maastavedotkin aloitin 60kg:lla kun ennen vatsan repimistä olin vetänyt 180kg.
Vajaan 3:n vuoden aikana pääsin melkein ennalleni.
Nyt petti avanneaukon arpi ja ohutsuoli etsi pienimmän vastuksen reittiä ulos.
Kolme viikkoa sitten se leikattiin ja vahvistettiin verkolla.
Puukkojunkkarin ohjeiden mukaan pidin trenikarenssia 3-viikkoa ja 5:n viikon jälkeen junkkarin kertoman mukaan saisin treenata hullun lailla!
Kysymykseeni mahtuuko tuohon määritelmään 180kg:n maastaveto, en saanut muuta vastausta kuin tuijotuksen.
Muita harjoitteita en kysynytkään koska arvelin maastavedon olevan helpoimmin hahmotettavissa.
Eivät nämä ole joko-tahi kysymyksiä mutta lääkäreiltä, ja yllättäen myös jumppareilat,puuttuu realistinen käsitys ainakin perusteellisen vatsanrepimisen jälkeisistä jakotoimista.
En ole yllättynyt mutta kylläkin pettynyt!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei Syöpis, paikattu on aina paikattu, joten ymmärrettävää, jos haavi auki ovat sinua tuijottaneet kysymyksesi jälkeen.
On kyllä erittäin harvinaista perusteellisen vatsanrepimisen, kuten asian ilmaiset, jälkeen, että moiseen treeniin pystyy/uskaltaa. Toki olemme kaikki yksilöitä ja kaikki myös leikkauksista paranemme eri tavoin. Kaikki pointsit sinulle, kun noin teräskuntoiseksi isoista operaatioista olet toipunut.
Itsellä ei moista tuuria ole ollut, ja toki olen nainen, jolta on poistettu kaiken muun mahdollisen lisäksi vielä nämä naisten elimet, ja että avanteestani tuli heti pysyvä.
Tsemppiä treeneihin!
Kertokaa,
miten jaksaa elää avannepussin kanssa
miten uskaltaa ajatella tulevaisuutta
miten ja miksi suolistosyöpä uusii
ja jos uusii
mitkä ovat mahdollisuudet elämään - tai kuolemaan...
niin, ikäni on nyt 68, kerran jo uusinut...
Hankalia kysymyksiä joihin en uskalla edes yrittää vastata.
Yksi minua nuorempi työkaverini, hieman vanhempi vaimoni serkku ja ikäiseni u-seurakaveri kuolivat peräsuolen syöpään.
Ensin mainittu meni nopeasti. Ilmeisesti syöpä havaittiin liian myöhään.
Serkullani elinaikaa oli pari kuukautta uusimisen havaitsemisen jälkeen.
U-seura kaverillani ei ollut sitäkään.
En halua masentaa sinua vaan päin vastoin, on syytä olettaa, että sinä korjaat tilastoja toiseen suuntaan.
Heti alkuun asennoiduin siten, että avannepussini on 3kk:n "ilo".
Vaimoni siivosi alkupäivienja varsinkin aukon sulkemisen jälkeisen ajan jäljet ja koko tuon 3kk vaihtoi aukon pohjalevyn.
Kerran suoli pullistui siitä ulos. Pelkkä crossarin sitkutus riitti aiheuttamaan painetta vatsaonteloon.
Eipä tuo oireeton ole vieläkään. Olen myt käynyt salilla muutamana päivänä ja pitänyt koko ajan leveää, joustavaa resoria ja raskaammissa vaiheissa leveää nostovyötä jota en käyttänyt vuosikausiin.
Tulimme viikko sitten vajaan viikon joulumarkkinamatkalta.
Jouluviikko u-opistossa, helmikuussa Turkin kiertomatkalle ja huhtikuun lopulla Espanjaan. Yritän sanoa, etten murehdi tulevasta. Jos tulee ylivoimaisia esteitä niin näiden pois jääminen on murheista pienimpiä.
Hei Avatar cc, kysymyksesi ovat vaikeita, enkä myöskään osaa sinulle tyhjentävästi vastata. Ihminen on jotenkin kuitenkin niin rakennettu, että se mitä vastaan tulee, sen kanssa oppii elämään. Kun ei mitään muutakaan voi.
Itselläni peräsuolisyövän kanssa pussielämää takana nyt reilu neljä vuotta. Alkuvaikeuksien jälkeen se on ruvennut sujumaan, vaikka rajoittaa kyllä elämääni aikalailla. Kaikilla ei hankaluuksia avanteen kanssa tule ollenkaan, varsinkin jos jäljellä oleva suoli on terve ja toimii normaalisti. Oma suolistoni on niin leikelty, arpinen ja erittäin kiinnikkeinen, että syömisen kanssa on ongelmia ja sitä kautta avanteen toiminta hankaloittaa elämää.
Sairastuin nelivitosena ja heti ekasta leikkauksesta lähtien minusta tuli tuo pussinkuljettaja. Minulla on ollut paljon epäonneakin, minut on leikattu neljä kertaa (leikkaussalissa operoitu kuusi kertaa) ja jokaisesta olen saanut syvän leikkausalueen infektion, jotka ovat sitten todella paljon hidastaneet toipumista. Jokainen operaatio on myös jättänyt vaurioita, viimeisimmässä leikkauksessa, jossa yritettiin poistaa uusineen tautini metastaaseja ristiluun alta selästä, vaurioituivat hermot ja nyt on "alakerta" tunnoton. En tunne pissahätääkään ja vaikka olen nainen, syön pissaamista helpottamaan miesten eturauhaslääkettä. Se kyllä auttaa, kun joudun rakon tyhjentämään ilman tuntoa, ponnistamalla.
Kysyt miksi ja miten uusii? Sen kun tietäisikin. Minä sain säde- ja sytohoidot ja siltikin uusiutui. Yleensä tämä tauti uusiutuu jos on uusiutuakseen kahden ensimmäisen seurantavuoden sisällä ja useimmiten maksa/keuhkot on se paikka mihin leviää. Minulla uusiutui kolmen ja puolen vuoden kohdalla ja paikka tosiaan tuo ristiselän alue. Että aina nämä jutut ei mene käsikirjoituksen mukaan.
Tulevaisuuden ajatuksia omalla kohdallani ei oikeastaan ole, en uskalla ajatella. Elän tässä päivässä ja huominen tulee, jos tulee. Kuolemasta ajattelen, että jossain vaiheessa se tulee jokatapauksessa. Sitä en jaksa surra. Suren sitä, että lapseni jäävät ilman äitiä. Se, mitä pelkään, on kovat kivut. Niitä en jaksaisi enää yhtään.
Näillä eväillä, mitä meille kullekin on annettu, on vaan mentävä. Kaikille suolistosyöpää sairastaville toivon kovasti paljon voimia jaksamiseen.
ite nämä kuntoutusasiat pitää hengissäselvinneiden katella. Fyssari kävi nostamassa käveleen ja siihenpä ne ohjeet jäi. Syöpäkasvaimeni oli niin hankalassa paikassa että joutuivat vetämään koko mahan pystysuoraan auki rintalastasta vesiviivaan asti. Hyvin liittivät suolen ja kursivat mahan umpeen mutta kyllähän siinä lihakset kärsi melkoisesti. Ja kun tähän päälle laitetaan puolen vuoden sytostaatit ja niiden aiheuttama väsymys niin reilu vuosi meni ennenkuin itse jaksoi alkaa kuntoutusta ajatteleenkaan. Nyt mennään sitten ja niin kovaa kuin jaksetaan, mutta pitkässä kuusessa on vielä jonkinlaisetkaan vatsalihakset saada.